Järjestötoiminnan tietopalvelu – Yhteiskunta

Onnellisuustalous

Ville Ylikahri (toim.), Vihreä Sivistysliitto 2011

*seuraavassa kirjareferaatti, kirjoittanut Jaakko Rantala

Onnellisuustalous on Vihreän Sivistysliiton kuudes ajatuspajajulkaisu. Se on puheenvuoro 70-luvulla virinneeseen, edelleen ajankohtaiseen keskusteluun kasvun rajoista. Kirjan artikkeleissa etsitään ajattelu- ja toimintamalleja, joissa bruttokansantuotteen kasvua ei nähdä itseisarvona. Taloudellisen toiminnan ja poliittisen päätöksenteon keskiöön halutaan nostaa toiminnan vaikutukset ympäristöön ja ihmisten onnellisuuteen.

Onnellisuus poliittisen päätöksenteon perustaksi

Tilastokeskuksen tutkimuspäällikkö Jukka Hoffgrén etsii omassa artikkelissaan vaihtoehtoja Bruttokansantuotteelle hyvinvoinnin mittarina. Tämänhetkinen taloudellinen ajattelumme perustuu Hoffgrénin mukaan 1800-luvun lopulla syntyneeseen talousteoriaan, joka ei kykene selittämään tämän päivän taloudellista toimintaa ja sen suhdetta ihmisten hyvinvointiin. Bruttokansantuotetta ei ole alunperinkään kehitetty hyvinvoinnin mittariksi, vaikka sitä sellaisena on totuttu pitämään.

Artikkelinsa lopussa Hoffgrén kuvailee erilaisia indikaattoreita, jotka kuvaisivat BKT:tä paremmin yhteiskunnallista kehitystä ja sen vaikutuksia ihmisten ja luonnon hyvinvointiin. Lupaavimmalta hänen mielestään vaikuttaa Aidon kehityksen indikaattori, GBI. Myös Kestävän yhteiskunnan indeksi, SSI ja Maailmanpankin Todelliset säästöt - mittari, GS, pitävät sisällään hyviä elementtejä, joita voitaisiin mittauksissa Hoffgrénin mielestä hyödyntää.

Kohti ympäristöviisasta taloutta

Tutkija Annukka Berg lähestyy kestävää taloutta omassa artikkelissaan enemmän ekosysteemin tarpeista käsin. Hän esittää, että kehityksen indikaattoreissa tulisi painottaa ekosysteemin asettamia reunaehtoja (vrt. esim. Millenium Ecosystem Assessment).
 
Berg kuvaa maailman nykytilaan monesta huolestuttavasta näkökulmasta. Maailmantalouden kaksinkertaistuminen viimeisen 25 vuoden aikana on tarkoittanut ekosysteemin kantokyvyn rajan ylittymistä. Ihmiskunnan ekologinen jalanjälki on tällä hetkellä kaksinkertainen siihen nähden mitä se saisi olla. Puolet makeasta vedestä ja kalakannoista on kestämättömän käytön kohteena. Luonnon monimuotoisuus on vuodesta 1970 lähtien vähentynyt 30 prosentilla. Lajeja kuolee tuhatkertaisesti verrattuna lajien luontaiseen häviämiseen verrattuna jne.
 
Ympäristöviisaan talouden konseptissa lähdetään liikkeelle mm. Osmo Soininvaaran korostamasta näkökulmasta, jossa ympäristöongelmat nähdään seurauksena markkinamekanismien viallisuudesta. Hyödykkeiden todelliset hinnat ovat vääristyneet, koska niissä huomioidaan vain luonnonvarojen käyttöön saamisen edellyttämän työn hinta. Viimeisten laskelmien mukaan hinnanmuodostuksessa huomiotta jäävät ns. ulkoisvaikutukset vastaavat n. 11 prosenttia maailman bruttokansantuotteesta. Tiellä kohti ympäristöviisasta taloutta tarvitaan sekä makro- että ruohonjuuritason toimenpiteitä, joiden toteuttaminen vaatii ennakkoluulotonta kokeilumieltä mutta samalla suunnitelmallisuutta.

Tasa-arvo ja onnellisuus

Helsingin vihreä kaupunginvaltuutettu Emma Kari tarkastelee omassa artikkelissaan ihmisten välisien tasa-arvon ja onnellisuuden välistä yhteyttä. Esimerkiksi Suomessa hyvinvointi on 90-luvun jälkeen lisääntynyt kun sitä mitataan bruttokansantuotteella. Aidon kehityksen indeksillä (GPI) hyvinvointia mitattaessa kehitys ei ole ollut ollenkaan niin suotuisa. GPI:ssä yhtenä keskeisenä indikaattorina on nimenomaan ihmisten välisen tulojen tasainen jakaantuminen.
 
Tasa-arvon ottamista mukaan keskeisiin hyvinvoinnin mittareihin puoltavat ne tutkimustulokset, joissa onnellisuuden kokemukset näyttävät korreloivan käänteisesti tuloerojen kanssa. Tuloerojen ja onnellisuuden välinen korrelaatio ei ole yksiselitteinen, vaan kokonaisuuteen liittyy monia muita selittäviä tekijöitä. Pienet tuloerot näyttävät esimerkiksi korreloivan ihmisten välisen luottamuksen kanssa. Luottamus on vähäisempää niissä maissa, joissa on suuret tuloerot. Mahdollisuus terveyteen on tunnetusti tärkeä tekijä ihmisten onnellisuuden kokemisen kannalta. Pienten tuloerojen maissa ihmisillä on suhteellisesti tasavertaisemmat mahdollisuudet hyvään terveydenhuoltoon ja sama pätee mahdollisuuteen kouluttautua, joka myös korreloi onnellisuuden kanssa. Oma lukunsa on sukupuolten välinen tasa-arvo, jonka ulottuvuuksia ovat palkkojen tasavertaisuus mutta myös oikeudenmukaisuus kotitöiden jakamisessa jne. Tasa-arvon lisääminen näissä edistää ihmisten onnellisuutta.
 
Kaiken kaikkiaan Kari on vakuuttunut siitä, että paras tapa parantaa yhteiskunnan onnellisuutta on parantaa heikoimmassa asemassa olevien ihmisten elämänlaatua.

Sosiaalinen hyvinvointi

Ympäristöjärjestö Dodon ja Roihuvuoriseuran aktiivi Antti Möller ja toinen Dodo-aktiivi Inari Penttilä pohtivat yhteisessä artikkelissaan yhteisöllisyyden ja onnellisuuden välistä suhdetta. Länsimaissa eletään hyvin yksilöllistä aikakautta. Kirjoittajat kritisoivat ajattelua, jossa jokainen nähdään oman onnensa seppänä. Heidän mukaansa niin yksilöiden kuin yhteisöjenkin elinvoima perustuu ihmisten mahdollisuuteen kiinnittyä yhteiskuntaan, mahdollisuuteen olla osa yhteistä tarinaa. 

Suomalaisessa yhteiskunnassa järjestöt ovat perinteisesti olleet yhteisöllisyyttä tukeva elementti. Näin edelleenkin vaikka yhdistymisen syyt ovatkin usein muuttuneet entisajan poliittis-ideologisista motiiveista kulttuuriin, liikuntaan ja muihin vapaa-ajanharrastuksiin pohjautuviksi. Suomessa on edelleen n. 60 000 toimivaa järjestöä. Yhdessä tekeminen itselle tärkeiden päämäärien hyväksi on yksi merkittävimmistä onnellisuuden perusteista, kirjoittavat Möller ja Penttilä. 

Kirjoituksessaan he kuvaavat käytännön esimerkkejä, siitä miten mahdollisuuksia yhteisölliseen tekemiseen ja yhteisöön kiinnittymiseen voidaan lisätä kaupunkiympäristössä (Roihuvuoriseura, Dodo ry, Koti kaupungissa ry, Porkkanamafia jne.). Kaupungeissa on valtava potentiaali ”joukkoälyn keskittymiksi”, kunhan kaupunkilaisten kokemuksille ja hiljaiselle tiedolle annetaan suunnitteluprosesseissa ääni. Yhdistykset voivat toimia yhtenä kanavana tälle äänelle.

Poliittiset hallintamekanismit ja mahdollisuus onnellisuuteen

Lapin yliopiston tutkija Arto Selkälä pohtii omassa kirjoituksessaan poliittisten hallintamekanismien ja ihmisten onnellisuuden välistä suhdetta. Erityisesti tarkastelun kohteena ovat sellaiset ihmisryhmät, joiden elämänkulku ei ole edennyt suotuisasti. Ihmisten tasavertaisessa mahdollisuudessa saavuttaa onnellinen elämä alkoi kirjoittajan mukaan tapahtua heikennystä 1970-luvun öljykriisin aikoihin. Kehitys jatkui seuraavalla vuosikymmenellä tuolloin vallassa olleiden Margaret Thatcherin, Ronald Reaganin ja Helmut Kohlin edustaman uusliberalistisen politiikan myötä. Talous muuttui entistä globaalimmaksi ja samaan aikaan yksittäisen maan mahdollisuudet ylläpitää turvaverkkoja heikommassa asemassa oleville heikkenivät. Uudenlaiset sosiaaliset rakenteet jakavat kansalaiset jatkossa enenevässä määrin voittajiin ja häviäjiin. Esimerkiksi Suomessa1990-luvun laman aikana tehdyt päätökset ovat vauhdittaneet yhteiskunnan polarisaatiokehitystä.

Putoamisvaarassa olevia ei uhkaa tänä päivänä vain työmahdollisuuksien vähäisyys ja turvaverkkojen rapautuminen vaan myös minuuden ja identiteetin heikkeneminen. Nykyisessä yhteiskunnallisessa ilmapiirissä ihmisille luodaan sosiaalisia paineita ottaa entistä enemmän vastuuta itsestään ja omasta onnellisuudestaan. Poliittinen hallinta, jota termiä Selkälä käyttää, painostaa ihmisiä menestymään suomatta kaikille kuitenkaan todellisia mahdollisuuksia tähän. Putoamisvaarassa olevan ihmisen itsetunto on uhattuna jos hän sisäistää liiaksi kulttuurin sisältämät vaatimukset menestymisestä. Entisiin aikoihin verrattuna yksilöllisyyden korostuminen, luokkatietoisuuden ja kyläyhteisön tuen väheneminen vain lisäävät tätä riskiä.

Uusliberaalille poliittiselle hallinnalle, joka korostaa liiaksi yksilön vastuuta oman elämänsä olosuhteista, on Selkälän mielestä luotava vastavoimia. Ihmisiä tulisi auttaa ymmärtämään oman itsen ja yhteiskunnallisten prosessien välisiä suhteita. Näitä suhteita ymmärtävä ihminen kykenee epäsuotuisten elämäntilanteiden sattuessa kohdalle analysoimaan omien valintojen ja omien kykyjen (tai niiden puuttumisen) merkitystä tilanteeseen, johon hän on joutunut. Selkälä heittää vastuuta ihmisten tietoisuuden lisäämisestä erilaisille kasvatuksen kanssa työskenteleville tahoille. Kun ihmisen lopettavat syyttämästä epäonnestaan vain itseään ja vääriä valintojaan, on Selkälän mukaan luotu mahdollisuudet hyvinvoinnille ja onnelliselle taloudelle.