Järjestötoiminnan tietopalvelu – Sosiaalinen pääoma ja yhteisöllisyys

Eriarvoisuus ja luottamus 2000-luvun taitteen Suomessa

Bourdieulainen näkökulma

Sanna Sanaksenaho, Jyväskylän yliopisto 2006

*Seuraavassa kirjaesittely, kirjoittanut Sari Kuvaja

Sosiaalinen pääoma rakentaa luottamusta

Sanna Sanaksenaho selvitti väitöstutkimuksessaan suomalaisen yhteiskunnan eriarvoisuutta sekä luottamukseen ja sosiaalisiin siteisiin liittyvää asenneilmastoa. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä Sanaksenaho hyödyntää Pierre Bourdieun mallia ihmisten erilaisten luokka-asemien muotoutumisperusteista ja luokkien välisistä suhteista. Tutkimuksen empiirisenä aineistona on Jyväskylän yliopiston yhteiskuntatieteiden ja filosofian laitoksella toteutetun Lama ja luottamus -projektin kyselyaineisto vuoden 2000 lopulta. Kysely lähetettiin 3 500:lle 17–70-vuotiaalle suomen- ja ruotsinkieliselle suomalaiselle; vastauksia tuli kaikkiaan 1717 eli vastausprosentti oli 49 %.

Pierre Bourdieu lähtee teoriassaan siitä, että yhteiskuntaluokkien ja niiden sisäisten ryhmien välisiä eroja voidaan kuvata taloudellisen, kulttuurisen ja sosiaalisen pääoman hallintaeroilla. Sanna Sanaksenaho jaotteli tutkimuksessaan suomalaiset ensin kolmen pääomaluokan sisäisiin ryhmiin. Kun näistä tehtiin ryhmittelyanalyysi, aineistosta erottui viisi pääomavarannoiltaan eriarvoisessa asemassa olevien ihmisten ryhmää.: yhdellä ryhmällä kaikki pääomat olivat alhaisella tasolla, yhdellä korkealla; kolmessa väliryhmässä korostui jokin pääomavaranto – taloudellinen, sosiaalinen tai kulttuurinen – muiden jäädessä vähäisemmiksi. Taloudellinen ja kulttuurinen pääoma osoittautuivat kuitenkin kulkevan käsi kädessä ainakin jossain määrin.

Tulosten perusteella huono-osaisuus näyttäisi kasautuvan hyväosaisuutta selkeämmin. Alle 25-vuotiailla on kaikkein heikoin tilanne suhteessa pääomien kokonaisomistukseen. Tämän ikäryhmän naiset kompensoivat alhaista taloudellista pääomavarantoaan kulttuuriharrastuksilla, mikä puolestaan tuo sosiaalisia suhteita ja auttaa pysymään kiinni yhteiskunnassa. Miehet eivät kulttuurista näytä innostuvan eikä heillä ole myöskään sosiaalista pääomaa, joka paikkaisi taloudellisen pääoman puutetta. Tämä koskee etenkin maaseudulla asuvia miehiä.

Sanaksenahon mukaan tutkimus osoittaa, että eri pääomien hallinta lisää valmiutta ja halua sosiaalisiin kontakteihin ja yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen. Korkea sosiaalinen pääoma lisää myös yhteiskunnallista aktiivisuutta. Ne suomalaiset, joilla on korkea pääomavarallisuus kaikilla kolmella osa-alueella tai erityisen korkea kulttuuripääoman varanto, luottavat hallintoon ja oikeuteen. Valtaa omaavien ja sitä käyttävien instituutioiden olemassaolo ja hyväksyttävyys perustuvat ennen kaikkea hyvätuloisen keskiluokan tukeen.

Ei liene yllätys, että ne, joilla menee heikosti, eivät luota instituutioihin, kuten eduskuntaan tai oikeuslaitokseen. Mutta he eivät luota myöskään toisiin ihmisiin, eivät edes läheisiinsä. Ja päinvastoin: ne, jotka ovat ylipäätään luottavaisia eli joilla on luottamuksen sävyttämä asenne maailmaan ja toisiin ihmisiin, luottavat myös yhteiskunnallisiin instituutioihin. Luottamuksellinen suhtautuminen on yhteydessä yhdistysaktiivisuuteen ja korkeaan sosiaaliseen pääomaan. Sen sijaan pelkkä hyvä taloudellinen asema ei takaa luottamuksellisen asenteen muodostumista.

Sanna Sanaksenahon tulokset ovat osittain ristiriitaisia Pierre Bordieun teorian kanssa. Bordieu ei pidä sosiaalista pääomaa niin merkittävänä yleisen hyvinvoinnin osatekijänä kuin mitä suomalaisten kohdalla tehty empiirinen analyysi osoittaa. Luottamuksen osalta tutkijat ovat kuitenkin samoilla linjoilla: sekään ei jakaudu tasaisesti yhteiskunnassa.