Järjestötoiminnan tietopalvelu – Yhteiskunta

Rengistä isännäksi

Vapaaksi kvartaalitalouden talutusnuorasta

Kaisa Kautto-Koivula, Marita Huhtaniemi, Edita 2006

*Seuraavassa kirjaesittely, kirjoittanut Sari Kuvaja

Talous ihmistä palvelemaan

Rengistä isännäksi on kahden liike-elämässä uransa tehneen ja oravanpyörästä vapaaehtoisesti pois hypänneen naisen ”tarinamainen aikamatka nykyisyyteen, historiaan ja tulevaisuuteen”. Kirjoittajien lähdeaineisto on mittava ja monipuolinen: teos pohjautuu laajaan tietopohjaiseen aineistoon, henkilökohtaisiin kokemuksiin ja ajatustenvaihtoon sekä aikalaiskertomuksiin. Lopputulos on eräänlainen todistuskertomuksen ja tietokirjan yhdistelmä; tyyli sitaattien katkomaa kerrontaa, kuvausta ja visiointia.

Kirjasta läpikuultaa vahva henkilökohtainen kokemus ja arvoristiriidoista ”selviytyminen”. Asiat eivät varsinaisesti ole uusia, sillä kansalaisjärjestöt sekä monet humanistit ja yhteiskuntatieteilijät ovat kritisoineet jo pitkään talouden ehdoilla tapahtuvaa globalisaatiota, kovaa kapitalismia ja yksisilmäistä, taloutta itseisarvona pitämää johtamista.

Episodimaisen teoksen kirjoittajat eivät esitä valmiita ratkaisuja tai suosituksia. He haluavat osallistua Suomen tulevaisuutta koskevaan keskusteluun ja tuoda siihen näkökulmia, joiden he ovat kokeneet jääneen liian vähälle huomiolle. Nykymenossa talous on nostettu päämääräksi, ihminen ja luonto valjastettu välineiksi. Kirjoittajat haluavat kääntää asetelman toisinpäin. He uskovat, että Suomella olisi mahdollisuus olla edelläkävijä ihmisen arjen hyvinvoinnin ja ihmiskeskeisen yhteiskunnan kehittäjänä. He ovat antaneet visiolleen nimen Ihminen ja Ihmisyys Isännäksi. Heidän mielestään se olisi luonteva jatko pohjoismaiselle hyvinvointiyhteiskunnalle. Ihmiskeskeisyys ei kuitenkaan tarkoita itsekkyyttä. Ihmisyys on sydämen sivistystä, jossa arvostetaan ja kunnioitetaan luontoa.

Kauton ja Huhtaniemen visiossa ihmisestä tulee subjekti, joka ei joudu rimpuilemaan kvartaalitalouden talutusnuorassa, omasta ja lähimmäistensä hyvinvoinnista tinkien, luontoa lyhytnäköisesti hyväksikäyttäen. Ihmisten arjessa tapahtuvat muutokset näkyvät laajemmalla tasolla niin, että hierarkkisesta, instituutiovetoisesta yhteiskuntamallista siirrytään verkostomaiseen yhteiskuntaan. Sen vetureina ovat uudenlaiset yhteisöt, verkostot ja asiantuntijat.

Vision toteutuminen edellyttää asennemuutosta yhteiskunnan useilla tasoilla. Se vaatii uudenlaisia uskomusjärjestelmiä tiedon ja ilmiöiden havainnoitiin; siihen, mitä tietoja, asioita ja arvoja pidetään olennaisina päätöksenteossa. Muutos on dramaattinen, kirjoittajat myöntävät; niin dramaattinen, että he uskaltavat kutsua sitä jopa ”toiseksi kopernikaaniseksi vallankumoukseksi”.

Suomelle tämä on mahdollisuus, kirjoittajat uskovat. Heidän mielestään Suomen kilpailukyvyn strategisia elementtejä eivät ole globaali huippuosaaminen, osaavat työntekijät ja toimiva yhteiskunta, koska niitä korostavat kaikki eivätkä ne siten erilaista Suomea tarpeeksi. Suomen ylivertaisuusstrategian pitäisi nojata osallistumisperustaiseen yhteiskuntaan ja talouteen, missä pienuus ja joustavuus ovat vahvuuksia.

Miten paratiisiin päästään? Tarvitaan ensinnäkin yhteinen tahtotila ja kansallinen ponnistus, jossa ovat mukana talouselämä, yhteiskunnan päättäjät ja kansalaiset. Murrosajan strategiassa määritellään tavoitteet laajassa kansallisessa vuoropuhelussa. Tavoitteiden pohjalta määritellään ihmiskeskeiset vaurauden luomisstrategiat, muutosstrategioissa ne keinot, joilla vauraudenluomisen strategioita toteutetaan.

Kirjoittajien visio kuulostaa itsestään selvältä ja selkeältä: ihminen ja luonto keskiöön. Helpoksi sen saavuttamista kirjoittajat eivät väitä. Monien mielestä nykymuotoisen globalisaatiokehityksen pysäyttäminen ja suunnan muuttaminen ovat mahdottomia tehtäviä, sillä globaalin kilpailun voittajat eivät hevin luovu saavutetuista eduista. Muutos voi tapahtua kriisin kautta niin, että nykymeno kaatuu omaan mahdottomuuteensa. Tai sitten niin, että pinnan alla kytevä kapina siirtyy marginaalista ytimiin. Muutos lähtee yksilöistä, meistä itsestämme.

Kauton ja Huhtaniemen visiossa puhutaan vuodesta 2012. Meille saattaa tulla kiire.