Järjestötoiminnan tietopalvelu – Yhteiskunta

Askelmerkit tulevaisuuteen

– Suomi 2015 -ohjelman loppuraportti

Tuovi Allén (toim.)
Sitra 2003

*Seuraavassa kirjaesittely, kirjoittanut Sari Kuvaja

Suomen itsenäisyyden juhlarahasto Sitra toteutti vuosien 2000–2003 aikana Suomi 2015 -ohjelman maan ylimmän tason päättäjille ja johtajille. Koulutus- ja kehitysohjelma sisälsi kaikkiaan seitsemän kurssia sekä syksyllä 2003 järjestetyn päätösseminaarin. Päätösseminaarin keskeisestä aineistosta toimitettiin raportti Askelmerkit tulevaisuuteen.

Linda Jakobsonin Kiinan ja Itä-Aasian merkitystä käsittelevässä artikkelissa pohditaan Kiinan kehittymistä seuraavien 10–20 vuoden aikana ja erityisesti mitä arvioitu kehitys Suomen kannalta merkitsee; mitä uhkia ja mahdollisuuksia Kiinan kehitys Suomelle tuo. Artikkelin taustalla ovat Suomi 2015 -ohjelman osallistujista kootun työryhmän keskustelut.

Artikkelin painopiste on taloudessa ja sen kehittymisessä. Maan talouskasvu on ollut ennennäkemättömän ripeää viimeisten parinkymmenen vuoden aikana. Vahvan kasvun turvaaminen myös jatkossa edellyttää maan johdolta monia vaikeita päätöksiä ja uudistuksia. Artikkelin mukaan rahoitussektorilla tarvitaan perusteellista remonttia, tappiolliset valtionyritykset on saneerattava ja poliittisia uudistuksia on sallittava.

Mikäli Kiina onnistuu, se nousisi maailman merkittävimmäksi talousmahdiksi Yhdysvaltain ja Japanin rinnalle, ohi Japanin. Suorat sijoitukset maahan jatkaisivat kasvuaan. Kiinan onnistuminen merkitsisi myös sitä, että maa integroituisi vahvemmin maailmanyhteisöön ja nostaisi profiiliaan kansainvälisessä politiikassa. Mikäli Kiina epäonnistuisi, talouskasvu tyrehtyisi, investoinnit Kiinaan vähenisivät ja paineet maata johtavaa kommunistista puoluetta ja sen eliittiä kohtaan lisääntyisivät. Kirjoittajan mukaan talouskasvun hidastuminen saattaisi sysätä liikkeelle poliittisia levottomuuksia ja epävakautta. Kiina saattaisi alkaa kehittyä jopa kohti oikeistodiktatuuria. Joka tapauksessa nationalismi nostaisi päätään ja Kiina alkaisi ehkä hyödyntää nykyistä rumempia keinoja kansainvälistä kunnioitusta hakiessaan.

Suomen kannalta Kiinan onnistuminen merkitsisi artikkelin mukaan muun muassa sitä, että yritysten vientimahdollisuudet alueelle vahvistuisivat ja kiinalaiset tuotteet työntyisivät Suomen markkinoille vielä voimakkaammin kuin tähän asti. Muutama vuosi artikkelin kirjoittamisen jälkeen voidaan todeta, että näin on myös tapahtunut. Lisäksi teollista tuotantoa on siirtynyt Aasian maihin – eikä vain teollista, vaan myös suunnittelu- ja asiantuntijatehtäviä. Talouskasvun kääntöpuolia artikkelissa käsitellään niukanlaisesti, vaikka Kiinan ihmisoikeusproblematiikasta muistutetaankin. Vuoden 2007 aikana esiin nousseet, Kiinassa valmistettuja leluja ja eräitä maasta tuotuja elintarvikkeita koskevia myrkkyskandaaleja olisi ehkä ollutkin vaikea ennakoida. Ympäristöongelmien paheneminen ja se, että niiden vaikutukset ulottuvat laajalti Kiinan ulkopuolelle, saattavat merkitä Kiinan johdolle ja maan taloudelliselle kasvulle ennen näkemättömiä mullistuksia.

Harriet Longan turvallisuutta ja riskien hallintaa käsittelevä artikkeli on – kuten Jakobsonin Kiina-artikkelikin – hyvä esimerkki siitä, miten nopeasti asiat ja ilmiöt voivat muuttua. Longan artikkelissa turvallisuuden käsitettä ei liitetä vain sodan ja muiden väkivaltaisuuksien estämiseen, vaan yhteiskunnan riskialueiksi nimetään tietoturvallisuus, väestömuutokset ja infrastruktuuririskit. Teknologian hyväksikäyttömahdollisuudet kasvavat, mutta toisaalta riippuvuus teknologiasta lisää yhteiskunnan haavoittuvuutta. Internet-palvelut ja sähköpostiviestintä ovat edistäneet ja edistävät avointa ja nopeaa tiedonvälitystä – mitä myös kansalaiset esimerkiksi viranomaisviestinnältä odottavat. Mutta viisi vuotta sitten ei puhuttu vielä YouTubesta eikä Facebookista ja niiden merkityksestä yhteisöllisyydelle ja lasten ja nuorten sosiaaliselle hyvinvoinnille. Teknologian kehittyminen ei sinänsä merkinne riskien lisääntymistä, mutta koska kehittyminen on osittain ennakoimatonta ja myös hallitsematonta – niin kuin tulevaisuus ylipäätään – myös varautuminen riskeihin jää väistämättä puutteelliseksi.

Artikkelissa hyvinvointiyhteiskunnan haasteeksi nostetaan erityisesti väestön ikääntyminen sekä syrjäytymisen ja eriarvoisuuden lisääntyminen. Nämä teemat ovat vain korostuneet viimeaikaisissa yhteiskunnallisissa keskusteluissa. Ne linkittyvät myös teknologiakysymyksiin: sähköisen viestinnän kehittyminen voi asettaa eri ikä- ja väestöryhmät eriarvoiseen asemaan, mikäli kansalaisten taidoista ja osaamisesta ei pidetä huolta. Erilaisten viestintäkanavien hallitseminen on keskeistä myös sille, että kansalaiset voivat seurata päätöksentekoa ja osallistua yhteisten asioiden hoitoon haluamallaan tavalla.

Raportin muissa artikkeleissa Antti Hautamäki hahmottelee Suomen selviytymisen peruspilareita, Seppo Tiihonen hyvän hallinnan käytäntöjä. Kari Uusikylä kirjoittaa lahjakkuudesta, oppimisesta ja Suomen koulujärjestelmän haasteista, Päivi Piironen innovaatioista ja luovuudesta.