Järjestötoiminnan tietopalvelu – Vapaaehtoistoiminta

Rohkeat ihmiset auttamistyössä

Aaro Harju

*Pääkirjoitus, Kansalaisfoorumi.net-verkkolehti, 02.06.2008

Ruohonjuuritason kansalaisryhmät auttavat Burman hädänalaisia. Kansalaisaktiivisuus näyttää voimansa, kun maan sotilasjohto estää ja vaikeuttaa suurten avustusjärjestöjen työtä.

Burmassa on meneillään käsittämätön tragedia. Kaiken menettäneet ihmiset, erityisesti lapset ja vanhukset, kärsivät, mutta sotilashallitus keskittyy ulkomaisen auttamistyön vaikeuttamiseen. Hädän keskellä rohkeat ihmiset kuitenkin toimivat. He jakavat apua niin paljon kuin he pystyvät ja saavat jaettavaa käsiinsä. He toimivat ilman lupaa vaarantaen oman turvallisuutensa.

Ryhmät ovat yksittäisten kansalaisten spontaaneja yhteenliittymiä, pienyhteisöjä, uskonnollisia ryhmiä tai suomalaisittain vapaaehtoisyhdistyksiä. Ne ovat muodostaneet oman verkostonsa, jonka kautta ne kanavoivat apua tuhoalueelle.

Samalla kun ryhmät auttavat ihmisiä, ne murtavat sotilashallituksen yritystä monopolisoida avun jakaminen. Jasmin Lorchin mukaan Burmaan oli syntynyt jo aikaisemmin erilaisia yhteisöllisiä ja verkostomaisia kansalaisryhmiä, jotka toimivat mm. terveydenhoidon ja koulutuksen parissa. Lorch edustaa saksalaista instituuttia, joka on erikoistunut kansainvälisiin kysymyksiin ja tuntee Burman tilanteen. Ryhmät, verkostot ja yhteisöt toimivat matalalla profiililla, jotta ne eivät herätä sotilashallituksen huomiota.

Mikä kansalaisaktiivisuuden vaikutus on Burmassa, kun ajankohtainen katastrofi on ohitettu? Tätä on vaikea ennustaa, mutta ihmisten olettaisi tukeutuvan entistä enemmän yhteisölliseen järjestäytymiseen ja yhteistyön voimaan, kun he järjestävät ja hoitavat paikallisia asioita. Jos ruohonjuuritason kansalaisyhteiskunta voimistuu maassa, sillä on myös poliittisia vaikutuksia pitkällä aikavälillä. Ihmiset voimaantuvat omasta ja kanssaihmisten toiminnasta ja sen tuloksista. Demokratian tiellä, joka on tietysti Burman tapauksessa pitkäaikainen prosessi, ihmisten aktivoituminen, voimaantuminen ja ruohonjuuritason kansalaisyhteiskunnan syntyminen ovat perusedellytyksiä.

Toinenkin vaihtoehto on yhtä mahdollinen, ja se on julma. Selvittyään katastrofista sotilashallitus kiristää entisestään otettaan ja murskaa kaikki kansalaisaktiivisuuden ilmentymät ja kansalaisyhteiskunnan siemenet. Tämä olisi surullista, mutta hyvin mahdollista.

Tapaus osoittaa kansalaisten omaehtoisen aktiivisuuden ja kansalaisyhteiskunnan merkityksen. Ihmiset saavat paljon aikaan, kun he aktivoituvat, rohkaistuvat ja tarttuvat yhdessä asioihin. Onnistuminen vaatii järjestäytymistä ja organisointia, mutta jos se onnistuu Burman sotilasjuntan alaisuudessa, se onnistuu muuallakin. Tämä on lohdullinen tieto koskien monia maailman maita, joissa järjestäytynyt kansalaisaktiivisuus on vielä suhteellisen vähäistä ja kansalaisyhteiskunta kehittymätön.

Meillä suomalaisilla on pitkäaikainen kokemus menestyksellisestä kansalaistoiminnasta ja kansalaisyhteiskunnasta. Vaikka nämä ovat aina kontekstisidonnaisia asioita, meillä olisi tietotaitoa, josta olisi hyötyä monissa maailman maissa. Olisi upeaa, jos me suomalaiset kansalaisjärjestötoimijat voisimme yhdistää voimamme ja tarjota osaamistamme niiden kansojen käyttöön, jotka vasta opettelevat kansalaistoiminnan alkeita – ei kolonialistisessa hengessä vaan tietoa ja kokemuksia jakaen. Jokainen kansa rakentaa luonnollisesti itse oman kansalaistoimintansa ja kansalaisyhteiskuntansa.

Aaro Harju
pääsihteeri
Sivistysliitto Kansalaisfoorumi