Järjestötoiminnan tietopalvelu – Sosiaalinen pääoma ja yhteisöllisyys


Sosiaalinen pääoma

Käsite ja sen soveltaminen sosiaali- ja talouspolitiikassa


Jouko Kajanoja, Jussi Simpura (toim.)
Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen julkaisuja 24
Helsinki 1998, ISBN 951-561-230-6


*Seuraavassa tiivistelmä kirjasta. Tekstin sisältö on artikkelien kirjoittajien.


Sosiaalinen pääoma ja hyvinvointivaltio
(Jouko Kajanoja)

Sosiaalinen pääoma on 1990-luvun käsite, joka yhdistää sosiaaliset rakenteet ja normit talouden tehokkuuteen. Käsitteen esiinmarssi kansainvälisillä areenoilla juontaa juurensa ennen kaikkea Maailmanpankin piirissä käydystä keskustelusta. Kuten Reino Hjerppe toteaa, käsite on noussut esiin varsinkin ’kestävän kehityksen’ ympärillä tapahtuneesta uudenlaisten käsitteiden hahmottelutyöstä. Nyt sosiaalinen pääoma rinnastuu muihin pääoman lajeihin: luontopääomaan, ihmisten tekemään pääomaan ja inhimilliseen pääomaan.


Inhimillisen pääoman käsite muodosti tutkimussuuntauksen kansantaloustieteessä 1960-luvun alusta lähtien. Sen lähtökohta oli teoria inhimillisestä pääomasta talouskasvun selittäjänä. Käsite on perinteisesti rajattu yksilön ominaisuudeksi. Aluksi sitä mitattiin koulutustasona mutta vähitellen käsite laajeni sisältämään investoinnit mm. työkokemukseen ja terveyteen. Kysymys inhimillisestä pääomasta voidaan viedä vielä syvemmälle välillisiin, pitkävaikutteisiin ja rakenteellisiin merkityksiin: missä määrin koulutustason kohoaminen, lasten päivähoidon parantaminen ja vastaavat vaikuttavat kehittämällä paitsi kohteena olevaa yksilöä myös koko kulttuuria ja edistämällä kansakunnan henkisten voimavarojen käyttöönottoa.


Inhimillinen ja sosiaalinen pääoma muodostavat yhdessä inhimilliset voimavarat. Sosiaalinen pääoma tuo inhimillisen pääoman rinnalle yhteisöllisen näkökulman. Robert Leonardi mittaa sosiaalista pääomaa viidellä indikaattorilla: (1) yhteisöllisyyttä suosivat normit ja asenteet, (2) ryhmätoiminnan aktiivisuus, (3) instituutioiden hyvä suorituskyky, (4) instituutioiden toiminnan tuloksena on yhteisöllisiä hyötyjä eikä vain yksilöllisiä hyödykkeitä ja (5) tuloksena on yhteiskunnan mitassa taloudellista kasvua sekä hyvinvointia.

Eri näkökulmia

Sosiaalisesta pääomasta käytävään keskusteluun liittyy vahva yhteiskuntapoliittinen arvolataus. Käsite kytkeytyy helposti kiistaan valtiollisten ja erityisesti hyvinvointivaltiollisten järjestelyjen vaikutuksesta talouden kehitykseen. Suomea odottava tiukka talouskuri EMU-Euroopassa ei lupaa sosiaalisen pääoman kaltaisille ilmiöille suurta tulevaisuutta talouspolitiikassa. Julkisen talouden alijäämärajoitukset ja paineet verotuksen harmonisointiin pitävät siitä huolen. Tuollaisen talouspolitiikan näkökulmasta puhe sosiaalisesta pääomasta voi näyttää vain yhdeltä monista hyvinvointivaltion hieman epätoivoisista itsepuolustusyrityksistä.


Toisaalta viime aikoina on yleistynyt ajattelutapa, jossa hyvinvointivaltio ja sosiaalipolitiikka nähdään investointina. Näin tehtäessä kyse on investoinneista inhimilliseen ja sosiaaliseen pääomaan. Nykyaikainen tuotanto edellyttää työvoimaltaan yhä enemmän luovuutta ja riskinottoa, autonomiaa ja vuorovaikutustaitoja. Hyvinvointivaltion takaamat taloudelliset, sosiaaliset ja sivistykselliset oikeudet saattavat nyt olla erityisen tarpeen. Tulonsiirrot ja palvelut voivat edistää merkittävästi sosiaalista yhteenkuuluvuutta.


Sosiaalisen pääoman kritiikin pääkohde on käsitteen epämääräisyys ja sen käytön venyvyys. Sosiaalisesta pääomasta on tullut taikasana, jota – Alejandro Portesin ja Patricia Landoltin sanoin – ”liberaalit ja konservatiivit nyt ylistävät yhdessä avaimena monien kansallisten ongelmien ratkaisemiseen alkaen julkisesta opetuksesta, ikääntymisestä ja mielenterveydestä päätyen taisteluun suurkaupunkien rikollisuutta vastaan ja amerikkalaisten pikkukaupunkien elvyttämisen puolesta”. Sosiaalinen pääoma samaistetaan usein yhteisön kiinteyteen. Portes ja Landolt havainnollistavat tällaisen ajattelun kyseenalaisuutta toteamalla, että rikollisjoukossa saattaa olla erittäin kiinteästi sitova sosiaalinen pääoma.


Trade-off –doktriinissa sosiaalipoliittiset tulonsiirrot ja talouden tehokkuus asettuvat vastakkain. Siinä hyvinvointivaltio syö omaa perustaansa heikentäessään talouskasvua. Sosiaalisen pääoman käsite auttaa ylittämään trade-off –doktriinia. Sosiaalinen ja taloudellinen kytkeytyvät monilla tavoin toisiinsa – eikä suinkaan vain toisiaan haitaten. Sosiaalisen pääoman käsite voisi olla sillanrakentaja: se saattaa auttaa ymmärtämään, miten sosiaalinen kehitys vaikuttaa talouden tehokkuuteen, mutta myös muistuttamaan, miten talouden tehokkuus voi vaikuttaa sosiaaliseen kehitykseen.

Sosiaalinen pääoma ja sosiaalipolitiikka
(Reijo Väärälä)

Hyvinvointivaltiota, ja siten myös suomalaista yhteiskuntaa, koossapitävät ”perussopimukset” ovat nykyisessä yhteiskunnallisessa kehitysvaiheessa muutostilassa. Sopimus-sana on tässä lainausmerkeissä, koska kyse ei kirjaimellisesti ole mistään sopimuksesta, vaan enemmänkin monimutkaisten poliittisten kamppailujen kautta saavutetusta suhteellisesta tasapainotilasta. Nämä sopimukset ovat rakentuneet vahvan valtion perustalle. Niiden syntyprosessi on usein liittynyt korporatistisiin neuvotteluihin, joista työmarkkinaneuvottelut ovat olleet näkyvimpiä. Sopimusten (4) perustalle on rakennettu mm. koulutus, sosiaaliturva, yhteiskunnalliset palvelut sekä tulonsiirrot.


Solidaarisuussopimus on ollut yleisvakuutus riskien varalle hyvinvointivaltiossa. Sen mukaisesti olemme toteuttaneet politiikkaa, jossa huolehdimme sairaista, vammaisista, lapsista, vanhuksista, työttömistä ja köyhistä sekä muista haavoittuvissa oloissa elävistä. Vaikka kyseessä on ollut huolenpito yksilöistä, on tarkoituksena ollut myös luoda yhteiskuntaan vakaat ja rauhalliset olot sekä integroitu ja tasapainoinen valtio. Demokraattisen yhteiskunnan ideaalin mukaisesti kyse ei ole ollut siitä, että valtio ottaisi vastatakseen kaiken hoivan ja huolenpidon, vaan pyrkimys on ollut säilyttää hyvin laaja kansalaisten keskinäinen huolenpidon järjestelmä paikallisissa yhteisöissä.


Normaalityösuhdesopimus on muodostanut ’elämän ankkurin’, joka mahdollistaa osallisuuden muilla yhteiskunnan foorumeilla. Työ on muodostanut perustan perhe-elämälle, sosiaaliturvan kasvulle, asumiselle, koulutukselle ja yhteiskunnallisille palveluille. Työn tuli olla jatkuvaa, kokoaikaista ja yksilön sekä perheen toimeentuloon riittävää. Sosiaaliturvan tuli auttaa vain niissä tapauksissa, jolloin tilapäinen katkos työsuhteessa tai muussa elämäntilanteessa yllättää. Yleisemmin, jatkuvan taloudellisen kasvun kaudella yhteiskuntapolitiikan tavoitteena on ollut täystyöllisyys.


Sukupolvisopimuksessa ikäpolvien väliset suhteet ja niihin liittyvät riskit on yhteiskunnallistettu. Sopimuksen mukaisesti olemme luoneet integraatiota sukupolvien välille rakentamalla yhteisvastuullisia eläkevakuutusjärjestelmiä, yhteiskunnallisesti tuotettua lasten- ja vanhustenhoitoa sekä lasten ja nuorten koulutusjärjestelmiä. Lasten velvollisuus huolehtia omista vanhemmistaan on korvautunut yleisellä yhteiskunnallisella sopimuksella, jossa kullakin sukupolvella on periaatteessa mahdollisuus elää turvallista, itsenäistä ja tasaveroista elämää muiden kanssa lähtötasoeroista riippumatta.


Sukupuolisopimus on mahdollistanut, ainakin periaatteessa, eri sukupuolten osallistumisen yhteiskunnan työnjakoon tasaveroisesti. Tämän seurauksena on mm. naisten työhönosallistuvuus kasvanut kansainvälisestikin katsoen korkealle tasolle. Se on edellyttänyt valtion ja kuntien vastuunottoa lasten päivähoidon ja kasvatuksen järjestämisestä. Samalla sopimus on tuottanut uudenlaisen perherakenteen ja muuttanut perheen sisäisiä suhteita. Perheen sisäisen koheesion rinnalle on tullut kunkin perheenjäsenen yksilöityvä maailma, joka luo myös perheestä riippumattomia elämänkaaria.

Sopimusten perusta muuttuu

Edellä mainitut perussopimukset olivat osa sitä sosiaalista pääomaa, joka kehkeytyi sodanjälkeisessä jälleenrakennuksessa. Ne loivat laajan osaamisvarannon mobilisoinnin sekä hyvin voimakkaan julkisen talouden ja niihin liittyvät palvelut. Voidaan sanoa, että taloudellinen nousu mahdollisti sosiaalista integraatiota lisäävät sopimukset, mutta ilman näitä sopimuksia taloudellinen nousu ei olisi ollut mahdollista. Toisin sanoen sopimusten ilmentämä sosiaalinen pääoma on siis ollut sekä talouden nousun edellytys että seuraus.


Globaalin talouden ja siihen liittyvän kilpailukyvyn vaatimat ehdot ovat syvällisesti kansallisvaltioiden muotoutumiseen ja erityisesti niiden sosiaaliseen luonteeseen vaikuttavia tekijöitä. Toistaiseksi sopimukset ovat kestäneet kohtuullisen hyvin, jopa syvän laman oloissa. Sopimuksiin kohdistuu kuitenkin uudenlaisia paineita, jotka eivät ole peräisin vain taloudellisen laman seurauksista. Näissä paineissa näkyvät jo laajemmat kulttuuriset muutokset. Voisi arvioida, että koheesiota lisäävät sopimukset ovat ainakin uhanalaisia ellei kansallisesti voida luoda vastavoimaa globaaleille hajottaville tendensseille. Perussopimukset ja niihin kytkeytyvä sosiaalinen pääoma uhkaavat heikentyä ja osin korvautua toisenlaisilla sopimuksilla, joita määrittävät globaalin talouden kilpailuehdot enemmän kuin kansalliset ja paikalliset integroivat pyrkimykset.


 


Tämä sivusto käyttää evästeitä sivuston käyttöä koskevien tietojen keräämiseksi. Kun käytät tätä sivustoa, hyväksyt evästeiden käytön.
Sulje

Evästekäytännöt

Tätä sivustoa käyttämällä hyväksyt, että voimme asettaa evästeitä tietokoneellesi tai mobiililaitteeseesi.

1. Mitä evästeet ovat?

Evästeet ovat pieniä datatiedostoja, jotka siirtyvät tietokoneellesi, kun otat yhteyden johonkin verkkosivustoon. Evästeet tallentuvat selaimen käyttämien tiedostojen yhteyteen.

Lisätietoa evästeistä saat sivulta www.aboutcookies.org.

2. Miksi evästeitä käytetään?

Evästeet tunnistavat tietokoneesi, kun tulet sivustolle uudelleen. Ne muistavat myös sivustolla aikaisemmin tekemäsi valinnat ja parantavat siten sivuston käyttökokemusta. Evästeiden avulla pystyy esimerkiksi tunnistamaan käyttäjän laitteet sekä mukauttamaan mahdollisia mainoksia sivuilla sekä mahdollisissa muissa palveluissa.

3. Mitä evästeitä käytetään?

Jotkin evästeet ovat sivustomme teknisen toiminnan ja käytön vuoksi välttämättömiä. Nämä evästeet eivät kerää käyttäjästä tietoa, jota voitaisiin hyödyntää markkinoinnissa tai muistamaan käyttäjän valitsemia sivustoja.

Suorituskykyä mittaavat evästeemme keräävät tietoa siitä, miten käyttäjät käyttävät verkkosivujamme (esim. eniten käytetyt sivut, mahdolliset virheviestit). Nämä evästeet eivät kerää käyttäjistä tunnistettavia tietoja, vaan ne ovat anonyymejä ja niitä käytetään ainoastaan parantamaan nettisivujen toimivuutta.

Sivuilla olevat kolmansien osapuolten liitännäispalvelut (esim. mainokset, YouTube-videot, Google-tilastointi tai Facebook-liitännäiset) saattavat tallentaa käyttäjän tunnistamiseen käytettävää tietoa, mihin emme valitettavasti voi vaikuttaa. Jos haluat estää niitä seuraamasta liikkumistasi verkossa, voit kytkeä ns. kolmannen osapuolen evästeet pois käytöstä selaimesi asetuksista. Ohjeet löydät selaimesi ohjesivuilta.

Sivuillamme saattaa olla myös painikkeita, jotka helpottavat sisällön jakamista eri verkkoviestintäympäristöihin ja sosiaaliseen mediaan. Jos käytät näitä painikkeita, valitsemaltasi palvelulta voidaan asettaa eväste päätelaitteellesi. Nämä evästeet eivät ole hallinnassamme. Lisätietoja kolmannen osapuolen evästeiden käytöstä saat kyseisen osapuolen verkkosivulta.

4. Evästeiden hallinta ja estäminen

Jos et halua vastaanottaa evästeitä, voit muuttaa Internet-selaimesi asetuksia niin, että saat ilmoituksen aina kun evästeitä ollaan lähettämässä tietokoneellesi. Vaihtoehtoisesti voit estää evästeiden käytön kokonaan. Evästeiden käyttöä voi rajoittaa tai sen voi estää Internet-selaimen kautta (katso tarkemmat tiedot selaimen ohjeista).

Jos estät evästeiden tallennuksen tai poistat ne käytöstä, jotkin verkkosivujemme toiminnoista eivät välttämättä toimi oikein.

Sulje