Järjestötoiminnan tietopalvelu – Vapaaehtoistoiminta

Suomalainen vapaaehtoistoiminta kansainvälisessä kentässä

31.12.2004

Anne Birgitta Yeung

Vapaaehtoisuudesta elää yhä sangen sitkeä virhekäsitys: Suomi – vapaaehtoistoiminnan kehitysmaa. Vaikka järjestö- ja vapaaehtoissektorimme on täysin toisentyyppinen kuin esim. Englannissa tai Yhdysvalloissa, passiivisia me emme ole missään tapauksessa. Kaksi eri tutkimusta, kaksi eri kyselyä (Yeung 2004; Yeung 2002) osoittaa, että useampi kuin joka kolmas suomalainen ilmoittaa olevansa mukana vapaaehtoistoiminnassa. Kuinka Suomi suhteutuu vapaaehtoisuudessa muihin maihin? Kansainvälinen vertailu tutkimusaineistojen välillä on luonnollisesti aina ongelmallista. Voidaan esimerkiksi kysyä, miten kulttuurinen konteksti vaikuttaa vapaaehtoistoimintaan ja kuinka ihmiset aihepiiriä koskevat käsitteet ymmärtävät. Joitakin päälinjoja on kuitenkin kiintoisa nostaa esille; ehkäpä ne voivat osaltaan innoittaa meitä jatkoselvityksiin ja -tutkimuksiin.

Lähes kaksi viidestä (aineistosta riippuen 37–38 %) suomalaisesta ilmoittaa siis osallistuvansa vapaaehtoistoimintaan. Yhdysvaltojen tilastoista tämä jää vielä kauas: siellä 56 % kansalaisista ilmoittaa osallistuvansa vapaaehtoistoimintaan. Myös Iso-Britannian 48 % vapaaehtoisaktiivisuus on myös varsin korkea tulos. Suomalaisten aktiivisuus on kuitenkin korkeampaa kuin monien muiden maiden. Vertailukohdiksi eri puolilta maailmaa voidaan ottaa esimerkiksi Saksan (33 %), Irlannin (33 %), Japanin (26 %) tai Ranskan (19 %) vapaaehtois-aktiivisuusluvut. (Kansainvälisten tutkimustenlähteet, ks. Yeung 2002)

Entäpä ajankäyttö? Suomalaisten vapaaehtoistoimintaan käyttämä keskimääräinen aika – oman arvion mukaan – on lähes 18 tuntia kuukaudessa, eli yli neljä tuntia viikossa. Tutkimustuloksen merkittävyys korostuu kansainvälisessä vertailussa. Esimerkiksi vapaaehtoistoiminnan korkeiden tilastojen maissa USA:ssa ja Kanadassa jäädään pienempiin tuntimääriin. Amerikkalaisnaisista 62 % käyttää vapaaehtoistoimintaan aikaa alle 3 ja puoli tuntia viikossa. Amerikkalaismiehistä taas noin puolet osallistuu vapaa­ehtoistoimintaan 3,6 tuntia viikossa. Kanadalaiset toimivat vapaaehtoisina keskimäärin 3,7 tuntia viikossa eli alle 16 tuntia kuukaudessa. Myös useimmissa Euroopan maissa vapaaehtoistoimintaan käytetty keskimääräinen aika jää vain 5-10 tuntiin kuukaudessa.

Suomalaisia motivoi vapaaehtoistoimintaan hyvin voimakkaasti auttamishalu; 41 % valitsee sen päämotiivikseen. Kansainvälisessä vertailututkimuksessa (Gaskin & Smith 1995) tärkeimmäksi vapaaehtoisimman motiiviksi nousivat useissa maissa vapaaehtoisten henkilökohtaiset syyt ja omat tarpeet. Näin oli muiden muassa Iso-Britanniassa, Slovakiassa, Alankomaissa, Irlannissa sekä Saksassa. Pohjoismaista myös Ruotsi kuului samaan joukkoon. On kuitenkin huomattava, että näissä kahdessa vertailtavassa tutkimuksessa haastattelujen kysymysrungot poikkesivat jonkin verran toisistaan. Merkittävää kuitenkin on, että Suomen tutkimuksessa motiivi-kysymys esitettiin avoimena, ilman valmiita vastausvaihtoehtoja.

Myös pohjoismaisessa vapaaehtoistoiminnan vertailevassa motiivitutkimuksessa (Habermann 2001) on käynyt ilmi, että suomalaisista suurempi osa kuin muiden pohjoismaiden vapaaehtoisista yhtyy ajatukseen "Mielestäni on tärkeä auttaa muita". Suomalaisista vapaaehtoistoimijoista näin ajattelee kyseisen tutkimuksen mukaan jopa 84 %. Samassa tutkimuksessa verrattiin vapaaehtoisuuden eri motiiveja myös sisällöllisesti. Suomalaisilla korostuu muihin pohjoismaalaisiin verrattuna halu oppia uutta, oma identiteetti (esim. "Olen aktiivinen ihminen") sekä jonkin verran myös urasuuntautuneisuus eli halu saada uusia, hyödyllisiä kokemuksia erilaisista tehtävistä.

Suomalaista vapaaehtoistoiminnan sektoria hallitsevat aloina siis urheilu ja liikunta, terveys- ja sosiaaliala sekä kasvatusasiat. Kyseessä ovat vapaaehtoisuudet klassiset, kansainväliset ydinalueet; samoilla linjoilla ollaan myös Iso-Britanniassa, esimerkiksi Saksassa, Ruotsissa, Alankomaissa, Tanskassa, Belgiassa ja Slovakiassa (Gaskin & Smith 1995, Volunteering in Germany 2000). Paitsi siis vapaaehtoistoiminnan määrissä niin myös sisällöissä Suomi on linjassa – tai eturintamassa – verrattuna useisiin Euroopan maihin.

Mutta mistä tähän tilanteeseen on tultu? Onko Suomen ja Euroopan vapaaehtoisuuden käyrä laskussa vaiko nousussa? Seuraavassa tilanne EVS:n (European Value Study) muutamien maiden valossa kahdelta viimeiseltä vuosikymmeneltä. Taulukossa kansalaiset on jaettu kolmeen ryhmään: kirkon vapaaehtoistoimijoihin, muihin vapaaehtoisiin (eli kirkon ulkopuolella toimiviin vapaaehtoisiin) sekä ei-vapaaehtoisiin.

TAULUKKO 1. Suomi kansainvälisessä vapaaehtoisvertailussa (1981-2000)

Vaikka ajoittain kansainvälisilläkin areenoilla vapaaehtoistoiminnan tilasta on esitetty huolestuneita lausuntoja, vaikuttaa ylläesitettyjen lukujen valossa siltä, että suunta on ollut kohti vapaaehtoisuuden kasvavaa suosiota; vapaaehtoisuus on lisääntynyt 1980-luvulta lähtien kaikissa taulukon maissa Iso-Britanniaa lukuun ottamatta. Kirkon vapaaehtoisuus on ollut jatkuvassa kasvussa Italiassa, Tanskassa ja Suomessa. Itse asiassa Suomen kirkko-vapaaehtoisuuden nousu 1980-luvulta laman vuosikymmenelle 1990-luvulle on hämmentävän dramaattisen suuri. Osaltaan tätä varmasti selittää vapaaehtois-tietoisuuden kasvu, mm. kolmannen sektorin käsitteen tultua median kautta tutuksi. Italia, Belgia ja Suomi ovat olleet nimenomaan kirkko-vapaaehtoisuuden johtavia maita 1990-luvulla kuten myös vuonna 2000. Viimeksi mainittuna vuonna Suomi on ylipäätänsä taulukon johtavia vapaaehtoismaita. Tälle pohjalle on hyvä rakentaa.

Kirjallisuus

Gaskin, K., & Davis Smith, J. 1995. A New Civic Europe? A study of the extent and role of volunteering. London: Volunteer Centre.

Habermann, U. 2001a. En nordisk frivillighed? In L. S. Henriksen and B. Ibsen (ed.), Frivillighedens udfordringen. Odense: Odense Universitetsforlag. 87-103.

Volunteering in Germany. 2000 Volunteering in Germany. Results of the 1999 Representative Survey on Volunteering and Civic Engagement. Ed. by B. von Rosenbladt. Munich: Bunderministerium fur Familie, Senioren, Frauen und Jugend.

Yeung, A. B. 2002. Vapaaehtoistoiminta osana kansalaisyhteiskuntaa – ihanteita vai todellisuutta? Helsinki: YTY.