Järjestötoiminnan tietopalvelu – Yhteiskunta


Lapset tietoyhteiskunnan toimijoina

Juha Suoranta, Hanna Lehtimäki, Sampsa Hakulinen
Tampereen yliopiston Tietoyhteiskunnan tutkimuskeskuksen työraportteja 16/2001
Tampere 2001, ISBN 951-44-5221-6


*Seuraavassa tiivistelmä kirjasta. Tekstin sisältö on kirjan kirjoittajien.


Tietoyhteiskunta ympäristönä

Suomalaisen nyky-yhteiskunnan lapset uivat informaatioteknologisten välineiden ja medialaitteiden maailmassa kuin kalat vedessä käyttäen eri mediamuotoja ahkerasti. Voidaan jopa väittää, että lapset ovat informaatioteknologisen muutoksen etujoukko. Medialaitteet ja median sisällöt kietoutuvat entistä tiiviimmin osaksi lasten todellisuutta, leikkejä, pelkoja ja unelmia. Mediaa käytetään multimodaalisesti eli median eri muodot limittyvät ja lomittuvat monin eri tavoin toisiinsa lasten mediakulttuurisessa toiminnassa.


Mediateknologiat ovat sikäli moraaliteknologioita, että ne ovat osa yleistä keskustelua ja kamppailua, jota käydään lapsen asemasta, kasvatuksesta ja lapsuuden kulttuurisista merkityksistä. Kymmenen vuoden ikä näyttää tässä mielessä olevan kulttuurinen saranakohta, jossa määritellään uudelleen vanhempien suhtautuminen lasten mediankäyttöön. Uudelleenmäärittelyn kohteena on sekä se, millaisia kontakteja tämän ikäiset lapset solmivat ja saavat solmia että se, millaisia kontakteja he pitävät yllä ja saavat pitää yllä eri mediavälineillä.


Tietoyhteiskunta on monella tavalla ymmärretty käsite, jolla on käyttöyhteydestä riippuen useita merkityksiä. Kun tutkimme lapsia ja heidän käsityksiään omasta todellisuudestaan, on selvää, että tietoyhteiskunta ei voi viitata vain uusiin informaatio- ja kommunikaatioteknologioihin. Vaikka erilaiset välineet näyttelevätkin merkittävää osaa lasten mediakulttuurisessa arjessa, lasten tietoyhteiskunnassa on paljolti kysymys niistä elämän merkitysten ja vuorovaikutuksen muotojen muutoksista, joihin informaatioteknologiat ja niiden käyttö liittyvät. Seuraavassa lasten mediakulttuuri tarkoittaa muutamia perusvälineitä kuten television katselemista sekä tietokoneen ja kännykän käyttöä.

Lasten mediakulttuurinen arki

Ensinnäkin, lasten mediakulttuurinen arki on viihdettä. Toisaalta asiasta voi huolestua, jos viihdemäisyys tarkoittaa kulttuurin infantilisoitumista ja lasten kyselemättömän kuluttajaidentiteetin vahvistumista. Esimerkiksi kännyköiden nykyevoluutiosta kohti viihdekännyköitä niin kuin pelien sisällöistä voi olla montaa mieltä. Lasten mediakulttuurisessa arjessa on vaikea tehdä eroa median viihde- ja hyötykäytön välille. Voidaan kysyä, onko ero lainkaan tarpeellinen? Viihdekäyttö ei poissulje oppimista, joka on kaikkialla läsnä oleva inhimillinen perusprosessi.


Toiseksi, lasten mediakulttuurinen arki on yksityisyyttä. Tähän viittaa havainto, jonka mukaan lapset katselevat televisiota yksin ja käyttävät mediaa lisääntyvästi omissa huoneissaan. Television katselu on lapsille yksi uusyhteisöllisyyden muoto. Uusyhteisöllisyys on pakotonta, sen jäsenyyden voi valita ja siitä voi omasta tahdostaan irtautua toisin kuin perinteisestä vahvasta yhteisöllisyydestä. Television luomaa uusyhteisöllisyyttä voi ajatella perinteisen yhteisöllisyyden laajentumisena. Yhteisöön mahtuu mukaan fiktiivisiä hahmoja ja ihmisiä vierailta mailta. Media tuskin kuitenkaan voi korvata kasvokkaisuuteen ja jokapäiväiseen kohtaamiseen perustuvia yhteisöllisyyden muotoja ja lapsen monia perustarpeita, ei vähiten kaipuuta läheisyyteen.


Kolmanneksi, lasten mediakulttuurinen arki on neuvottelua median käytöstä vanhempien kanssa. Kysymys on lasten ja vanhempien merkitysmaailmoiden kohtaamisesta eli kulttuurisesta neuvottelusta siitä, mitä hyväksytään osaksi omaa arkea ja mikä hylätään tai kielletään. Kieltoja ja rajoituksia ei kuitenkaan pidä ymmärtää huonona asiana. Neuvottelut mediakielloista ja –rajoituksista antavat mahdollisuuden suhteellisen omaehtoiseen päätöksentekoon tietoyhteiskunnan suunnasta ja sisällöstä. Neuvottelunvaraisuuteen liittyy myös ajatus siitä, että mediakulttuuri on lasten merkittävä oppimis- ja toimintaympäristö.


Neljänneksi, lasten mediakompetenssi rakentuu osana arkipäivän oppimista medioituneessa ympäristössä. Sovittautuessaan mediatäyteiseen ympäristöönsä, heille kehittyy kykyjä tulkita ennen kaikkea populaarikulttuurin tuottamia merkityksiä. Mediakompetenssin voi määritellä nykyisen mediakulttuurin ydintaidoksi, joka kehittyy lasten monipuolisessa maailmanhahmottamisessa. Ongelmana lasten arkipäiväisessä oppimisessa ovat aikuisten luomat muuttumattomat ja stereotyyppiset asenteet ja kulttuuriset järjestykset. Tuoko digitaalitekniikka uuden mahdollisuuden lasten riippumattomaan kulttuurintuotantoon?


Viidenneksi, koulu on edelleen keskeinen lapsuuden instituutio mutta menettänyt vakiintuneissa käytännöissään koskettavuuttaan ja kosketustaan lasten mediakulttuuriseen arkipäivään. Koulujärjestelmä onkin opettajankoulutuksen ohella suurten mediakulttuuristen haasteiden edessä. Lapset ovat kulttuurisesti hyvin joustavia ja sovittavat mediakulttuurinkin uudet keksinnöt osaksi elämismaailmaansa. Kouluissa tämä arkipäivän oppimisesta noussut pohja kannattaisi nähdä opetus- ja opiskelutoiminnan voimavarana. Kriittiselle kasvattajalle tämä joustavuus antaa mahdollisuuden nostaa esiin myös kriittisiä kysymyksiä lapsille tarkoitetun kulttuurin sisällöistä.


Kuudenneksi, lapsista suhteellisen monet – liian monet – kokevat vanhempansa kiireisiksi. Kysymys työn ja vapaa-ajan suhteesta onkin jo julkisessa keskustelussa muuttunut työn näkökulmasta perheen näkökulmaan: työelämän uusille joustaville työaika- ja muille järjestelyille on lasten hyvinvoinnin näkökulmasta olemassa selkeä tilaus. Kiireen luoman sosiaalisen tyhjiön ei voi olettaa täyttyvän vain medialla ja sen käytöllä. Perusongelma yhteiskunnassamme on, että perheen perustaminen sattuu elämänkaarellisesti samaan aikaan kuin paineet työelämässä ovat suurimmat, ja jommastakummasta tulisi joustaa. Lasten resurssit kestää joustoa ovat tietenkin rajalliset, vaikka jotkut näyttävät ajattelevan, että nimenomaan lapsi on kestävämpi joustoille kuin työelämän jatkuvat ja kasvavat tarpeet.

Mediadieetti ja lukutaito

Informaatioteknologisista laitteista ympärillämme voi sanoa muodostuvan eräänlainen mediadieettimme. Monipuolisen mediadieetin rakentaminen on yksi keino kehittää medialukutaitoa. Mediasisältöjen vaihtoehdot lisääntyvät jatkuvasti erityisesti uusien viestintäteknologioiden ja digitalisoitumisen myötä. Täytyy kuitenkin muistaa, että monipuolisuus sinänsä ei vielä takaa kriittiseksi mediataitajaksi ja osaavaksi tietoyhteiskunnan jäseneksi kehittymistä. Hyvään mediadieettiin kuuluu myös sen tietoinen punninta. Oma roolinsa lasten mediakasvatuksessa onkin niin vanhemmilla ja kouluilla kuin median ammattilaisilla.


Päinvastoin kuin julkisuudessa on useasti annettu ymmärtää, tietokoneen käyttö tai pelikoneella pelaaminen ei olekaan lasten ainoa harrastus. Perinteinen kirjan lukeminen on edelleen yleisempää. Yleisesti ottaen lapset eivät oman ilmoituksensa mukaan tee koulutehtäviään tietokoneella. Silti, visuaalinen lukutaito voi lähitulevaisuudessa nousta niin sanottua perinteistä lukutaitoa keskeisemmäksi todellisuuden hahmotus- ja selviytymisvälineeksi. Tietokoneen luku- ja käyttötaito voi olla yhtä hyvä tapa oppia kuin perinteinen kirjan lukeminen.



Tämä sivusto käyttää evästeitä sivuston käyttöä koskevien tietojen keräämiseksi. Kun käytät tätä sivustoa, hyväksyt evästeiden käytön.
Sulje

Evästekäytännöt

Tätä sivustoa käyttämällä hyväksyt, että voimme asettaa evästeitä tietokoneellesi tai mobiililaitteeseesi.

1. Mitä evästeet ovat?

Evästeet ovat pieniä datatiedostoja, jotka siirtyvät tietokoneellesi, kun otat yhteyden johonkin verkkosivustoon. Evästeet tallentuvat selaimen käyttämien tiedostojen yhteyteen.

Lisätietoa evästeistä saat sivulta www.aboutcookies.org.

2. Miksi evästeitä käytetään?

Evästeet tunnistavat tietokoneesi, kun tulet sivustolle uudelleen. Ne muistavat myös sivustolla aikaisemmin tekemäsi valinnat ja parantavat siten sivuston käyttökokemusta. Evästeiden avulla pystyy esimerkiksi tunnistamaan käyttäjän laitteet sekä mukauttamaan mahdollisia mainoksia sivuilla sekä mahdollisissa muissa palveluissa.

3. Mitä evästeitä käytetään?

Jotkin evästeet ovat sivustomme teknisen toiminnan ja käytön vuoksi välttämättömiä. Nämä evästeet eivät kerää käyttäjästä tietoa, jota voitaisiin hyödyntää markkinoinnissa tai muistamaan käyttäjän valitsemia sivustoja.

Suorituskykyä mittaavat evästeemme keräävät tietoa siitä, miten käyttäjät käyttävät verkkosivujamme (esim. eniten käytetyt sivut, mahdolliset virheviestit). Nämä evästeet eivät kerää käyttäjistä tunnistettavia tietoja, vaan ne ovat anonyymejä ja niitä käytetään ainoastaan parantamaan nettisivujen toimivuutta.

Sivuilla olevat kolmansien osapuolten liitännäispalvelut (esim. mainokset, YouTube-videot, Google-tilastointi tai Facebook-liitännäiset) saattavat tallentaa käyttäjän tunnistamiseen käytettävää tietoa, mihin emme valitettavasti voi vaikuttaa. Jos haluat estää niitä seuraamasta liikkumistasi verkossa, voit kytkeä ns. kolmannen osapuolen evästeet pois käytöstä selaimesi asetuksista. Ohjeet löydät selaimesi ohjesivuilta.

Sivuillamme saattaa olla myös painikkeita, jotka helpottavat sisällön jakamista eri verkkoviestintäympäristöihin ja sosiaaliseen mediaan. Jos käytät näitä painikkeita, valitsemaltasi palvelulta voidaan asettaa eväste päätelaitteellesi. Nämä evästeet eivät ole hallinnassamme. Lisätietoja kolmannen osapuolen evästeiden käytöstä saat kyseisen osapuolen verkkosivulta.

4. Evästeiden hallinta ja estäminen

Jos et halua vastaanottaa evästeitä, voit muuttaa Internet-selaimesi asetuksia niin, että saat ilmoituksen aina kun evästeitä ollaan lähettämässä tietokoneellesi. Vaihtoehtoisesti voit estää evästeiden käytön kokonaan. Evästeiden käyttöä voi rajoittaa tai sen voi estää Internet-selaimen kautta (katso tarkemmat tiedot selaimen ohjeista).

Jos estät evästeiden tallennuksen tai poistat ne käytöstä, jotkin verkkosivujemme toiminnoista eivät välttämättä toimi oikein.

Sulje