Järjestötoiminnan tietopalvelu – Järjestö- ja yhdistystoiminta
Järjestöllisen edunvalvonnan ajankohtaisia haasteita
Kerstin Ehnholm
*Kansalaisfoorumi.net-verkkolehti 18.9.2007
Mitä yhteistä on yliopistoilla, elokuvatuottajilla ja kansalaisjärjestöillä? Ensi näkemältä aika vähän.
Pääministeri
Matti Vanhasen toisen hallituksen ohjelma on ollut kutkuttavaa
luettavaa. Harvoin ovat hallitusneuvottelijat osuneet
kansalaistoiminnan näkökulmasta niin naulan kantaan. Harvoin on niin
monta ilmassa liikkuvaa uudistusta päätynyt muotoon: hallitus tukee tai
hallitus edistää.
Pettymys on ollut erityisen suuri, kun hallitusohjelman kirjaukset eivät johdakaan konkreettisiin rahoituspäätöksiin. Yliopistoväki vaatii nyt, että kiinteistöjen omistus on annettava (takaisin) yliopistoille, elokuvatuottajat uhkaavat lakolla. Yhdistysten vapaaehtoiset rupeavat sen sijaan miettimään, miten hallituksen lupaukset olisivat sittenkin toteutettavissa vielä suuremmalla vapaaehtoisten ponnistuksella.
Hallitusohjelmaan on kirjattu monta kehittämistoimenpidettä, joita valtio ei voi itse suorittaa. On muun muassa tarkoitus tukea kansalaisten osallisuutta. Mitkä ovat valtion keinot konkreettisesti tässä asiassa? Tehokkain edistämiskeino olisi rahoituksen järjestäminen. Järjestöt vastaavat nykyisellään pääosin omasta rahoituksesta ainakin paikallistasolla. Muutoksia ei tältä osin ole nähtävissä.
Yhteiskunnan mantra on hyvinvoinnin edistäminen, jonka toteuttajiksi järjestöt huudetaan apuun. Syrjäytymisvaarassa olevien asemaa halutaan parantaa mutta uutta resursointia ei ole edes mietitty. Kaksi mahdollisuutta jää. Joko autettavat maksavat itse tai sitten rahoitus otetaan nykyään toimintaan osallistuvilta. Kumpikin vaihtoehto on yhtä huono.
Eri järjestöryhmät ovat Suomessa perinteisesti hoitaneet oman edunvalvontansa. Vuoronperään lobbarit ovat lähestyneet avustuksista päättäviä ja lainsäätäjiä. Oikeastaan vasta viime eduskuntakaudella järjestöt ovat löytäneet toisiaan. Samalla eri viranomaiset ovat alkaneet ymmärtää, että heidän päätöksillään voi olla merkitys myös järjestöjen arjessa. Kansalaisvaikuttamisen politiikkaohjelma ja sen lukuisat työryhmät toimivat katalysaattorina. Kun istutaan samoissa pöydissä pahin itsekkyys ja itseriittoisuus kaikkoavat.
Politiikkaohjelman jatkoa mietitään parhaillaan oikeusministeriön koordinoimana. Kirjallista materiaalia löytyy jatkotyöstöä varten. VT Pentti Arajärven kokoama valtioneuvoston periaatepäätös kansalasijärjestöjen toimintaedellytysten edistämiseksi toimii sisällysluettelona tulevalle työlle. FT Aaro Harju on jatkanut periaatepäätöksen konkretisointia käyden neuvotteluja laajan asiantuntijajoukon kanssa toimenpiteiden kiireellisyysjärjestyksestä.
Järjestöt ovat nostaneet esille kysymyksen poliittisesta tahtotilasta. Jos halutaan, että vapaaehtoisuuteen perustuva järjestötoiminta Suomessa jatkuu, on tälle annettava lainsäädännössä erityisasema, jota ei yksittäinen viranomainen voi omilla tulkinnoillaan kumota. Järjestötoiminnan aseman vahvistaminen vaatii saumatonta yhteistyötä järjestöaktivistien kesken. Oikeusministeriön yhteyteen perustettava kansalaisyhteiskuntapolitiikan neuvottelukunta antaa yhteistyöllä hyvän alustan.
Kerstin Ehnholm
Yhteysjohtaja
Suomen Liikunta ja Urheilu ry.