Järjestötoiminnan tietopalvelu – Vapaaehtoistoiminta

Hyvä tahto
Auttamisen asenteet ja rakenteet Suomessa

Anne Birgitta Pessi, Juho Saari, STKL 2008

*Seuraavassa on kirjaesittely, kirjoittanut Sari Kuvaja.

Suomalainen ei tyrkytä apuaan, mutta auttaa kun pyydetään

Suomalaiset ovat kelpo lähimmäisiä eikä altruismin tai vapaaehtoistyön tulevaisuus näytä maassamme mitenkään huonolta. Lähes kaikki suomalaiset ilmoittavat auttavansa perheenjäseniään, sukulaisiaan ja ystäviään aina tai lähes aina, kun nämä apua tarvitsevat. Muitakin suomalaisia, siis ennestään tuntemattomia, auttaisi todennäköisesti noin puolet kansalaisista.  Lähes saman verran löytyy heitä, joiden auttamisvalmius ulottuu myös esimerkiksi avun tarpeessa oleviin kehitysmaiden asukkaisiin.

Tiedot perustuvat Anne Birgitta Pessin ja Juho Saaren vuonna 2006 tekemään tutkimukseen, jonka tuloksia he esittelevät kirjassaan Hyvä tahto. Auttamisen asenteet ja rakenteet Suomessa.  Kysely lähetettiin 3 500 aikuisikäiselle suomalaiselle, ja vastauksia kertyi yli tuhat.  Vaikka yli 74-vuotiaat ja alle 18-vuotiaat jätettiin kyselyn ulkopuolelle, kirjoittajien mielestä aineistosta piirtyy ”suomalaisen altruismin tämän päivän maisemakuva”.

Pessi ja Saari käyttävät kirjassaan auttamista altruismin synonyymina. He muistuttavat myös toisesta lähtökohdastaan: altruismissa on kyse toisen huomioon ottavasta käyttäytymistä, siis teoista. Pelkkä valmius auttaa ei riitä kertomaan altruismista. Mutta mikäli vastaajat ovat olleet rehellisiä kyselyyn vastatessaan, suomalaiset ovat auttajia myös teoilla mitattuna. Selvä enemmistö vastaajista oli nimittäin auttanut jollakin tai joillakin teoilla sukulaisiaan, ystäviään sekä jotakuta tuntematonta vastaamista edeltävän kahden vuoden aikana.

Pessi ja Saari pohtivat auttamisen motiiveja sekä omien että muiden tekemien tutkimusten pohjalta.
Heidän mukaansa auttamisen todennäköisyyttä lisää muun muassa autettavan oman vastuun vähäisyys avun tarpeesta sekä avun tarpeen kiistattomuus. Myös vastavuoroisuuden mahdollisuus, siis se, että avun antaja voi ajatella saavansa itse apua jatkossa joko autettavaltaan tai joltakulta toiselta, lisää auttamisen todennäköisyyttä. Sosiaalisen ja maantieteellisen etäisyyden kasvaminen vähentää auttamista, samoin niin sanottu sivullisuus eli se, että avun tarvitsijalla on muitakin mahdollisia auttajia.

Suomalaisia motivoi auttamiseen erityisesti näkemys siitä, että auttaminen on oikein. Auttamiseen aktivoi myös myötätunto ja se, että auttaminen antaa iloa myös antajalleen. Yleinen tyytyväisyys elämään näyttäisi lisäävän auttamishaluja. Kirjoittajat pohtivatkin, lisääkö auttamisen antama hyvä mieli – joka nousi kyselyssä tärkeäksi motiiviksi – tyytyväisyyttä elämään vai ovatko elämään tyytyväiset ihmiset muita ihmisiä auliimpia auttajia. Ehkä kyseessä on sekä-että-tilanne; auttamisen itseään ruokkiva myönteinen kehä?

Tutkimuksen mukaan nuorten auttamisvalmius ulottuu muita ikäluokkia useammin myös kaukaisten maiden ja kulttuurien edustajiin.  Pessi ja Saari arvioivat tämän johtuvan sekä nuoruuteen kuuluvasta idealismista ja aatteellisuudesta että nuorten kansainvälisestä ajattelutavasta. Matkustelu ja tietotekniikan mahdollistama vuorovaikutus muokkaavat nuorten maailman- j a ihmiskuvaa. Tutkimuksessa selvisi myös, että nuoret tekevät muita ikäluokkia vähemmän vapaaehtoistyötä, mutta että heidän valmiutensa siihen on vähintään samaa luokkaa kuin muillakin.

Altruismi kiinnostaa suomalaisia, kirjoittajat vetävät yhteen tutkimuksensa tuloksia. Heidän viestinsä kansalaisjärjestöille on kannustava: suomalaisissa on rekrytointipotentiaalia, kunhan rekrytointi osataan kohdentaa oikein. Suomalaiset eivät tyrkytä itseään auttajiksi, joten heitä pitää pyytää.  Rekrytoinnin onnistuminen riippuu siitä, sopivatko tarjolla olevat vapaaehtoistehtävät avun tarjoajien toiveisiin ja tarpeisiin. Erityisesti tämä pätee nuoriin, mutta myös esimerkiksi kiireisiin työssäkäyviin aikuisiin.

Vapaaehtoisuuteen perustuva altruismi on voimavara, johon ihmisiä ei voi pakottaa. Sen määrään voidaan kuitenkin vaikuttaa yhteiskunnallisilla rakenteilla, huomauttavat Pessi ja Saari. Altruistiseen käyttäytymiseen ja toimintaan voidaan myös kasvattaa ja kouluttaa. Ihmisiä voidaan kannustaa auttamaan toisiaan luomalla sopivia organisaatioita ja toimintamalleja. Julkinen valta voi luoda ja vahvistaa hyvinvointivaltion kansalaisyhteiskuntaperustaa tukemalla altruismiin kasvattavia, oikeudenmukaiseksi koettuja ja lähimmäisyyden arvoa edistäviä institutionaalisia rakenteita. Yhteiskunta, jossa vallitsee tasa-arvo ja jossa kansalaisten perustarpeet on tyydytetty, ruokkii keskinäistä auttamisen ilmapiiriä ja vahvistaa luottamusta. Sitä voidaan kutsua myös sosiaaliseksi pääomaksi.