Järjestötoiminnan tietopalvelu – Yhteiskunta

Jokuveli
Elämä ja vaikuttaminen ubiikkiyhteiskunnassa

Mika Mannermaa, WSOYpro, 2008

*Seuraavassa kirjaesittely, kirjoittanut Sari Kuvaja.

Kaikki valvomaan!

Tulevaisuudentutkija Mika Mannermaa käyttää uudessa kirjassaan Jokuveli termiä ubiikkiyhteiskunta kuvaamaan tietoyhteiskunta kakkosta, jossa yhteiskunta on edennyt entistä syvemmälle tietoyhteiskunnan suuntaan. Teknologiapainotteisesta tietoyhteiskunta ykkösestä kakkonen eroaa etenkin siinä, että nyt ihmisten tarpeet ja yhteiskunnalliset kysymykset nousevat etusijalle.

Mannermaan visio sijoittuu parinkymmenen vuoden päähän. Maatalousyhteiskunnan suurperheet ovat jo nyt pirstaloituneet ydinperheiksi ja yksilöiksi, ja sukupolvien väliset elämänmallit jatkavat erkanemistaan. Kronologinen aikakäsitys muuttuu polykronologiseksi, moniajaksi. Ihmiset elävät useassa ”maailmassa” samanaikaisesti; osa maailmoista on virtuaalisia, osa todellisia – tosin näiden kahden välinen raja on häilyvä, sillä myös virtuaalinen on Mannermaan mukaan todellista.
 
Sanotaan, että teknologia sinänsä on puolueetonta; sitä käyttävien ihmisten arvot ja asenteet vaikuttavat siihen, mihin tekniikkaa käytetään. Ubiikkiyhteiskunnassa väite on totta vain tiettyyn rajaan asti. Teknologian kehittyminen voi nimittäin eriarvoistaa kansalaisia, antaen yhä enemmän valtaa niiden käsiin, jotka hallitsevat uusimman teknologian.

Yksiulotteinen kasvuajattelu sopii Mannermaan mielestä huonosti ubiikkiyhteiskuntaan, talouskasvu kylläkin, jos se on ekologisesti kestävän kehityksen mukaista. Kasvu on ihmisen inhimillisen uteliaisuuden tulosta, ja siinä on kyse aivan jostakin muusta kuin ”kapitalismin niljakkaasta ahneudesta”. Haluun tietää ja ymmärtää liittyy ihmisen pyrkimys korjata havaitsemiaan epäkohtia. Ubiikkiyhteiskunnassa kasvu on hyvää, monipuolista kehitystä, johon uusi teknologia antaa mahdollisuuksia.

Ei kuitenkaan ole itsestään selvää, että ubiikin teknologiakehityksen mahdollisuuksia käytettäisiin ”hyvään”, kuten ihmisoikeuksien, vapauden, tasa-arvon ja oikeudenmukaisuuden edistämiseen. Tietoa on, mutta ideologiasta on puutetta, toisin kuin vielä 1980-luvulla, toteaa Mannermaa: ”Ihmiskunnan 2000-luvun alun ideologiavaje liittyy ikävällä tavalla asioihin, jotka ovat kulttuurin tuhon enteitä.” Liian vähän puhutaan ihanteista, visioista, arvoista ja päämääristä, Mannermaa pahoittelee. Sen sijaan keskustellaan välineistä. Päämääriä koskevassa keskustelussa kysyttäisiin esimerkiksi, Mannermaata siteeraten: ”Mitkä ovat tärkeimmät päämäärät ihmiskunnan tulevaisuusagendalla?” tai ”Miksi pitäisi alistua ihmisoikeuksia vailla olevan ja ympäristöstä piittaamattoman diktatuurin, Kiinan, kommunistijohdon saneluun maailmanmarkkinoilla?” Nyt tyydytään kysymään, miten Kiina-ilmiöön sopeudutaan.

Ubiikkiyhteiskunta on jokuveliyhteiskunta, joka on koko ajan hereillä. Siellä eletään kuin akvaariossa, jossa jokainen on potentiaali valvoja ja valvonnan kohde. Mannermaa vertaa tilannetta entiseen kyläyhteisöön – nyt kylänä on kuitenkin koko maapallo. Vielä voidaan vaikuttaa siihen, miten läpinäkyvyys yhteiskunnassa toteutuu. Ketä valvotaan, kuka valvoo ja kenen ehdoilla? Mannermaan mukaan vallanpitäjät, kuten poliittiset päättäjät ja yrityseliitti, voivat myös päätyä valvonnan kohteiksi, jos kansalaiset ovat valppaita ja kansalaisyhteiskunta vahva. Jos eivät ole, ubiikkiyhteiskunnasta tulee isoveliyhteiskunta, jossa valvonta on yksisuuntaista.

Meistä kaikista riippuu, toteutuuko läpinäkyvyyden maksimointi. Tuleeko kansalaisyhteiskunnasta vahva toimija, joka sanelee talouden pelisäännöt vai käykö toisinpäin? Mannermaan toivomaan ”ihmisarvoisen yksityisyyden säilyttävään läpinäkyvään ja avoimeen yhteiskuntaan” ei päästä käskemällä eikä ylhäältä annettavilla päättäjien päätöksillä. Vaikka arvokeskustelun vaatiminen voi kuulostaa kliseeltä, juuri siihen Mannermaa meitä kehottaa. Jos kansalaiskeskustelua ei käydä, voi käydä niin, että yhteiskunta kehittyy teknologian ja sen kehittäjien ehdoilla.