Järjestötoiminnan tietopalvelu – Sosiaalinen pääoma ja yhteisöllisyys
1. Kohtaamisen tarve ja merkitys
31.12.2004
Eero Voutilainen
"Tärkeintä on ihmisen kohtaaminen"
Ihmisen tarve on tulla nähdyksi. Kohtaaminen on nähdyksi tulemista ja näkemistä. Se on totuutta, siinä on kyse ytimestä, ei kuoresta.
Kohtaamiset ovat elämän suola, jota ilman näivetyn. Kohtaamiset ovat sydämen ravintoa, toisen ihmisen kuulemista, näkemistä, läsnäoloa. Ilman oikeaa kohtaamista ei ole inspiraatioita (ainakaan minun kaltaiselleni ihmiselle), ei energiaa, ei elämänvoimaa, sillä meidät luotiin yhteyteen ja kohtaamiset ovat vuorovaikutusta ja yhteyttä.
Kohtaaminen on kuin keidas tai näköalapaikka.....tai tankkauspaikka.......tai kirkastusvuori. Se voi olla hyvin lyhytkin hetki, jossa totuus on läsnä. Se jättää jäljen sydämeen, se painuu muistiin. Hyvän kohtaamisen jälkeen voi valloittaa maailman, eikä tarvitse olla edes rakastunut. Firmoissakin tehtäisiin parempaa tulosta, jos ymmärrettäisiin, että kohtaamisia tarvitaan eikä otettaisi kaikkia löysiä pois. Loppuunpalamisia voitaisiin ehkäistä - kohtaamalla!
Ellen tule kohdatuksi, kuihdun. Sama toistuu sofistikoituneempana pitkin aikuisuutta. Tässä mieleeni nousee kuitenkin samalla kriittinen kommentti: yritysmaailman ongelmana on kaiketi "pääsy", ja kohtaaminen on kaksisuuntainen - ei kohdeajattelun sumentama suure. Perheneuvojana minulla oli tapana intuition niin sanoessa kysäistä: "Milloin olette tavanneet viimeksi?"
Ihmissuhteet ovat tulleet väliaikaisiksi. Juuri kun lapsi oppii elämään vanhempiensa ja sisaruksensa kanssa hänet kiikutetaan päiväkotiin saamaan virikkeitä. Kun hän siellä saa kontaktin hoitajiinsa (jos saa kun he jatkuvasti vaihtuvat) ja muihin lapsiin, hän siirtyykin jo vanhempien lasten ryhmään, jossa sekä ohjaajat että ainakin osa lapsista on ihan uusia. Ja kun pari vuotta taas on mennyt ollaan eskari-iässä ja heti sen perään koulussa.
Koulussakin pari ensimmäistä vuotta voi mennä samassa ryhmässä saman open kanssa, mutta vähintään kolmannella tulee taas joko luokkien uudelleen jako tai monessa tapauksessa koulun vaihto kieli-, musiikki- tms. valintojen takia. Tätä jatkuu aikuisikään saakka. Ja työelämässä - väliaikaista kaikki on vaan!
Väliaikaisuus opettaa, ettei kannata kiintyä kehenkään eikä mihinkään. On parempi liitää pinnalla kuin pysähtyä. On pelottavaa antautua kohtaamisiin. Ihmiset ovat arvaamattomia. Voin saada turpiini vähintäänkin henkisesti. Jos sattuisinkin pitämään kohtaamisista, voin joutua luopumaan niistä. Ja ihmissuhteista luopuminen sattuu.
Me suomalaiset olemme ihan liiaksi erkaantuneet toisistamme! Hyvä että kätellään!
Aikoinaan puhuttiin ihmisestä voimavarana, nyttemmin se teemanakin on lähes kadonnut. Ihminen kokee itsensä jonkinlaisena palikkana, jota ns. markkinavoimat tai joku muu hänelle käsittämätön aparaatti pyörittää. Hänellä ei ole ihmisarvoa, vain jonkinlainen välinearvo, josta säälimättä puristetaan kaikki mehut ulos. Sinut heitetään myös ulos, jos firman tuotto ei ole riittävän hyvä osakkeen omistajille.
Modernin ihmisen suurin tarve on hyväksytyksi tulemisen, rakastettuna olemisen tarve, se, että joku välittää. Meidän yhteiskuntamme suurin tauti on välittämisen puutostauti.
Oltuaan kotvan aikaa Turun piispan työssään Ilkka Kantola on tullut kertomansa mukaan yhä varmemmaksi siitä, että piispan tärkeimpiä tehtäviä.on kirkon työntekijöiden auttaminen, jotta nämä rohkaistuisivat ihmisten kohtaamiseen. Haastattelussa, joka oli otsikoitu "Tärkeintä on ihmisen kohtaaminen", piispa pohtii kohtaamista: "Ehkä se on jotakin pyhää arkuutta, pyhää oman huonouden tunnetta, kun ei uskalleta oikeasti kohdata toista ihmistä. Uskaltautuminen tällaiseen vuorovaikutukseen toisi mukanaan paremman henkisen ja hengellisen hyvinvoinnin."
Kyse on yhteisöllisyydestä ja sosiaalisesta pääomasta
Asioilla ja ihmisillä oli ennen merkitystä. Elämä oli ulkonaisesti aika köyhää, mutta siksi se vähä mitä oli merkitsi enemmän. Ja siksi sillä, mitä ei rahalla voinut mitata, sosiaalisella pääomalla ja yhteisöllisyydellä, oli vielä suurempi merkitys.
Kohtaaminen on ydintä sosiaalisessa pääomassa ja yhteisöllisyydessä. Nämä kummatkin ovat suorastaan "rojahtaneet" maassamme viime vuosikymmeninä, vaikka niiden ratkaiseva merkitys toiminnan tuloksellisuuden, yhteisön ilmapiirin sekä ihmisten hyvinvoinnin ja jaksamisen kannalta on kiistaton. Tarve kohtaamisten kehittämiseksi meidän yksilökeskeisten, paljon yksinäisyyttä potevien ihmisten kesken on suorastaan huutava. Sama pätee kaikkiin yhteisöihimme perheestä harrastus- ja työyhteisöihin.
"Sosiaalisen pääoman teoria on opettanut ymmärtämään sen, miten tärkeä asia aktiivinen kansalaisuus on. Ilman keskinäisen yhteistyön kykyä, aitoa kanssalaisuutta - kahdella ässällä - mikään yhteisö, ei myöskään Suomen kansa menesty. Ilman eheää käsitystä monikulttuurisesta kansasta ja monikerroksisesta kansalaisuudesta on vaarana, että me ajaudumme keskinäisiin kuppikuntien taisteluihin, jotka ovat tuskallisia, tuloksettomia ja - turhia. Pelissä on paljon. Ovatko suomalaiset globaalistuvassakin maailmassa valtiota muodostava kansa?" Näin kysyy Seppo Niemelä "Kanssalainen" - lehdesssä 2004.
Kohtaamisen luonne ja tunnusmerkit
Kohtaaminen on tilanne, jossa kaksi tai useampikin ihminen "jakavat jotain yhdessä". Yksin jo nimi viittaa kohtaan, hetkeen ihmisen polulla. Kohtaamisen perusta on oleminen, läsnäolo, levollisuus. Kohtaaminen on kommunikaatiota. Kommunikaatio - kommunikare - mikä puolestaan on käännetty englanniksi "make common", mikä taas on yhteiseksi tekemistä eli jakamista. Samasta totuudesta jaetaan jotain kaikille osapuolille.
Kohtaaminen on tilanne, jossa henkilöt kuuntelevat toisiaan, haluavat tulla ymmärretyksi ja ymmärtää toisiaan - ja mahdollisesti puhuvat toisilleen. Kohtaaminen on minuuden uudenlaista löytämistä toisen ihmisen hyväksymisen kautta. Aito kohtaaminen on tila, joka merkitsee merkityksen täyteyttä ja ajattomuutta.
Martin Buberin mukaan toisen ihmisen aito, ainutkertainen kohtaaminen tarkoittaa sellaista yhteyttä kohdattavaan, jossa olemme kohtaamisen virrassa koko olemuksellamme. Minän yhteys sinään on kohtaamisessa välitön, jolloin minän ja sinän välillä ei ole mitään käsitteellistä, ei pyrkimystä, ei pyydettä eikä ennakointia. Sinä on minän ylittävä olemisen mysteeri.
Kaikki aktuaalinen elämä on kohtaamista. Voidaan puhua minuuttamme rikastuttavasta kohtaamisen ihmeestä, mutta toisaalta jokapäiväinen ja kiireinen elämänrytmimme on täyttä epäkohtaamista, ohituksia ja pinnallisuutta. Tämä aika ei näytä tukevan todellista uutta luovaa kohtaamista.
Elämäntilanteemme ja -tapamme luovat kohtaamisen kontekstin. Kohtaaminen on sidottu aikaan ja paikkaan, jossa molemmat ovat yhtaikaa läsnä. Pelkkä kontakti ei korvaa kokonaisvaltaista kohtaamista. Kohtaaminen on vuorovaikutusta, toisen subjektin kohtaamista. Sen onnistumiseen vaikuttaa eläytymiskykymme, tilanneherkkyytemme ja toisen ihmisen kokemistavan ymmärtäminen.
Kohtaamista tapahtuu kun
katseet kohtaavat - rakkaus, viha, pelko
sydämet kohtaavat - ystävyys
kehot kohtaavat - rakkaus
ajatukset kohtaavat - samanmielisyys, dialogi, luovuus
alaiset kohtaavat - kumppanuus, tasavertaisuus
esimiehet kohtaavat - johtajuus
ryhmäläiset kohtaavat - me-henki, "perhe"
organisaatiot kohtaavat - kumppanuus
lapset kohtaavat - leikki ja laulu, luovuus
tiedot kohtaavat - uudet teoriat
sukupolvet kohtaavat - sukupolvien välinen silta ja yhteys
eri näkemykset kohtaavat - arvostus, yhteisymmärrys, konsensus
kulttuurit kohtaavat - monikulttuurisuus
poliitikot ja kansa kohtaavat - demokratia
ihmiset kohtaavat arjessa - kansalaisyhteiskunta