Järjestötoiminnan tietopalvelu - Aktiivinen kansalaisuus
Senioriaktivismi
- Harmaan kansalaistoiminnan uusi suunta?
Pirkko Laitinen*Kansalaisfoorumi.net-verkkolehti, 31.5.2011
Pro Gradu -tutkielmani käsitteli aktivismin ja aktiivisen kansalaistoiminnan ilmentymiä ikäihmisten yhteiskunnallista asemaa parantamaan perustetussa Suomen Senioriasiain Liitossa ja sen yhdeksässä jäsenjärjestössä.
Tavoitteena oli luoda määritelmä senioriaktivismin käsitteelle sekä tarkastella millaisia konkreettisia kansalaisvaikuttamisen muotoja ja järjestöllisiä toimintamuotoja sekä arvoja ja merkityksiä käsitteeseen sekä liiton toimintaa yleisesti liittyy.
Aktivismi mielletään julkisessa keskustelussa usein negatiivisväritteiseksi toiminnaksi, koska se on suoraa toimintaa, jossa ei kaihdeta lain rikkomista. Myös media tarttuu mielellään aktivistisen toiminnan negatiivisiin ilmentymiin. Tästä syystä aktivistitoiminta saattaa jopa haitata tärkeän asian ajamista ennemmin kuin edistää sitä.
Senioriaktivismi on aktiivista ja konkreettista kansalaistoimintaa ikääntyvien yhteiskunnallisen aseman parantamiseksi. Erotuksena yleiseen käsitykseen aktivismista, senioriaktivismiin ei kuulu lain tai sovinnaisuuden rajojen rikkominen. Senioriaktivisti luottaa paheksuntaa herättävien tempausten sijaan yleisesti hyväksyttyyn toimintaan, saavuttaen sillä toivon mukaan pysyvämmän ajankohtaisuuden, minkä myötä toiminnan vaikutukset kantaisivat pidemmälle tulevaisuuteen.
Senioriaktivismin jaoin tutkielmassani kolmeen osa-alueeseen: identiteetin rakentaminen, yhteiskunnallinen vaikuttaminen ja hallinnollinen toiminta. Identiteettiä rakennetaan Suomen Senioriasiain Liitossa, kuten muissakin järjestöissä, erottamalla ”me” ”muista”. Tämä tehdään korostamalla oman toiminnan tärkeyttä ja tehoa suhteessa muihin saman alan toimijoihin. Tässä tapauksessa selkein erottava tekijä senioriasiainliittolaisten mielestä oli, että muut tarjoavat ikäihmisille virkistystä, mutta eivät saa aikaan yhteiskunnallista muutosta. Eroa tehdään myös toiminnan kohteeseen eli ikäihmisiin, joiden asemaa halutaan parantaa. ”Me-henki” on tärkeä tekijä kollektiivisen toiminnan mielekkyydessä.
Yhteiskunnallinen vaikuttaminen tapahtuu median, poliittisen toiminnan ja tiedon jakamisen kautta. Tiedon kerääminen ja tuottaminen antaa uskottavuutta ja välineitä yhteiskunnalliseen keskusteluun. Median avulla tätä keskustelua pyritään herättämään ja mediaa seuraamalla pysytään perillä tämän hetken aiheista. Politiikkaan ja päätöksentekoon vaikutetaan sekä median kautta että suoralla yhteydellä päättäjiin. Seuraamalla poliittisia keskusteluja, ja näin kerryttämällä tietoa politiikan tilasta ja käytännöistä, jokainen voi lisätä sekä henkilökohtaisia että sitä kautta järjestöllistä poliittista voimavaraa.
Hallinnollinen toiminta koettiin todella tärkeäksi osaksi aktivismia. Hallituksissa ja järjestön muissa tehtävissä toimiminen kerryttää tekijälleen ”järjestöllistä pääomaa” (Martti Siisiäinen, 1988, 1989) eli kulttuurisia ja sosiaalisia voimavaroja. Järjestölliseen pääomaan kuuluu myös järjestön säännöt ja toimintamuodot, joiden noudattaminen antaa toimintaan mielekkyyttä. Ylipäätään hallinnollinen toiminta luo pysyvyyttä, luotettavuutta ja uskottavuutta niin toimijoiden kuin päättäjienkin silmissä.
Mielestäni seniori-etuliite pehmentää aktivismi-termin negatiivista mielikuvaa ja tuo siihen inhimillisyyttä, arvokkuutta ja elämänviisautta, jättäen jäljelle kuitenkin aktivismin aikaansaavan ja tehokkaan puolen.
Pirkko Laitinen
YTM