Järjestötoiminnan tietopalvelu – Vapaaehtoistoiminta

Tule mukaan!

Osallistumisen edellytyksiä järjestötyössä

Hanna Laitinen (toim.)
Sarja C. Oppimateriaaleja 11, 2006. Humanistinen ammattikorkeakoulu – HUMAK 

*seuraavassa kirjaesittely, kirjoittanut Sari Kuvaja 

Työtä palkatta

Mikä saa ihmisen antamaan aikaansa ja osaamistaan yhteisten tavoitteiden edistämiseksi kerta toisensa jälkeen, vuodesta vuoteen? Millaiset ihmiset osallistuvat järjestö- tai muuhun yhteisölliseen toimintaan? 

Vapaaehtoistoiminnan motiivit kiinnostavat sekä toimijoita itseään että tutkijoita. Vapaaehtoistyötä ja sen tekijöitä onkin kartoitettu ja selvitetty monissa oppilaitoksissa, järjestöissä ja kirkon piirissä sekä Suomessa että ulkomailla. Tule mukaan! on Humanistisen ammattikorkeakoulun kansalaistoiminnan ja nuorisotyön lehtoreiden ja opiskelijoiden artikkelikokoelma, jossa osallistumisen syitä ja muotoja tarkastellaan ja arvioidaan sekä teoreettisesti että käytännönläheisesti. Pääpaino on järjestötoiminnassa. 

Avausartikkelissa kirjan toimittaja Hanna Laitinen erittelee vapaaehtoisen osallistumisen syitä ja taustoittaa samalla kirjan muita artikkeleita. Kyselyjen perusteella ihmiset omistavat aikaansa asioille, jotka sytyttävät, innostavat tai vihastuttavat; asioille, joita he pitävät tärkeinä. Ihmiset hakeutuvat tekemään työtä oman arvopohjansa kannalta olennaisten asioiden puolesta. 

Yhteinen arvopohja ei kuitenkaan Laitisen mukaan yksin riitä. Se, miten ihminen toteuttaa arvojaan ja elää niiden mukaan, riippuu siitä, miten tärkeitä arvot hänen minäkäsitykselleen ovat. Jos arvot ovat keskeinen identiteetin osa, ihmisen on minäkäsityksensä koossa pitämiseksi toimittava niiden mukaisesti, Laitinen selvittää tutkija Anne Colbyyn viitaten. 

Nuorten väitetty passiivisuus puhuttaa monilla foorumeilla. Tutkija Pia Lundbom käsittelee artikkelissaan Nuoret yhteiskunnallisina toimijoina elämäntapavaikuttamista yhteiskunnallisen vaikuttamisen muotona. Kolmekymppisille metsäaktivisteille, vegaaneille ja eläinoikeusaktivisteille henkilökohtainen on poliittista. He käyttävät ostoboikottia äänestyslippuna ja kokevat mielenosoitukset päättäjille suunnatuiksi viesteiksi. Lundbomin haastattelemille nuorille kulutusvalinnat ovat keskeinen vaikuttamisen muoto: valintojen avulla tuntee tekevänsä jotakin joka päivä. Nuoret toki tiedostavat, että kulutuksen kautta vaikuttaminen ei yksin muuta maailmaa. Se voi kuitenkin olla erittäin merkityksellistä yksilön oman elämän ja minäkäsityksen kannalta. Omalla esimerkillä voi myös vaikuttaa muihin ihmisiin ja heidän valintoihinsa. 

Nuorten vaikuttamisen motiiveja alettiin pohtia myös Kuluttajat-Konsumenterna ry:ssä, kun oli pakko todeta, ettei perinteinen toiminta heitä näyttänyt houkuttelevan. Nuoria kuitenkin kaivattiin ja tarvittiin; aktiivisiksi toimijoiksi, tuleviksi hallituksen jäseniksi. Yhteisöpedagogiikkaa Humakissa opiskelleet Leenu Niemi ja Ona Renvall toteuttivat järjestölle opintojensa osana hankkeen, jonka päätavoitteena oli suunnitella ja käynnistää järjestölle erillinen nuoriso-osasto ja sille aktiivista toimintaa. 

Hanketta taustoittavaan kyselyyn vastanneet kolmisenkymmentä nuorta osoittivat Pia Lundbomin teesit oikeiksi: vastaajia kiinnosti osallistuminen kyseenalaisina pitämiensä tuotteiden ja palveluiden boikotoimiseen. Osa vastanneista oli kiinnostunut kirjoittamaan kuluttajakokemuksistaan lehtiin tai internetiin. 

Nuoriso-osasto Nuoret Kuluttajat perustettiin kesällä 2006. Jäsenhankinnan ja tiedotuksen lisäksi haluttiin myös tositoimiin, ja ensimmäiseksi päätettiin alkaa kampanjoida tuotteiden liikapakkaamista vastaan. Lisäksi jäsenet päättivät perustaa ruokapiirin. 

Hankkeen toteuttajat olivat itse alusta alkaen mukana Nuorten Kuluttajien toiminnassa. Näin hanke – vaikka olikin tavallaan tilaustyö, joskin hankkeen toteuttajien omiin tavoitteisiin ja kiinnostukseen pohjautuva – toteutti myös kansalaisliikkeille ominaista alhaalta ylös -periaatetta. Kirjoittajien innostus ja optimismi kuultavat läpi artikkelista. Hanke vaikuttaa hyvin suunnitellulta, mutta vetäjät olisivat kaivanneet lisää resursseja erityisesti ammattimaisen viestinnän toteuttamiseksi. Onko resurssien puute ehkä syynä myös sille, että Nuoret Kuluttajat eivät näy Kuluttajat-Konsumenterna ry:n kotisivuilla?