Järjestötoiminnan tietopalvelu – Yhteiskunta

Suomalainen unelma
Innovaatioraportti

Pekka Himanen, Suomen teknologiateollisuuden 100-vuotissäätiö 2007

*Seuraavassa kirjaesittely, kirjoittanut Sari Kuvaja

Rikastava yhteisö syntyy luottamuksesta

Professori Pekka Himanen listaa kirjassaan Suomalainen unelma tärkeimmiksi Suomen talouteen vaikuttaviksi globaaleiksi trendeiksi innovaatiopohjaisen kilpailun, verkostomaisen organisaatiomuodon, Aasian nousun, absoluuttisen johtajuuden periaatteen ja selektiivisyyden. Himanen suosittelee Suomelle keskittymistä innovaatiopohjaiseen työn tuottavuuden parantamiseen, sillä hinnoilla emme pysty kilpailemaan. Samalla on pyrittävä erikoistumaan eli olemaan absoluuttinen johtaja tietyillä alueilla. Suomen potentiaalisia vahvuusalueita ovat Himasen mukaan IT-sektori, metalli- ja konepajateollisuus, metsä-, energia- ja ympäristösektorit, bioteknologia ja hyvinvointisektori sekä kulttuurialat.

Maailman innovaatiotoimintaa johtaa joukko glokaaleja keskuksia, tiettyihin paikkoihin tai alueisiin muodostuneita innovaatiokeskittymiä. Nykyisiä keskuksia ovat esimerkiksi Yhdysvalloissa sijaitsevat Piilaakso ja New Yorkin-Bostonin alue; Euroopassa Lontoo-Oxford-Cambridge sekä Berliini; Aasiassa Tokio, Soul ja Taipei. Nousevat innovaatiokeskukset sijaitsevat idän suunnassa, Kiinassa ja Intiassa. Innovaatiokeskuksissa korkeasti koulutetut luovat osaajat, innovaattorit, ovat löytäneet toisensa ja työskentelevät luovassa kulttuurissa riittävän rahoituksen turvin.
 
Kun puhutaan osaajista, Himanen katsoo kauas taaksepäin, antiikkiin asti. Hänen mielestään sokraattinen filosofia on hyvin lähellä sitä, mitä moderniksi oppimisen teoriaksi kutsutaan. Valmiin tiedon siirtämisestä on päästävä oppijan itsensä aktivoimiseen; ihmettelyn ja kysymisen jaloon taitoon sokraattisen filosofian tapaan.

Himasen uudeksi oppimisfilosofiaksi nimeämä malli perustuu luovaan intohimoon: ihminen toteuttaa omaa ainutlaatuista potentiaaliaan koko ajan hieman aiempaa täydemmin. Kaikkein parhaiten ihminen oppii asioita, joista on kiinnostunut. Himanen ottaa esimerkiksi pienen lapsen, joka voi tuntikausiksi keskittyä jonkin uuden, itseään kiinnostavan asian tutkimiseen. Oppiminen tapahtuu vuorovaikutuksessa aikuisten ja muiden lasten kanssa, ja samaan rikastavaan vuorovaikutukseen Himanen haastaa myös aikuisia; johtajia, työntekijöitä, työyhteisöjä.

Nykyisestä suomalaisesta koulusta Himanen säilyttäisi sen keskeiset perusvahvuudet, kuten tiedollisen osaamisen ja sen välittämisen. Opettajien pitäisi kyetä ylläpitämään oppimisen halua. Vielä enemmän haasteita löytynee luovan intohimon sytyttämisestä. Ja toisaalta siinä on kaiken ydin: ihminen oppii lähes itsestään, jos asia on kiinnostava. Kiinnostus motivoi itse itseään.

Hiukan yllättäen Himanen pitää yhdessä elämisen kykyä suomalaisen koulun vahvuutena. Yllättävältä näkemys tuntuu siksi, että aivan toisenlaisia keskusteluja yhteisöllisyyden puutteista on käyty Suomessa Jokelan koulusurmien jälkeen. Himanen esittää, että suomalainen koulu, jossa erilaisista taustoista tulevat ihmiset käyvät samoja kouluja, estää luokkayhteiskunnan muodostumista ja synnyttää yhteenkuuluvuutta. Tästä rikastavassa vuorovaikutuksessa juuri on kyse: yhdessä elämisen kyvystä. Lisäksi pitäisi vahvistaa oppijoiden itseluottamusta ja -arvostusta niin, että he oppivat arvostamaan myös toisia.

Työkulttuurin on uudistuttava samaan suuntaan. Ihminen tarvitsee luottamuksen ilmapiiriä, joka on henkisen tason vastine perustarpeiden tyydyttämiselle. Jos luottamus murenee, yhteisö on vaarassa pudota pelon kulttuuriin ja kollektiivisen hätätilaan, ja se on pahinta, mitä yhteisölle voi tapahtua. Reiluus ja oikeudenmukaisuus rakentavat luottamusta, samoin se, että ihmisille annetaan vapautta valita itse ne keinot, joilla pyrkivät yhdessä asetettuihin tavoitteisiin. Tällainen työkulttuuri houkuttelee yritykseen parhaita osaajia ja auttaa pitämään heidät siellä. Ja osaajat ovat kaiken ydin, ilman heitä ei synny innovaatioita eikä kestäviä tuloksia.