Järjestötoiminnan tietopalvelu – Yhteiskunta

Suomalaisten hyvinvointi 2008

Pasi Moisio, Sakari Karvonen, Jussi Simpura, Matti Heikkilä (toim.), Stakes

*Seuraavassa kirjaesittely, kirjoittanut Sari Kuvaja

Lamasta nousi eriarvoistuva Suomi

Suomalaisten hyvinvointi 2008 on kolmas Stakesin julkaisema raportti hyvinvoinnista ja hyvinvointipolitiikasta Suomessa. Lukuisten tilastotietojen ja ihmisen elämänkaaren eri vaiheita koskevien hyvinvointikuvausten lisäksi raportissa arvioidaan maassa harjoitetun hyvinvointipolitiikan tuloksia muun muassa pääministeri Matti Vanhasen ensimmäisen hallituksen omiin arviointiraportteihin viitaten.

Suomalaisten elintaso on saavuttanut ja jopa ylittänyt 1990-luvun lamaa edeltävän tason. Suurin osa väestöstä on päässyt nauttimaan myönteisestä talouskehityksestä ja sen tuloksista. Elinolot ovat kohentuneet ja toimeentulo-ongelmat ovat lieventyneet. Lamasta toipunut maa ei kuitenkaan ole sama kuin entinen hyvinvointivaltio-Suomi. Raportin toimittajien mielestä merkittävin muutos konkretisoituu lisääntyneenä eriarvoistumisena. Tulonsiirtojärjestelmä ei enää tasaa tuloeroja entiseen malliin. Keskimääräinen hyvinvointi on kehittynyt positiivisesti, mutta väestöryhmittäiset erot ovat kasvaneet. Syrjäytyneiden määrä on korkea, ja sosioekonomiset terveyserot ovat kansainvälisesti tarkasteltuna suuret. Alueelliset hyvinvointierot näyttävät tulleen jäädäkseen.

Vaikka työllisyysaste on noussut ja työttömyys laskenut, rakenne- ja pitkäaikaistyöttömyys on edelleen varsin korkea. Hallitusten tavoitteena on 2000-luvulla ollut yritysten kilpailukyvyn vahvistaminen sekä kotitalouksien ostovoiman ja kulutuskysynnän lisääminen. Tässä on kirjoittajien mielestä onnistuttu. Tuloverotuksen keventäminen ja vuoden 2004 maltilliset palkkaratkaisut ovat tukeneet kehitystä. Tulojen ja työllisyyden kasvu ei ole kuitenkaan koskettanut kaikkia. Viestin voisi kiteyttää sanomalla, että onnesta – tai ainakin talouskasvusta – ovat päässeet osallisiksi ne suomalaiset, joilla on työpaikka; jos ei nyt vakituinen ja erityisen korkeasti palkattu, niin ainakin suhteellisen turvattu. Työtätekevien Suomi on ostoskeskus-Suomi – sitä toista Suomea ei näe, jos kohdistaa katseensa vain keskiarvoihin.

Raportin toimittajien mielestä hallitukset eivät ole joko halunneet tai kyenneet estämään eriarvoisuuden kasvua, minkä seurauksena myös tuloerot ovat kasvaneet. Siitä, onko se hyvä vai huono asia, ollaan montaa mieltä. Yhden näkökulman mukaan tuloerot ovat periaatteellinen ongelma: ne heikentävät tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta. Joidenkin mielestä suuret tuloerot toimivat kannustimina ja synnyttävät ostovoimaa. Ne eivät välttämättä ole ongelma, jos köyhienkin reaalitulot kasvavat. Tällaista automaattia ei kuitenkaan voida aina taata. Lisäksi suuret tuloerot ruokkivat mahdollisuuksien epätasa-arvoa, jolloin kaikilla ei ole edes tilaisuutta paremman elintason tavoitteluun. Suurten tuloerojen maissa on havaittu, että tulojen ja sosiaalisen aseman periytyvyys on voimakasta. Tästä on todisteita Suomessakin.

Sosiaalinen tasa-arvo on 2000-luvulla jäänyt tuotannon ja tuottavuuden kasvun varjoon. Voidaan ajatella, että talouskasvu on hyödyttänyt myös eräitä pienituloisia väestöryhmiä, ei kuitenkaan kaikkia. Nyt, vuonna 2008, talouskasvu on hidastunut. Jos kasvun kyytiin ei ole tähän mennessä päässyt, onko jo liian myöhäistä?