Järjestötoiminnan tietopalvelu – Järjestö- ja yhdistystoiminta
Systeemiäly
Raimo P. Hämäläinen ja Esa Saarinen.
Systeemianalyysin laboratorio, 2006
*Referaatti, kirjoittanut Aaro Harju
Teos koostuu 21 erillisestä esseestä ja artikkelista. Systeemiälykkyyttä tarkastellaan näin hyvin monesta näkökulmasta. Inhimilliset systeemit ja systeemiäly, systeemiäly ja onnellisuus, systeemiälyn psykologia, muutos ja roolit, aika, pahuus, valta, parisuhde jne. tulevat analysoiduiksi.
Teoksen kantavana ajatuksena on Hämäläisen ja Saarisen määritelmä, mitä on systeemiäly: ”Se on älykästä toimintaa, joka haluaa hahmottaa vuorovaikutuksellisia takaisinkytkentöjä sisältäviä kokonaisuuksia tarkoituksenmukaisesti ja luovasti. Systeemiälykäs henkilö osaa toimia järkevästi monimutkaisissa systeemirakenteissa.”
Mikko Kontiaisen mukaan systeemiälykkyys on kyky muuttaa älykkäillä interventioilla systeemin toimintaa ja tilaa halutun kaltaiseksi.
Hämäläinen ja Saarinen näkevät ihmisenä olemisen läpikotaisesti systeemisenä. Ihmisillä on kuitenkin illuusio erillisyydestä ja itsenäisyydestä. Siksi systeemien muovaavuus ihmiseen hämärtyy; oma roolimme ylikorostuu ja alikorostuu samanaikaisesti; luulemme toimivamme itsenäisesti, kun tosiasiassa heijastelemme ympäristön vuorovaikutusrakenteita ja noudatamme vain systeemin meille antamaa tehtävää ja toteutamme identiteettiä, jota emme ole itse valinneet tai edes punninneet. Heijastelemme systeemejä, emmekä huomaa sitä.
Systeemiälyn taustalla on Jakke Kuloveden mukaan systeeminen ajattelu, joka on pitkän ajan vuorovaikutteisten ja dynaamisten toimintojen tutkimisen ja hallitsemisen oppi. Sen tuottama olennainen havainto on, että systeemi määräytyy pääasiallisesti siinä ilmenevien monimutkaisten dynamiikkojen kautta, ei niinkään yksityiskohtaisen tason dramaattisesti monilukuisempien vuorovaikutussuhteiden kautta.
Kuloveden mukaan systeemi tarkoittaa siis kokonaisuutta, johon kuuluvat toimijat, niiden ympäristö ja kaikki näiden välinen vuorovaikutus. Kirjassa keskitytäänkin paljon vuorovaikutuksen, kanssakäymisen ja yhdessä synnytetyn vaikutettavuuden – systeemisyyden – muotoihin, jotka ovat inhimillisesti perustavaa laatua olevia. Systeemisen hahmottamisen todellinen kulmakivi on Kuloveden mukaan kokonaisuuteen sisältyvien vuorovaikutusten havaitseminen ja niiden luonteen ymmärtäminen.
Näkyvien systeemien rinnalla tarkastellaan myös näkymättömiä, haamusysteemejä, jotka koostuvat mm. merkityksistä, tulkinnoista ja kokemuksista. Ilman näiden ymmärtämistä näkyvät systeemit jäävät tiedostamattomiksi ja vajaasti ymmärretyiksi.
Teos pohjautuu paljon systeemisyyden suurten nimien teoriaan, joita ovat mm. Peter Senge, Malcolm Gladwell ja Michael Jackson.