Järjestötoiminnan tietopalvelu – Sosiaalinen pääoma ja yhteisöllisyys


Sosiaalinen pääoma ja luottamus

Kaj Ilmonen (toim.)
Jyväskylän yliopisto, SoPhi 2000
Jyväskylä 2000, ISBN 951-39-0545-4


*Seuraavassa tiivistelmä kirjasta. Tekstin sisältö on artikkelien kirjoittajien.


Sosiaalinen pääoma käsitteenä

Sosiaalinen pääoma on visainen ja monimutkainen käsite. Siinä on useimmiten kytketty yhteen kolmenlaisia aineksia. Käsitteen muodollista puolta edustavat sosiaaliset verkostot ja niiden organisoitumisen tavat. Tämän lisäksi käsitteellä on sisällöllinen puolensa, sillä verkostojen ajatellaan pysyvän koossa niiden jäsenten toisiaan kohtaan tunteman luottamuksen ja siihen kytkeytyvien normatiivisten sääntöjen, vastavuoroisten odotusten pohjalta. Sosiaalisen verkoston ja siihen sisältyvien luottamussuhteiden ajatellaan muodostavan yhdessä verkoston jäsenten käyttöön pääomaa, joka on tarpeen vaatiessa verkoston jäsenten yhdessä tai erikseen liikuteltavissa.


Jotta sosiaalista pääomaa voitaisiin pitää ”oikeana” pääomana, sen tulee Reino Hjerppen mukaan täyttää ainakin seuraavat kriteerit. Sosiaalisen pääoman on oltava varanto, joka on tarvittaessa käytössä. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että sosiaalista pääomaa voisi ”oikean” pääoman tapaan varastoida tai tallettaa siten, että se säilyttäisi arvonsa. Se yksinkertaisesti katoaa pidemmällä aikavälillä, jos sitä ei käytetä. Sosiaalisen pääoman on oltava niin ikään kartutettavissa tavalla tai toisella. Sosiaalinen pääoma on verkostoksi ymmärretty sosiaalinen rakenne, joka voi olla joko vahva tai heikko. Se on tavallisesti heikko, mikäli verkosto on kovin avoin. Kun se taas on suljettu, se on – ainakin periaatteessa – vahva. Joka tapauksessa sosiaalisen pääoman kartuttamisessa on mielekkäämpää tähdätä sen määrän optimointiin mieluummin kuin maksimointiin; sosiaalinen pääoma kun saattaa muuntua resurssista pelkäksi rajoitteeksi. Sosiaalisen pääoman on edelleen oltava varanto, joka on käytettäessä kuluvaa. Näin voidaan toki ymmärtää yksityisen käyttäjän näkökulmasta. Kun sen sijaan koko sosiaalinen verkosto mobilisoituu käyttämään itseensä sisältyvää potentiaalia, sosiaalinen pääoma saattaa jopa kasvaa.


Sosiaalinen pääoma on saanut käsitteenä kantavuutta uusliberaalin poliittisen ja taloudellisen ajattelun myötä. Sen ajatellaan avaavan mahdollisuuksia valtion tehtävien karsimiseen mutta sen ei kuitenkaan ajatella olevan ratkaisu hyvinvointivaltion purkamiseen ja julkisten palvelujen yksityistämiseen. Sosiaalisen pääoman nähdään myös sisältävän konservatiivisia elementtejä, paluuta vanhaan velvoitemoraalin yhteisöön.

Robert Putnam ja sosiaalinen pääoma

Robert Putnamin voi sanoa vakiinnuttaneen sosiaalisen pääoman käsitteen sosiologiseen keskusteluun. Hän julkaisi vuonna 1993 teoksen ”How to Make Democracy Work”, jossa hän vertaa Pohjois- ja Etelä-Italiaa keskenään. Siinä hän toteaa, että Pohjois-Italia on tullut taloudellisesti toimeen etelää paremmin juuri siksi, että pohjoisessa on jo kauan ollut enemmän sosiaalista pääomaa kuin etelässä. Tällä hän tarkoittaa sitä, että Pohjois-Italialle ovat olleet leimallisia historiallisesti pitkään eläneet sosiaaliset verkostot (yhdistykset, oma-apujärjestöt jne.), joiden jäseniä ovat liittäneet toisiinsa keskinäinen luottamus ja vastavuoroisuuden normit. Pohjois-Italia on ollut pitkään monessa suhteessa kansalaisyhteiskuntana vahvempi tai ”sivilisoituneempi” kuin eteläinen vastineensa.


Edellinen johdattelee Putnamin kahteen yleiseen johtopäätökseen. Ensinnäkin, kun kansalaisyhteiskunta on vahva eli ”sivilisoitunut”, markkinat toimivat paremmin kuin muutoin. Talous ei ole muusta yhteiskunnallisesta toiminnasta irrallinen saareke, vaan nojaa olemassa oleviin sosiaalisiin rakenteisiin ja institutionaalisiin järjestelyihin sekä niiden virittämään luottamukseen. Toiseksi, kun kansalaisyhteiskunta on vahva, myös valtio toimii paremmin. Sosiaalinen pääoma on niin talouden kuin politiikankin sujuvuuden ehto. Uusliberaalien ja reaalisosialistien hellimät näkemykset markkinoiden ja valtion vastakkaisuudesta ovat virheellisiä. Molemmat on suhteutettava kansalaisyhteiskuntaan, jonka luonne viime kädessä ratkaisee sen, minkälaiseksi valtion ja markkinoiden suhde muotoutuu. ”Sivilisoituneisuus” takaa sosiaalisen järjestyksen, yhteiskunnan toiminnan häiriöttömyyden.


Putnam pitää sosiaalisen pääoman tärkeimpänä elementtinä luottamusta. Luottamus onkin ehkä sikäli strateginen ainesosa, että juuri sen välityksellä sosiaalisesta pääomasta tulee itseään ruokkiva systeemi. Luottamus synnyttää yhteistoimintaa. Se helpottaa toimintojen koordinaatiota ja kommunikaatiota. Ne vuorostaan voimistavat vastavuoroisuuden normeja, jotka puolestaan vahvistavat yhteisyyden tunnetta ja yhteistä identiteettiä. Se taas voimistaa keskinäistä luottamusta, joka on sitä vahvempi mitä pidempään vastavuoroista kanssakäymistä on ilmennyt ja mitä suljetumpi vastavuoroisuuden verkosto on.


Vastavuoroista kanssakäymistä tai sosiaalista vaihtoa on Putnamin mukaan kahta lajia, ”balansoitua” ja ”yleistynyttä”. Edellinen viittaa samanarvoisten suoritteiden samanaikaiseen vaihtoon. Se on modernissa maailmassa verrattain harvinainen vaihdon muoto, eikä sellaisenaan edellytä välttämättä luottamusta. Jälkimmäinen viittaa puolestaan eriaikaiseen, vastavuoroisia odotuksia synnyttävään sosiaaliseen vaihtoon. Se perustuu olennaisesti luottamukseen, koska siinä uskotaan, että palvelusta seuraa vastapalvelus joskus tulevaisuudessa. Tämänkaltainen odotus vaatii pidättäytymistä lyhytnäköisistä omista eduista ja panostamista pitkän aikavälin, siirrettyihin etuihin.

Sosiaalisen pääoman ja Putnamin kritiikkiä

Sosiaalisen pääoman käsitteeseen liittyy väistämättä ongelmia. Putnamin mielestä amerikkalaiseen yhteiskuntaan kasautunut sosiaalinen pääoma on viime vuosikymmeninä kovasti rapistunut, sillä hän uskoo vallitsevan kehityksen heikentävän amerikkalaisen yhteiskunnan integraatiota kokonaistasolla. Ratkaisuna tähän ongelmaan hän pitää luottamusta ja ylimalkaan sivilisoitunutta yhteisöä, jolle on leimallista sosiaalisten verkostojen ja arvojen moninaisuus. Kuitenkin sivilisoituneet yhteisöt voivat olla uskonnollisten lahkojen tapaan myös ahdistavia loukkoja, joista ei ole ulospääsyä. Sen lisäksi ne saattavat pyrkiä vähemmän sivilisoitunein keinoin alistamaan muita pienyhteisöjä.


Putnam näkee sosiaalisen pääoman julkisena hyödykkeenä. Sen vuoksi sosiaalinen pääoma on saatavissa aikaan vain muiden kollektiivisten hankkeiden oheistuotteena, mm. osallistumalla yhdistyksiin. Yhdistykset on nimenomaisesti nähty sosiaalisen pääoman ruumiillistumina. Tämän vuoksi tulee hankalaksi erottaa sosiaalisen pääoman lähteet sen avulla saavutetuista hyödyistä. Sosiaalisen pääoman ideaan sekoittuu niin helpolla normatiivisia painotuksia, että sen avulla tuetaan niin oikeisto- kuin vasemmistopolitiikkaakin.


Yksi pulma on se, että sosiaalinen pääoma kytketään tavallisesti sosiaaliseen integraatioon. ”Hyvä” yhteiskunta on vahvasti integroitunut yhteiskunta. Kun näin ajatellaan, kiinnitetään huomio siihen, mikä yhteiskunnan jäseniä yhdistää ja unohdetaan se, mikä heitä erottaa. Putnam esimerkiksi olettaa, että sosiaalinen pääoma toimii tasa-arvoisten osapuolten välillä. Hän ei puhu juurikaan niistä taloudellisista ja poliittisista voimista, jotka muotoilevat sosiaalista tilaa sekä suosivat tilassa ja ajassa toisia ihmisiä toisten kustannuksella. Sosiaalinen maailma on hierarkisoitunutta. Tästä seuraa, ettei sosiaalinen pääoma juuri koskaan toimi optimaalisella tavalla.

Järjestöllinen pääoma Suomessa
(Martti Siisiäinen)

Järjestöllinen pääoma on yksi sosiaalisen pääoman keskeinen osatekijä. Yhdistyksissä ruumiillistuva järjestöllinen pääoma on yhtäältä seurausta sosiaaliseen pääomaan sisältyvästä luottamuksesta, toisaalta yhdistykset ovat keino kasata sosiaalista pääomaa ja tuottaa sekä uusintaa luottamusta yhteiskunnassa. Monet elinkeinorakenteen muutokset antavat aiheen odottaa myös yhdistyslaitoksen uudistumista.


Viimeaikaiset tiedot yhdistyslaitoksen kehittymisestä osoittavat, että mitään Putnamin esittämää määrällisin indikaattorein kuvattavaa järjestöllisen pääoman laskutendenssiä ei Suomessa ole havaittavissa. Päinvastoin uusia yhdistyksiä on rekisteröity viime vuosina kaikkien aikojen huippuvuosien tahtiin. Yhdistyslaitoksen ja vapaamuotoisempien yhteenliittymien kehitys viittaa siihen, että kehitystä tapahtuu ennen muuta vähemmän byrokratisoituneen toiminnan alueella. Voisi olettaa, että luottamuksen aika ei ehkä olekaan ohi uusimmassa yhdistystoiminnassa.


Oikeampaa kuin yleisestä kriisistä puhuminen, lienee sen pohtiminen, elääkö suomalainen yhdistyssektori ja sitä täydentävä ei-muodollisten yhteenliittymien ja uusien heimojen alue jonkinlaista mutaation aikaa. Ainakin toistaiseksi voidaan sanoa, että yhdistykset ovat säilyttäneet asemansa keskeisinä kollektiivisten tulkintakehysten tuottajina mutta siinä ne joutuvat kamppailemaan kovien kilpakumppanien kanssa. Media, mainonta jne. tuottavat ’identiteettimarkkinoille’ omia ehdokkaitaan.


 


Tämä sivusto käyttää evästeitä sivuston käyttöä koskevien tietojen keräämiseksi. Kun käytät tätä sivustoa, hyväksyt evästeiden käytön.
Sulje

Evästekäytännöt

Tätä sivustoa käyttämällä hyväksyt, että voimme asettaa evästeitä tietokoneellesi tai mobiililaitteeseesi.

1. Mitä evästeet ovat?

Evästeet ovat pieniä datatiedostoja, jotka siirtyvät tietokoneellesi, kun otat yhteyden johonkin verkkosivustoon. Evästeet tallentuvat selaimen käyttämien tiedostojen yhteyteen.

Lisätietoa evästeistä saat sivulta www.aboutcookies.org.

2. Miksi evästeitä käytetään?

Evästeet tunnistavat tietokoneesi, kun tulet sivustolle uudelleen. Ne muistavat myös sivustolla aikaisemmin tekemäsi valinnat ja parantavat siten sivuston käyttökokemusta. Evästeiden avulla pystyy esimerkiksi tunnistamaan käyttäjän laitteet sekä mukauttamaan mahdollisia mainoksia sivuilla sekä mahdollisissa muissa palveluissa.

3. Mitä evästeitä käytetään?

Jotkin evästeet ovat sivustomme teknisen toiminnan ja käytön vuoksi välttämättömiä. Nämä evästeet eivät kerää käyttäjästä tietoa, jota voitaisiin hyödyntää markkinoinnissa tai muistamaan käyttäjän valitsemia sivustoja.

Suorituskykyä mittaavat evästeemme keräävät tietoa siitä, miten käyttäjät käyttävät verkkosivujamme (esim. eniten käytetyt sivut, mahdolliset virheviestit). Nämä evästeet eivät kerää käyttäjistä tunnistettavia tietoja, vaan ne ovat anonyymejä ja niitä käytetään ainoastaan parantamaan nettisivujen toimivuutta.

Sivuilla olevat kolmansien osapuolten liitännäispalvelut (esim. mainokset, YouTube-videot, Google-tilastointi tai Facebook-liitännäiset) saattavat tallentaa käyttäjän tunnistamiseen käytettävää tietoa, mihin emme valitettavasti voi vaikuttaa. Jos haluat estää niitä seuraamasta liikkumistasi verkossa, voit kytkeä ns. kolmannen osapuolen evästeet pois käytöstä selaimesi asetuksista. Ohjeet löydät selaimesi ohjesivuilta.

Sivuillamme saattaa olla myös painikkeita, jotka helpottavat sisällön jakamista eri verkkoviestintäympäristöihin ja sosiaaliseen mediaan. Jos käytät näitä painikkeita, valitsemaltasi palvelulta voidaan asettaa eväste päätelaitteellesi. Nämä evästeet eivät ole hallinnassamme. Lisätietoja kolmannen osapuolen evästeiden käytöstä saat kyseisen osapuolen verkkosivulta.

4. Evästeiden hallinta ja estäminen

Jos et halua vastaanottaa evästeitä, voit muuttaa Internet-selaimesi asetuksia niin, että saat ilmoituksen aina kun evästeitä ollaan lähettämässä tietokoneellesi. Vaihtoehtoisesti voit estää evästeiden käytön kokonaan. Evästeiden käyttöä voi rajoittaa tai sen voi estää Internet-selaimen kautta (katso tarkemmat tiedot selaimen ohjeista).

Jos estät evästeiden tallennuksen tai poistat ne käytöstä, jotkin verkkosivujemme toiminnoista eivät välttämättä toimi oikein.

Sulje