Järjestötoiminnan tietopalvelu – Vapaaehtoistoiminta


Vapaaehtoistoiminta ja muuttuvat sosiaaliset siteet

31.12.2004

Anne Birgitta Yeung


*Artikkeli


Niin mediassa kuin tiedekirjallisuudessakin meitä ympäröi puhe sisäisestä kasvusta, identiteettityöstä, yksilöllisistä projekteista, lisääntyvistä valinnanmahdollisuuksista, erikoisuudentavoittelusta ja yksilöllisyydestä. Kyse on sosiaalisten siteitten ja suhteitten muutoksesta. Sosiaalisten suhteitten voidaan määritellä viittaavan yksilöiden välisiin siteisiin ja verkostoihin (mm. Hirsch 1988, 160) kuten myös heidän kytköksiinsä suhteessa sosiaalisiin instituutioihin (Welman 1988, 178; Gottlieb 1988, 31).


Ovatko sosiaaliset suhteet muutoksessa? Yllämainittu muutospuhe ainakin on varmaa. Itseäni on vaivannut jo pidempään tapa, jolla myöhäis- ja postmodernismi -diskursseissa keskitytään puheeseen muutoksesta, kehityksestä, kasvusta, yksilöllisyydestä ja murroksesta. Myönnän toki, ettei tämä kaikki ole vain sanahelinää, vaan yhteiskuntamme ja elämäntyylimme ovat muuttuneet monin tavoin viimeisten vuosikymmenten aikana. Sosiaaliset suhteet eivät ole yhtä kokonaisvaltaisia ja laajoja kuin esimerkiksi vuosisadan alun kyläyhteisöissä – ja erilaisia sosiaalisia verkostoja on tarjolla meille useita, useanlaisia. Väitän kuitenkin, että sekä empiirisesti että teoreettisesti muutos on useinkin helpompi huomata kuin jatkuvuus – myös sosiaalisissa suhteissa.


Myöhäismodernisaatiokeskustelun liittäminen sosiaalisten suhteitten ja vapaaehtoistoiminnan teemaan johtaa moniin kiehtoviin kysymyksiin. Kuinka merkityksellinen tämä muutosta ja individualismia painottava puhe on empiirisessä arkielämässämme? Yksilöllisyyttä vai yhteisöllisyyttä? Muutosta vai jatkuvuutta? Identiteetin etsintää vai arjen käytänteitä? Näistä kysymyksistä hahmottuu ikään kuin riippuvuuden ja riippumattomuuden akseli. Kuinka vapaaehtoistoiminta tähän akseliin suhteutuu? Ydinkysymys siis on, mitä yhteisöllisyyteen perustuvaksi ajatellulle vapaaehtoistoiminnalle tapahtuu individualistisen eetoksen aikakaudella. 


Väitöstutkimuksessani (Yeung 2004) vapaaehtoismotivaatiossa korostui aiempia tutkimuksia enemmän ennen kaikkea sosiaalisten kontaktien kaipuu motiivielementtinä sekä sosiaalisten suhteitten antoisuus toimintaan sitoutumisen kulmakivinä. Erityisen keskeisiä motiivielementtejä haastattelemillani vapaehtoisilla olivat toive konkreettisesta toiminnasta, sosiaalisista kontakteista ja vuorovaikutuksesta, toiminnan tarjoama emotionaalinen palkitsevuus, mielihyvä ja ilo, kuten myös – hyvin vahvasti – halu auttaa toisia sekä ryhmähenki vapaaehtoistoimijoiden kesken. Samansuuntaisia tuloksia olen saanut aiemmin määrällisillä aineistoilla; jos suomalaisten vapaaehtoisten on pakko valita yksi vapaaehtoisuutensa motiivi, ikään kuin päämotiivi, joka viides suomalainen kokee sosiaalisen motiivin itselleen tärkeimmäksi, ja jopa useampi kuin kaksi viidestä halun auttaa toisia. (Yeung 2002)


Toive uusista, ehkä jopa läheisistä, sosiaalisista verkostoista vapaaehtoistoiminnan kautta korostuu elämänmuutoksessa, kuten eläkkeelle, työttömäksi tai kotivanhemmaksi jäätäessä. Vapaaehtoistyö voidaan kokea mielenkiintoisella tavalla myös henkilökohtaisena missiona yleisen sosiaalisen vuorovaikutuksen edistämiseen – vapaaehtoistyöntekijä voi kokea olevansa ikään kuin humaanien arvojen, altruismin, ja välittämisen evankelista, joka kokee omalta osaltansa edistävänsä yhteiskuntamme kehittymistä lämpimämpään suuntaan. Vaikka vapaaehtoistyöllä ei välttämättä ratkaista yhteiskunnallisia ongelmia, sillä voidaan kyllä edistää ihmisestä välittämisen ja huolehtivien sosiaalisten suhteitten maailmankuvaa.


Voidaan toki sanoa, ettei näissä sosiaalisissa vapaaehtoismotiiveissa ole mitään yllätyksellistä, koska vapaaehtoisuushan faktisesti on sangen sosiaalinen aktiviteetti. Kuitenkin juuri tuo esityksen alussa esille nostamani myöhäismodernin ajan yksilöllisyyden eetos – tai paatos – mutkistaa tilannetta ja tekee tutkimuslöydön aidosti kiinnostavaksi. Kaipuu toisten ihmisten kohtaamiseen ja heidän auttamiseensa ei ole kadonnut minnekään. Tutkimustulokseni itse asiassa osoittavat, että tietyt myöhäismodernin ajan piirteet (tai sen piirteiksi nähnyt elementit), jotka on nähty vapaaehtoistoiminnan ja ylipäätänsä kansalaisosallisuuden esteiksi – kuten haluttomuus pitkiin sitoumuksiin ja epävarmuuden ja turvattomuuden kokemus – voivatkin itse asiassa olla juuri niitä tekijöitä, jotka vahvistavat yksilöiden altruismia ja etsiytymistä kohti vapaaehtoistoiminnan sosiaalisia verkostoja – yksilöiden kaipuuta toinen toistensa kohtaamiseen.


Vapaaehtoistoiminnan kautta aikamme sosiaalisista sidoksista piirtyvä kuva ei kuitenkaan ole yksisuuntainen. Useimmat haastattelemani henkilöt kaipasivat ja nauttivat kyllä toiminnan sosiaalisista siteistä mutta halusivat näiden siteitten rajoittuvan nimenomaan ja vain vapaaehtoistyöhön. Tämä kuvastaa hyvin jälkimodernin sosiaalisen elämän osittaista pirstaleisuutta, tai ainakin sektoroituneisuutta, lohkoutuneisuutta. Nykypäivän maailma on pluraalien solidariteettien maailma.


Individualismi ja yhteisöllisyys sekoittuvat vapaaehtoistoiminnassa; kuten yksi haastateltavani, nuori mies, asian ilmaisi: ”Me vapaaehtoset ryhmänä… välillä mulla on ihan mieletön ja mystinen läheisyyden ja kohtaamisen tunne, että vau! Ja sit taas toisessa hetkessä ihan hirveen vahva yksilöllisyyden ja erilaisuuden tunne – niin mielettömän yksilöllisiä ollaan kaikki ja niin mielettömän erilaisia näkökohtia ja käsityksiä meillä kaikilla”. Tämä kyseinen haastateltava edusti ryhmää, joka jakoi leipää kahdessa mielessä; he sekä jakoivat ruoka-avustuksia että evankelioivat kaupungin kaduilla. Mielenkiintoista on, että haastateltava viittasi näillä ”mielettömän erilaisilla näkökohdilla” nimenomaan katsomuksellisiin ja uskonnollisuuteen liittyviin tekijöitä. Huolimatta näistä erilaisista maailmankuvallisistakin aineksista tämä sosiaalinen vapaaehtoisryhmä oli poikkeuksellisen tiivis ja kykeni jopa evankelioimaan yhdessä.


Kaikki vapaaehtoistoiminnan muodot eivät sisällä samaa määrää sosiaalisia verkostoja, eivätkä kaikki vapaaehtoiset niitä samassa määrin kaipaa. Osalla vapaaehtoisia – myös osalla sosiaalialan ja diakonian vapaaehtoisia – toiminnan sosiaaliset sidokset ovat harvempia ja ohuempia – eivät kuitenkaan välttämättä löyhempiä. Mielenkiintoista kyllä, itse asiassa vapaaehtoistoiminnan sosiaalisissa sidoksissa myös vähemmän näyttää ikään kuin olevan enemmän.


Tutkimissani vapaaehtoiskokemuksissa ilmeni, että toiminta voi tarjota mahdollisuuden merkityksellisiin sosiaalisiin kontakteihin myös tilanteissa, joissa yksilöllä on voimakas tarve säilyttää omat henkilökohtaiset rajansa ja etäisyytensä. Olen esimerkiksi haastatellut nuorta seurakunnan lähimmäispalvelun vapaaehtoistoimijaa, joka halusi olla tavoitettavissa ehdottomasti vain ja ainoastaan puhelimen välityksellä eikä halunnut koskaan mennä mukaan mihinkään vapaaehtoisten ryhmäkokoontumisiin tai vaikkapa pikkujouluihin. Yksilö voisi toki vaikkapa vain lahjoittaa rahaa hyväntekeväisyyteen, mutta vapaaehtoistyön ominaispiirteet, kasvokkain tapahtuva vuorovaikutus ja konkreettinen toiminta jäisivät puuttumaan. 


Yksilö voi vapaaehtoistoiminnassa kokea olevansa ryhmän jäsen – kokea kuuluvansa joukkoon – vaikka hän ei koskaan (haluaisi tavata tai) tapaisi suurempaa vapaaehtoisten joukkoa tai vaikka hän osallistuisi toimintaan hyvinkin harvakseltaan.


Kirjallisuus


Gottlieb, B. H. 1988. Social Networks and Social Support in Community Mental Health. In B. H. Gottlieb (ed.) Social Networks and Social Support. London: Sage. 11-42.


Hirsch, B. J. 1988. Social Networks and the Coping Process: Creating Personal Communities. In B. H. Gottlieb (ed.) Social Networks and Social Support. London: Sage. 149-170.


Wellman, B. 1988. Applying Network Analysis to the Study of Support. In B. H. Gottlieb (ed.) Social Networks and Social Support. London: Sage. 171-200.


Yeung, A. B. 2002. Vapaaehtoistoiminta osana kansalaisyhteiskuntaa – ihanteita vai todellisuutta? Helsinki: YTY.


Yeung, A. B. 2004. Individually Together. Volunteering in Late Modernity: Social Work in the Finnish Church. Helsinki: Sosiaali- ja terveysturvan Keskusliitto.

 


Tämä sivusto käyttää evästeitä sivuston käyttöä koskevien tietojen keräämiseksi. Kun käytät tätä sivustoa, hyväksyt evästeiden käytön.
Sulje

Evästekäytännöt

Tätä sivustoa käyttämällä hyväksyt, että voimme asettaa evästeitä tietokoneellesi tai mobiililaitteeseesi.

1. Mitä evästeet ovat?

Evästeet ovat pieniä datatiedostoja, jotka siirtyvät tietokoneellesi, kun otat yhteyden johonkin verkkosivustoon. Evästeet tallentuvat selaimen käyttämien tiedostojen yhteyteen.

Lisätietoa evästeistä saat sivulta www.aboutcookies.org.

2. Miksi evästeitä käytetään?

Evästeet tunnistavat tietokoneesi, kun tulet sivustolle uudelleen. Ne muistavat myös sivustolla aikaisemmin tekemäsi valinnat ja parantavat siten sivuston käyttökokemusta. Evästeiden avulla pystyy esimerkiksi tunnistamaan käyttäjän laitteet sekä mukauttamaan mahdollisia mainoksia sivuilla sekä mahdollisissa muissa palveluissa.

3. Mitä evästeitä käytetään?

Jotkin evästeet ovat sivustomme teknisen toiminnan ja käytön vuoksi välttämättömiä. Nämä evästeet eivät kerää käyttäjästä tietoa, jota voitaisiin hyödyntää markkinoinnissa tai muistamaan käyttäjän valitsemia sivustoja.

Suorituskykyä mittaavat evästeemme keräävät tietoa siitä, miten käyttäjät käyttävät verkkosivujamme (esim. eniten käytetyt sivut, mahdolliset virheviestit). Nämä evästeet eivät kerää käyttäjistä tunnistettavia tietoja, vaan ne ovat anonyymejä ja niitä käytetään ainoastaan parantamaan nettisivujen toimivuutta.

Sivuilla olevat kolmansien osapuolten liitännäispalvelut (esim. mainokset, YouTube-videot, Google-tilastointi tai Facebook-liitännäiset) saattavat tallentaa käyttäjän tunnistamiseen käytettävää tietoa, mihin emme valitettavasti voi vaikuttaa. Jos haluat estää niitä seuraamasta liikkumistasi verkossa, voit kytkeä ns. kolmannen osapuolen evästeet pois käytöstä selaimesi asetuksista. Ohjeet löydät selaimesi ohjesivuilta.

Sivuillamme saattaa olla myös painikkeita, jotka helpottavat sisällön jakamista eri verkkoviestintäympäristöihin ja sosiaaliseen mediaan. Jos käytät näitä painikkeita, valitsemaltasi palvelulta voidaan asettaa eväste päätelaitteellesi. Nämä evästeet eivät ole hallinnassamme. Lisätietoja kolmannen osapuolen evästeiden käytöstä saat kyseisen osapuolen verkkosivulta.

4. Evästeiden hallinta ja estäminen

Jos et halua vastaanottaa evästeitä, voit muuttaa Internet-selaimesi asetuksia niin, että saat ilmoituksen aina kun evästeitä ollaan lähettämässä tietokoneellesi. Vaihtoehtoisesti voit estää evästeiden käytön kokonaan. Evästeiden käyttöä voi rajoittaa tai sen voi estää Internet-selaimen kautta (katso tarkemmat tiedot selaimen ohjeista).

Jos estät evästeiden tallennuksen tai poistat ne käytöstä, jotkin verkkosivujemme toiminnoista eivät välttämättä toimi oikein.

Sulje