Järjestötoiminnan tietopalvelu – Vapaaehtoistoiminta


Vapaaehtoistoiminta
– puhtaita suhteita tai sosiaalista liimaa?


31.12.2004

Anne Birgitta Yeung

 

*Artikkeli


Koskapa myöhäismoderninakin aikana vapaaehtoistoiminnassa sosiaaliset suhteet vaikuttavat olevan toiminnan merkitykselliseksi koettu sydän – riippumatta siitä, ovatko nämä siteet tiuhat vaiko harvemmat (ks. esim. Yeung 2004; Nylund 2001) onkin relevanttia kysyä, voidaanko vapaaehtoistoiminnassa ilmeneviä sosiaalisia siteitä pitää jälkimodernille ajalle tyypillisten niin kutsuttujen ”puhtaiden suhteiden” ilmauksina? Sosiologian myöhäismodernisteistahan mm. Giddens (1991, 7, 17) puhuu puhtaista suhteista ajallemme tyypillisinä sosiaalisina suhteina, jotka ovat olemassa vain ja ainoastaan tuottamansa mielihyvin vuoksi.


Sosiaalialan ja diakonian vapaaehtoiskokemuksiin perustuvien tutkimustulosteni pohjalta (mm. Yeung 2004) ei mielestäni vapaaehtoistoiminnassa tällaisesta kuitenkaan oikeastaan voida puhua. Vapaaehtoistoiminta kyllä tarjoaa yksilölle mielihyvää kuten myös identiteetin rakennuselementtejä ja jopa moraalista tukea. Vapaaehtoistyö koetaan kuitenkin vahvasti nimenomaan auttamisen ja antamisen kautta, eivätkä toiminnan sosiaaliset siteet eivät perustu vain yksinomaan henkilöiden väliseen sitoutumiseen. Toimintaa ovat raamittamassa järjestöjen ja seurakuntien ylläpitämät ulkoiset tekijät, rakenteet, sidokset – jopa käytetty kieli ja muu koodisto.


Yllämainittu liittyy tiiviisti ehkäpä jännittävimpään teemaan, jota vapaaehtoistoiminnan sosiaaliset siteet ja suhteet ilmentävät. Tapa jolla vapaaehtoistoiminta muodostaa areenan, jossa meidän aikamme ei-oikeutettu sosiaalinen läheisyys saa ikään kuin oikeutuksensa, on mielestäni erittäin kiehtova. Esimerkiksi, jos menen soittamaan yksinhuoltajanaapurini ovikelloa avuntarjoamis-tarkoituksessa, se voi saada aikaan ihastuneen reaktion tai tilanne voi muodostua molemmille osapuolille ongelmalliseksi ja epämukavaksi. Jos taas joku tulee tarjoamaan minulle apua, vaikkapa kotiini, reagoin todennäköisesti hyvin epäluuloisesti.


Aikamme urbaanit sosiaaliset siteet eivät ole parhaita kasvualustoja spontaanille kanssakäymiselle ja altruismin ilmaisuille. Jälkimodernissa kontekstissa on tarve sosiaalisten siteiden ja antamisen lahjojen valvonnalle, tarkkailulle ja rajoittamiselle. En halua kuvata nykyajan ihmisiä uusavuttomiksi suhteessa sosiaalisiin verkostoihinsa, mutta voi hyvin olla, että nykyajan urbaaneissa olosuhteissa järjestäytyneet sosiaalisen toiminnan muodot, kuten vapaaehtoistyö, voidaankin kokea ongelmattomampina, epämuodollisempina, matalan kynnyksen näyttämöinä vuorovaikutukselle ja altruismille. Siis paradoksaalista kyllä: formaali onkin ei-formaalia aikamme sosiaalisissa suhteissa.


Kokonaisuudessaan voidaan sanoa, että sosiaalisten siteitten ja vapaaehtoistoiminnan välillä on kaksisuuntaisen suhde. Voi olla, että henkilö itsenäisesti – syystä tai toisesta – kiinnostuu vapaaehtoistyöstä ja palkitsevat sosiaaliset verkostot sitten lisäävät hänen sitoutumistaan vapaaehtoistyöhön. Toisaalta voi taas olla, että henkilö on jo sitoutunut tiettyyn sosiaaliseen verkostoon, esimerkiksi seurakuntaan, ja sitten alkaa osallistua myös vapaaehtoistoimintaan. Mitkä elementit sitten saavat aikaan ja edistävät yhteisyyttä? Tutkimustulokseni osoittavat, että samanmielisyys edistää yhteenkuuluvuutta, mutta osa vapaaehtoisista haluaa erityisesti tavata ihmisiä, jotka ovat hyvin erilaisia kuin he itse.


Yksi tekijä on kuitenkin vahva yhdistävä elementti: jaettu arvopohja, kuten myös uskonnollisuus. Esimerkiksi kirkon vapaaehtoistoiminnassa uskonnollisuus koetaan varsin voimakkaaksi pohjaksi ryhmähengelle ja sosiaaliselle yhteenkuuluvuudelle, yhtenäisyydelle. Sekä haastattelu- että kyselytutkimuksella voimme osoittaa, että Suomessa henkilökohtainen uskonnollisuus (sekä sisäinen spiritualiteetti että julkinen uskonnon harjoittaminen) edistää vapaaehtoisuutta, myös ei-kirkollista. Mitä uskonnollisempi yksilö on, sen todennäköisemmin hän on valmis antamaan aikaansa yhteistoimintaan ja jaettuun auttamistyöhön. Suomalaisten luterilaisten kohdalla on kuitenkin useimmiten niin, että vaikka yksilö olisi uskonnollisesti motivoitunut, hän hakeutuu vapaaehtoiseksi seurakuntansa ulkopuolelle. Oman seurakunnan vapaaehtoisuus vetoaa Suomessa ennen kaikkea pienten uskonnollisten yhteisöjen, kuten Jehovan todistajien ja helluntailaisten yhteisöjen, jäseniin.


Jos pohdimme vapaaehtoistoiminnan sosiaalisia verkostoja yhteiskunnan kokonaiskoheesion kannalta, ei sillä ole merkitystä, vetoavatko yksilöön hänen kotiseurakuntansa sosiaaliset verkostot, vai toimiiko hän vapaaehtoisena mieluummin muualla. Ihmisten auttamishalu, yhteistoiminta ja kansalaisaktiivisuus edistäjät joka tapauksessa yhteiskunnallisia sidoksia – sosiaalista liimaamme - tapahtuvat ne sitten seurakunnissa tai niiden ulkopuolella.


Vapaaehtoistoiminta on erinomainen jaetun yhteiskunnallisen luottamuksen lähde. Vapaaehtoistoiminta myös vaatii erittäin vakaata luottamusta, vakaampaa kuin palkkatyö. Kootusti voidaan sanoa, että yhteisöllisyyden hauraiksi väitettyjä sidoksia ja sosiaalista koheesiota vapaaehtoisuus edistää erityisesti kolmella tavalla: konkreettisena yhteistoimintana, sosiaalisten tunteiden ja solidaarisuuden edistäjänä sekä luottamuksen, välittämisen arvojen ja ilmapiirin ylläpitäjänä. Mielenkiintoista kyllä, kaikki nämä koskettavat useita myös niiden sosiaalisten verkostojen yksilöistä, jotka eivät itse vapaaehtoisena toimikaan. (Yeung 2004; 2003)


Tässä edetään itse asiassa jo tutkimuksellisesti vaikeille vesille. Uskontososiologiassa – ja sosiologiassa ylipäätään – puuttuu työvälineitä ihmisten yhteisöllisyyden moninaisuuden tavoittamiseen, kuvaamiseen ja ymmärtämiseen; tulkitsemme helposti yhteisöllisyyden vähenemiseksi sen, mikä todellisuudessa voikin olla yhteisöllisyyden muutosta. Omat tutkimustulokseni antavat tukea mm sosiologi Maffesolin (1993, 63) pohdintojen kanssa: nykypäivän sporadiset, satunnaiset, sosiaaliset sidokset voivat itse asiassa olla huomattavan paljon vahvempia kytköksiä kuin esimodernin ajan sidokset. Tulkitsemme myös helposti passiivisuudeksi sen, missä todellisuudessa voikin olla aktiivisuutta. Tämä koskee niin sosiaalisia sidoksia, yhteisöllisyyttä kuin myös uskonnollisuutta ja uskonnollisten yhteisöjen sosiaalisia verkostoja.


Aivan viimeaikaisessa sosiologiassa on pystytty jopa määrällisin aineistoin osoittamaan, että passiivisina pidetyt sosiaalisten sidosten muodot edistävät yhteisöllisyyttä ja sosiaalista sidoksisuutta. Tässä on eroteltu neljä tapaa: yhdistysten ja yhteisöjen jäsenlehtien lukeminen, jäsenyys sinänsä, sosialisaatio jäsenten kanssa muilla areenoilla, sekä jäsenyys oman identiteetin keskeisenä osana. Samasta löytyy varmasti merkkejä myös Suomesta. Joka tapauksessa: sekä tutkijoiden että kentän toimijoiden on syytä tiedosta tämän päivän sosiaalisten suhteitten moninaisuus ja monimuotoisuus – yllättävyyskin.


Kirjallisuus


Giddens, A. 1991. Modernity and Self-Identity. Self and Society in the Late Modern Age. Cambridge: Polity.


Maffesoli, Michel. 1996. The Time of the Tribes. Transl. by D. Smith. London: Sage.


Nylund, M. 2000. Varieties of Mutual Support and Voluntary Action. Helsinki: Sosiaali- ja terveysturvan Keskusliitto.


Wollebaek, D. & Selle, P. 2002. Does Participation in Voluntary Associations Contribute to Social Capital? The Impact of Intensity, Scope, and Type. Nonprofit and Voluntary Sector Quarterly, 31 (1), 32-61.


Yeung, A. B. 2004. Individually Together. Volunteering in Late Modernity: Social Work in the Finnish Church. Helsinki: Sosiaali- ja terveysturvan Keskusliitto.


Sosiaalinen pääoma vapaaehtoistoiminnassa – Futura 3/2003. 5-23.




Tämä sivusto käyttää evästeitä sivuston käyttöä koskevien tietojen keräämiseksi. Kun käytät tätä sivustoa, hyväksyt evästeiden käytön.
Sulje

Evästekäytännöt

Tätä sivustoa käyttämällä hyväksyt, että voimme asettaa evästeitä tietokoneellesi tai mobiililaitteeseesi.

1. Mitä evästeet ovat?

Evästeet ovat pieniä datatiedostoja, jotka siirtyvät tietokoneellesi, kun otat yhteyden johonkin verkkosivustoon. Evästeet tallentuvat selaimen käyttämien tiedostojen yhteyteen.

Lisätietoa evästeistä saat sivulta www.aboutcookies.org.

2. Miksi evästeitä käytetään?

Evästeet tunnistavat tietokoneesi, kun tulet sivustolle uudelleen. Ne muistavat myös sivustolla aikaisemmin tekemäsi valinnat ja parantavat siten sivuston käyttökokemusta. Evästeiden avulla pystyy esimerkiksi tunnistamaan käyttäjän laitteet sekä mukauttamaan mahdollisia mainoksia sivuilla sekä mahdollisissa muissa palveluissa.

3. Mitä evästeitä käytetään?

Jotkin evästeet ovat sivustomme teknisen toiminnan ja käytön vuoksi välttämättömiä. Nämä evästeet eivät kerää käyttäjästä tietoa, jota voitaisiin hyödyntää markkinoinnissa tai muistamaan käyttäjän valitsemia sivustoja.

Suorituskykyä mittaavat evästeemme keräävät tietoa siitä, miten käyttäjät käyttävät verkkosivujamme (esim. eniten käytetyt sivut, mahdolliset virheviestit). Nämä evästeet eivät kerää käyttäjistä tunnistettavia tietoja, vaan ne ovat anonyymejä ja niitä käytetään ainoastaan parantamaan nettisivujen toimivuutta.

Sivuilla olevat kolmansien osapuolten liitännäispalvelut (esim. mainokset, YouTube-videot, Google-tilastointi tai Facebook-liitännäiset) saattavat tallentaa käyttäjän tunnistamiseen käytettävää tietoa, mihin emme valitettavasti voi vaikuttaa. Jos haluat estää niitä seuraamasta liikkumistasi verkossa, voit kytkeä ns. kolmannen osapuolen evästeet pois käytöstä selaimesi asetuksista. Ohjeet löydät selaimesi ohjesivuilta.

Sivuillamme saattaa olla myös painikkeita, jotka helpottavat sisällön jakamista eri verkkoviestintäympäristöihin ja sosiaaliseen mediaan. Jos käytät näitä painikkeita, valitsemaltasi palvelulta voidaan asettaa eväste päätelaitteellesi. Nämä evästeet eivät ole hallinnassamme. Lisätietoja kolmannen osapuolen evästeiden käytöstä saat kyseisen osapuolen verkkosivulta.

4. Evästeiden hallinta ja estäminen

Jos et halua vastaanottaa evästeitä, voit muuttaa Internet-selaimesi asetuksia niin, että saat ilmoituksen aina kun evästeitä ollaan lähettämässä tietokoneellesi. Vaihtoehtoisesti voit estää evästeiden käytön kokonaan. Evästeiden käyttöä voi rajoittaa tai sen voi estää Internet-selaimen kautta (katso tarkemmat tiedot selaimen ohjeista).

Jos estät evästeiden tallennuksen tai poistat ne käytöstä, jotkin verkkosivujemme toiminnoista eivät välttämättä toimi oikein.

Sulje