Järjestötoiminnan tietopalvelu – Yhteiskunta
Onnellisuustalous
Ville Ylikahri (toim.), Vihreä Sivistysliitto 2011
*seuraavassa kirjareferaatti, kirjoittanut Jaakko Rantala
Onnellisuustalous
on Vihreän Sivistysliiton kuudes ajatuspajajulkaisu. Se on puheenvuoro
70-luvulla virinneeseen, edelleen ajankohtaiseen keskusteluun kasvun
rajoista. Kirjan artikkeleissa etsitään ajattelu- ja toimintamalleja,
joissa bruttokansantuotteen kasvua ei nähdä itseisarvona. Taloudellisen
toiminnan ja poliittisen päätöksenteon keskiöön halutaan nostaa
toiminnan vaikutukset ympäristöön ja ihmisten onnellisuuteen.
Onnellisuus poliittisen päätöksenteon perustaksi
Tilastokeskuksen
tutkimuspäällikkö Jukka Hoffgrén etsii omassa artikkelissaan
vaihtoehtoja Bruttokansantuotteelle hyvinvoinnin mittarina.
Tämänhetkinen taloudellinen ajattelumme perustuu Hoffgrénin mukaan
1800-luvun lopulla syntyneeseen talousteoriaan, joka ei kykene
selittämään tämän päivän taloudellista toimintaa ja sen suhdetta
ihmisten hyvinvointiin. Bruttokansantuotetta ei ole alunperinkään
kehitetty hyvinvoinnin mittariksi, vaikka sitä sellaisena on totuttu
pitämään.
Artikkelinsa lopussa Hoffgrén kuvailee erilaisia
indikaattoreita, jotka kuvaisivat BKT:tä paremmin yhteiskunnallista
kehitystä ja sen vaikutuksia ihmisten ja luonnon hyvinvointiin.
Lupaavimmalta hänen mielestään vaikuttaa Aidon kehityksen indikaattori,
GBI. Myös Kestävän yhteiskunnan indeksi, SSI ja Maailmanpankin
Todelliset säästöt - mittari, GS, pitävät sisällään hyviä elementtejä,
joita voitaisiin mittauksissa Hoffgrénin mielestä hyödyntää.
Kohti ympäristöviisasta taloutta
Tutkija
Annukka Berg lähestyy kestävää taloutta omassa artikkelissaan enemmän
ekosysteemin tarpeista käsin. Hän esittää, että kehityksen
indikaattoreissa tulisi painottaa ekosysteemin asettamia reunaehtoja
(vrt. esim. Millenium Ecosystem Assessment).
Berg kuvaa
maailman nykytilaan monesta huolestuttavasta näkökulmasta.
Maailmantalouden kaksinkertaistuminen viimeisen 25 vuoden aikana on
tarkoittanut ekosysteemin kantokyvyn rajan ylittymistä. Ihmiskunnan
ekologinen jalanjälki on tällä hetkellä kaksinkertainen siihen nähden
mitä se saisi olla. Puolet makeasta vedestä ja kalakannoista on
kestämättömän käytön kohteena. Luonnon monimuotoisuus on vuodesta 1970
lähtien vähentynyt 30 prosentilla. Lajeja kuolee tuhatkertaisesti
verrattuna lajien luontaiseen häviämiseen verrattuna jne.
Ympäristöviisaan
talouden konseptissa lähdetään liikkeelle mm. Osmo Soininvaaran
korostamasta näkökulmasta, jossa ympäristöongelmat nähdään seurauksena
markkinamekanismien viallisuudesta. Hyödykkeiden todelliset hinnat ovat
vääristyneet, koska niissä huomioidaan vain luonnonvarojen käyttöön
saamisen edellyttämän työn hinta. Viimeisten laskelmien mukaan
hinnanmuodostuksessa huomiotta jäävät ns. ulkoisvaikutukset vastaavat n.
11 prosenttia maailman bruttokansantuotteesta. Tiellä kohti
ympäristöviisasta taloutta tarvitaan sekä makro- että ruohonjuuritason
toimenpiteitä, joiden toteuttaminen vaatii ennakkoluulotonta
kokeilumieltä mutta samalla suunnitelmallisuutta.
Tasa-arvo ja onnellisuus
Helsingin
vihreä kaupunginvaltuutettu Emma Kari tarkastelee omassa artikkelissaan
ihmisten välisien tasa-arvon ja onnellisuuden välistä yhteyttä.
Esimerkiksi Suomessa hyvinvointi on 90-luvun jälkeen lisääntynyt kun
sitä mitataan bruttokansantuotteella. Aidon kehityksen indeksillä (GPI)
hyvinvointia mitattaessa kehitys ei ole ollut ollenkaan niin suotuisa.
GPI:ssä yhtenä keskeisenä indikaattorina on nimenomaan ihmisten välisen
tulojen tasainen jakaantuminen.
Tasa-arvon ottamista mukaan
keskeisiin hyvinvoinnin mittareihin puoltavat ne tutkimustulokset,
joissa onnellisuuden kokemukset näyttävät korreloivan käänteisesti
tuloerojen kanssa. Tuloerojen ja onnellisuuden välinen korrelaatio ei
ole yksiselitteinen, vaan kokonaisuuteen liittyy monia muita selittäviä
tekijöitä. Pienet tuloerot näyttävät esimerkiksi korreloivan ihmisten
välisen luottamuksen kanssa. Luottamus on vähäisempää niissä maissa,
joissa on suuret tuloerot. Mahdollisuus terveyteen on tunnetusti tärkeä
tekijä ihmisten onnellisuuden kokemisen kannalta. Pienten tuloerojen
maissa ihmisillä on suhteellisesti tasavertaisemmat mahdollisuudet
hyvään terveydenhuoltoon ja sama pätee mahdollisuuteen kouluttautua,
joka myös korreloi onnellisuuden kanssa. Oma lukunsa on sukupuolten
välinen tasa-arvo, jonka ulottuvuuksia ovat palkkojen tasavertaisuus
mutta myös oikeudenmukaisuus kotitöiden jakamisessa jne. Tasa-arvon
lisääminen näissä edistää ihmisten onnellisuutta.
Kaiken
kaikkiaan Kari on vakuuttunut siitä, että paras tapa parantaa
yhteiskunnan onnellisuutta on parantaa heikoimmassa asemassa olevien
ihmisten elämänlaatua.
Sosiaalinen hyvinvointi
Ympäristöjärjestö Dodon ja Roihuvuoriseuran aktiivi Antti Möller ja toinen Dodo-aktiivi Inari Penttilä pohtivat yhteisessä artikkelissaan yhteisöllisyyden ja onnellisuuden välistä suhdetta. Länsimaissa eletään hyvin yksilöllistä aikakautta. Kirjoittajat kritisoivat ajattelua, jossa jokainen nähdään oman onnensa seppänä. Heidän mukaansa niin yksilöiden kuin yhteisöjenkin elinvoima perustuu ihmisten mahdollisuuteen kiinnittyä yhteiskuntaan, mahdollisuuteen olla osa yhteistä tarinaa.
Suomalaisessa yhteiskunnassa järjestöt ovat perinteisesti olleet yhteisöllisyyttä tukeva elementti. Näin edelleenkin vaikka yhdistymisen syyt ovatkin usein muuttuneet entisajan poliittis-ideologisista motiiveista kulttuuriin, liikuntaan ja muihin vapaa-ajanharrastuksiin pohjautuviksi. Suomessa on edelleen n. 60 000 toimivaa järjestöä. Yhdessä tekeminen itselle tärkeiden päämäärien hyväksi on yksi merkittävimmistä onnellisuuden perusteista, kirjoittavat Möller ja Penttilä.
Kirjoituksessaan
he kuvaavat käytännön esimerkkejä, siitä miten mahdollisuuksia
yhteisölliseen tekemiseen ja yhteisöön kiinnittymiseen voidaan lisätä
kaupunkiympäristössä (Roihuvuoriseura, Dodo ry, Koti kaupungissa ry,
Porkkanamafia jne.). Kaupungeissa on valtava potentiaali ”joukkoälyn
keskittymiksi”, kunhan kaupunkilaisten kokemuksille ja hiljaiselle
tiedolle annetaan suunnitteluprosesseissa ääni. Yhdistykset voivat
toimia yhtenä kanavana tälle äänelle.
Poliittiset hallintamekanismit ja mahdollisuus onnellisuuteen
Lapin yliopiston tutkija Arto Selkälä pohtii omassa kirjoituksessaan poliittisten hallintamekanismien ja ihmisten onnellisuuden välistä suhdetta. Erityisesti tarkastelun kohteena ovat sellaiset ihmisryhmät, joiden elämänkulku ei ole edennyt suotuisasti. Ihmisten tasavertaisessa mahdollisuudessa saavuttaa onnellinen elämä alkoi kirjoittajan mukaan tapahtua heikennystä 1970-luvun öljykriisin aikoihin. Kehitys jatkui seuraavalla vuosikymmenellä tuolloin vallassa olleiden Margaret Thatcherin, Ronald Reaganin ja Helmut Kohlin edustaman uusliberalistisen politiikan myötä. Talous muuttui entistä globaalimmaksi ja samaan aikaan yksittäisen maan mahdollisuudet ylläpitää turvaverkkoja heikommassa asemassa oleville heikkenivät. Uudenlaiset sosiaaliset rakenteet jakavat kansalaiset jatkossa enenevässä määrin voittajiin ja häviäjiin. Esimerkiksi Suomessa1990-luvun laman aikana tehdyt päätökset ovat vauhdittaneet yhteiskunnan polarisaatiokehitystä.Putoamisvaarassa olevia ei uhkaa tänä päivänä vain työmahdollisuuksien vähäisyys ja turvaverkkojen rapautuminen vaan myös minuuden ja identiteetin heikkeneminen. Nykyisessä yhteiskunnallisessa ilmapiirissä ihmisille luodaan sosiaalisia paineita ottaa entistä enemmän vastuuta itsestään ja omasta onnellisuudestaan. Poliittinen hallinta, jota termiä Selkälä käyttää, painostaa ihmisiä menestymään suomatta kaikille kuitenkaan todellisia mahdollisuuksia tähän. Putoamisvaarassa olevan ihmisen itsetunto on uhattuna jos hän sisäistää liiaksi kulttuurin sisältämät vaatimukset menestymisestä. Entisiin aikoihin verrattuna yksilöllisyyden korostuminen, luokkatietoisuuden ja kyläyhteisön tuen väheneminen vain lisäävät tätä riskiä.
Uusliberaalille poliittiselle hallinnalle, joka korostaa liiaksi yksilön vastuuta oman elämänsä olosuhteista, on Selkälän mielestä luotava vastavoimia. Ihmisiä tulisi auttaa ymmärtämään oman itsen ja yhteiskunnallisten prosessien välisiä suhteita. Näitä suhteita ymmärtävä ihminen kykenee epäsuotuisten elämäntilanteiden sattuessa kohdalle analysoimaan omien valintojen ja omien kykyjen (tai niiden puuttumisen) merkitystä tilanteeseen, johon hän on joutunut. Selkälä heittää vastuuta ihmisten tietoisuuden lisäämisestä erilaisille kasvatuksen kanssa työskenteleville tahoille. Kun ihmisen lopettavat syyttämästä epäonnestaan vain itseään ja vääriä valintojaan, on Selkälän mukaan luotu mahdollisuudet hyvinvoinnille ja onnelliselle taloudelle.