Marx ja kansalaisyhteiskunta
Karl Marxilla oli äärimmäisen negatiivinen käsitys kansalaisyhteiskunnasta. Hän näki sen tarkoittavan porvarillista, itsekästä talouselämää.
Karl Marxille kansalaisyhteiskunta oli jotakin valtion ulkopuolella olevaa ja sisälsi jopa perheen ja heimon. Se on ollut olemassa läpi historian, eikä syntynyt vasta vapauden idean ja perustuslaillisen demokratian kanssa.
Kansalaisyhteiskunta tukee hallitsevan luokan intressejä
Marxilla oli äärimmäisen negatiivinen käsitys kansalaisyhteiskunnasta. Hän rinnasti sen porvarilliseen yhteiskuntaan: se tarkoitti vain talouselämää, jossa jokainen tavoittelee itsekkäitä intressejään ja vieraantuu inhimillisestä potentiaalistaan ja kanssaihmisistä.
Marx korosti taloudellisten intressien ja poliittisten instituutioiden välistä yhteyttä. Kiinnittäen päähuomion omistusoikeuteen, jonka kansalaisyhteiskunta hyväksyi, Marx väitti, että kansalaisyhteiskunnalta puuttui kyky ilmaista yhteiset, universaalit yhteiskunnalliset intressit. Samoin kuin kapitalistinen valtio, myös kansalaisyhteiskunta turvasi hallitsevan luokan ylivallan.
Ei osallistumista vaan oman hyödyn tavoittelua
Marx kuvasi kansalaisyhteiskunnan yksityisen, porvarillisen tyytyväisyyden sfääriksi. Hän yhdisti kirjoituksissaan kansalaisen ja porvarin sekä poliittisen osallistumisen ja henkilökohtaiset taloudelliset pyrkimykset.
Kansalaisyhteiskunnassa ei ollut niinkään kyse osallistuvasta kansalaisuudesta vaan ihmisistä, jotka olivat kiinnostuneita omista taloudellisista intresseistään. Marxin silmissä kansalaisyhteiskuntaa hallitsi ahdas oman edun tavoittelu. Kansalaisyhteiskunnan vapaus oli hänen mukaansa etuoikeutettujen vapautta valtaosan väestöstä jäädessä suljetuksi sen ulkopuolelle.
Sisältö pohjautuu Aaro Harjun tekstiin ” Marxin kansalaisyhteiskunta”, joka on julkaistu aiemmin tällä sivustolla.
Lue lisää: