Järjestötoiminnan tietopalvelu – Sosiaalinen pääoma ja yhteisöllisyys


4. Hyvä kohtaaminen

31.12.2004


Eero Voutilainen

 

Kaksi erilaista kohtaamista:

 

1. kohtaaminen

 

Ihmiset istuvat kuollein silmin.
Katseet eivät kohtaa.
Hiha hipaisee hihaa.
Hiljaisuus pysyy.
Missä olet ihminen
kysyn
Missä olet minussa,
sinussa
Eikö meillä ole voimaa
murtautua
rikkovista rajoista
Sillä nämä rajat
rikkovat mahdollisuutemme
elää.

2. kohtaaminen

 

Kävelemme ilman päämäärää
ei sanoja, vain me kaksi.
Toisen läheisyyden lämmin tunto.
Joskus askelen horjahtaessa
käsivarren kevyt kosketus
kuin hyväily täynnä hellyyttä.

 

Ensimmäinen Kaarina Hakkaraisen kuvaus kohtaamisesta on suomalaisesta bussista tai junasta. On kuin näkymättömät seinät erottaisivat meidät toisistamme, vaikka toinen olisi kuinka lähellä fyysisesti. Sulkeudumme itseemme. Olemme kyllä aitoina mutta vain fyysisesti läsnä. Ikävä kyllä kuva ei ole vain toisilleen vieraista bussimatkustajista, vaan toteutuu kodeissa, työpaikoilla, harrasteissa, missä vain tuttujenkin kesken.

 

Jälkimmäinen kuva on kahden toistaan arvostavan ja rakastavan ihmisen kohtaamisesta. Siinä ei tarvita sanoja, ei katsetta, ei päämäärää. Vain se hetki.

 

Mikä on onnistuneen kohtaamisen salaisuus?

 

Hyvään kohtaamiseen ei välttämättä tarvita paljon aikaa. Hyvään kohtaamiseen tarvitaan keskittymistä, läsnä olemista, välittämistä, toisen kuuntelemista ja ymmärtämistä.Kohtaamiseen tarvitaan myös oman heikkouden, epätäydellisyyden, keskeneräisyyden tunnustamista.

 

Avoimuus, aitous, läsnäolo, tämä hetki. Esimerkkinä tänään tullessani töistä, kohtasin vesisateessa kohteliaan miehen, joka antoi minulle tilaa astua junaan häntä ennen. Katseet kohtasivat vain häivähtävän hetken ja sanoin hänelle "kiitos". Tilanteesta jäi hyvä olo pitkäksi aikaa, ehkä myös hänelle.

 

Hyvän ystävän tapaaminen, jossa on paljon sisältöä ajatusten vaihtoineen ja välittämisen merkeissä, tietää myös, että toinen ei heti hylkää vaikka jotain "kummaa" minusta paljastuukin. Onnistunut kohtaaminen sisältää runsaasti hyvää tahtoa.

 

Hyvässä kohtaamisessa tulen kuulluksi, saan sanoa ja kuulen itseni sanovan ääneen mitä ajattelen. Siinä tulee mikä on tullakseen, pakottomasti. Ei ole toimintaa eikä suorittamista, vain pysähtymistä ja kuulolla olemista. Missä kaksi tai kolme on koolla, siellä on jotain enemmän: henki, voima, Jumala kuinka kukin sen haluaakaan ilmaista.

 

Hyvässä kohtaamisessa tyhjennymme kiireestä, huolista, ajatuksista ja muusta mikä kuormittaa ja täyttää mielemme. Sen sijaan annamme tilaa itsellemme ja toiselle vain olla. Tällöin avautuu uusia näkökulmia ja syntyy luovia, ennakkoluulottomia ratkaisuja.

 

Syvällinen kohtaaminen ei synny hetkessä. Siihen tarvitaan monien kokemuksen mukaan tunnista kahteen kiireetöntä aikaa. Tässä ajassa ehdimme rauhoittua ja laskeutua yhteyttä luovaan läsnäoloon. Parhaimmillamme saavutamme lapsuuden muistoistamme löytyvän ihanan kiireettömyyden, jolloin meillä oli aikaa itsellemme ja toisillemme "vain" olla.

 

Hyvä kohtaaminen on tuloksekas. Aikamme arvostaa suorittamista ja tehokkuutta hyvän tuloksen aikaansaamiksi. Elämme kiireellisyyden ja näennäisnopeuden harhassa. Emme ole oivaltaneet isä Wilfrid Stinissenin ikivanhaa neuvoa: unohda tulos ja keskity läsnäoloon! Tässä on laadukkaamman tuloksen syntymisen salaisuus.

 

Arjen tilanteissa voi olla lyhyitä, ohimeneviä hyvän kohtaamisen hetkiä, kohtaamisvälähdyksiä. Esim. kun katseeni tavoittaa kadun ihmisvilinässä hymyilevän lapsen katseen tai kun leppoisa työntekijä pistäytyy kiireisen esimiehensä juttusilla. Hyvä kohtaaminen voi olla pienen pieni muutaman sekunnin juttu tai sitten ihanan pitkä ja syvä pysähtyminen tilanteeseen.

 

Hyvässä kohtaamisessa vaihtuvat energiat, tunnen samanaikaisesti saavani ja antavani. Hyvä kohtaaminen on täydentämistä.

 

Hyvässä kohtaamisessa haluan aitoa kohtaamista. Ilman motivaatiota ja rohkeutta se ei synny. Kohtaamisessa on riskinsä. Niin kuin elämässä muutenkin. Ota- tai jätä. Elämättä. Riski on ottamisen arvoinen. Yksikin kohtaaminen elämässä on niin arvokas, että se voittaa mennen tullen kurjuuden, jonka luottamuksen pettäminen voi aiheuttaa. Kysehän on luottamuksesta ja avoimuudesta.

 

Itse asiassa hyvä kohtaaminen on kosketetuksi tulemista. Ja se koskee kumpaakin osapuolta. Yksipuolista kohtaamista ei ole olemassa. Katso, kuuntele, kosketa.


Hyviä ja huonoja kohtaamistapoja

 

On monia tapoja kohdata toinen ihminen. Kohtaamme monesti pelkkinä kuorina, näytämme edustuspuoltamme, pitää olla "jotakin" ettei jää toisten jalkoihin. Tässä on kyse kohtaamiseksi naamioidusta alkukantaisesta eloonjäämisstrategiasta.

 

Monet kohtaamiset ovat hyötynäkökohtiin perustuvia ja toisen hyväksikäyttöä. Siitä jää ainakin toiselle paha maku suuhun, koska ei ole aitoa välittämistä. Ehkäpä tässä vahvasti yksilöä palvovassa kilpailuyhteiskunnassa monet kohtaamiset kuuluvat tähän sarjaan. Mitä vielä täytyy tapahtua, ennen kuin havahdumme yksilöllisyyden yliarvostukseen, sen lisäämään yksinäisyyteen, pahoinvointiin ja tuskaan. Suuri kysymys on, miten loisimme luontevaa ja käytännössä toimivaa, ravitsevaa yhteisöllisyyttä.

 

Aito kohtaaminen vaatii toisaalta aika paljon. Pitää olla kotonaan itsessään että uskaltaa näyttää heikkouttaan ja haavoittuvuuttaan. Pitää olla luottamusta siihen, että selviää silloin kun haavoittuvuuttaan ottaa vastaan. Kuinka paljon ihmiset projisioivatkaan omia juttujaan toisiinsa! Aito, rehellinen kohtaaminen tuntuu ruumiissa ja sielussa. Se on aina jollakin tavalla luova tapahtuma. Uskon että kumpikin näkee jotain uutta itsessään toisen peilissä. Tällöin voi syntyä uusia ajatuksia ja oivalluksia arjen tehtävien ja toisiimme asennoitumisten suhteen.

 

Voiko sähköpostitse kohdata? Eräs ystävä kirjoittaa tästä näin: Kiitos ihanista meilikohtaamisista! Juu, kyllä minä sinut tai jonkun yhtä syvällisen ihmisen voin kohdata meilissäkin, mutta en pelkästään meilissä. Sinun meileistäsi saan valtavasti kohtaamisen riemua ja lämpöä! Mutta jos emme olisi mitään jakaneet aiemmin, emme varmaan kohtaisi meilissä tällä tavalla. Tai en ole varma, mutta siltä tuntuu. Jotkut ovat jopa rohkeampia meilissä! Vaarana on kasvottomuus, näkymättömyys, sillä olen kokonaisuus, jolla sielun ja hengen lisäksi on fyysinen olemus, joka ilmentää persoonaani. On kyllä aina mukavampaa kohdata kasvokkain, mutta näköjään meilissäkin voi oikeasti kohdata.

 

Kun luottamus on syntynyt, kohtaaminen voi tapahtua yhtä hyvin myös puhelimitse, sähköpostitse, kirjeitse, tekstiviestillä. Itse asiassa nämä eri muodot vahvistavat, syventävät ja rikastuttavat kohtaamista ja kohtaamisen tasoja.


Kohtaava katse

 

Kohtaamiseen liittyy katsekontakti. Silmät ovat sielun peili. Katsekontakti ja fyysinen läsnäolo helpottaa kohtaamista.

 

Kohtaamisissa on hyvin tärkeää nähdä toisen olemus ja erityisesti silmät. Katse on kohtaamisen avain. Ylva Eggehorn kirjoittaa kirjassaan "Palauta meidät ennallemme" siitä, kuinka meissä on tunne siitä, että meiltä on jo lapsuudessa riistetty jotain tärkeää. Ei mitään sellaista että toiveunelmat polkupyörästä jäivät täyttymättä, vaan se on kaipausta, että joku näkisi meidät koko suuruudessamme ja elämämme sen koko tosiasiallisessa syvyydessään. Ympärillämme olevista ihmisistä on puuttunut tuo katse.

 

Joku toinen on sanonut "Ei ole tärkeää, mitä katsot vaan miten katsot." Varmaan niin onkin, jos ajatellaan asiaa katsojan kannalta. Katse voi nähdä asiassa, esineessä, ihmisessä sen, mikä on hyvin, tai se voi nähdä sen mikä ei ole hyvin. Mutta jos katseen kohteena on toinen ihminen, ei hänelle ole sama, mitä katsotaan. Jos ei sekään, miten katsotaan.

 

Onhan myös sanottu, että silmät ovat sielun peili. Kyllä toisen katseesta voi nähdä aika paljon - sellaistakin, mitä toinen ei ehkä haluaisi paljastaa. Katseella myös tavoitamme enemmän kuin pelkän kuulon perusteella - 70% ihmisen viesteistä perustuu ruumiin kieleen. Ja vaikka tuntoaisti jätettäisiin pois laskuista, jää vielä iso osa välittyväksi katseen kautta.

 

Martin Lönnebo kirjoittaa siitä, kuinka meidän tulisi harjoitella näkemään pyhää arkipäivässä. Ja kuinka meidän tulisi harjoitella katsomaan itseämme ja toinen toistamme niin kuin Jumala katsoo meitä "rakkauden silmin".

 

Katseella on merkitystä. Miten katson itseäni, miten toista ihmistä. Ehken osaa katsoa toistakaan rakastaen, jos en osaa katsoa edes itseäni niin.

 

Mutta koska katseella on niin vahva merkitys, se on myös pelottava. Minuthan voidaan tulkita ihan väärin. Tai minä voin tulkita toisen katseen väärin. Näistä lienee esimerkkejä vaikka kuinka. "Miksi tuijotat minua" - kysyy lapseni, kun istun ajatuksissani "sisäänpäin" katsellen häntä näkemättä toisella puolen pöytää. "Katsoit niin pitkään ja merkitsevästi." - mitenhän monella tavalla tuollaista lausetta voisi eri yhteyksissä jatkaa.


Kuunteleva sydän

 

Kohtaamisen edellytyksenä on kuunteleminen. Kuunteleminen on ainakin yhtä tärkeää kuin puhuminen. Kuuntelemalla opin ymmärtämään niin lähimmäistäni, omaa sisintäni kuin Jumalan tahtoa. Kuuntelemisen vaikutusta voin vahvistaa antamalla ymmärtämispalautetta, siis palauttamalla puhujalle, mitä olen ymmärtänyt. Jos en ole oikein ymmärtänyt, voin palauttaa, mitä olen kuullut. Puhuja voi korjata ja tarkentaa kertomaansa, jolloin minun mahdollisuuteni ymmärtää puhujaa käy huomattavasti todennäköisemmäksi.

 

Sanoillakin on siis merkitystä kohtaamisessa. Ja sen myötä kuulolla, kuuntelemisella ja kuulemisella. Ja lähes korvaamaton merkitys, jos kohtaaminen tapahtuu välillisesti puhelimessa. Tosin itse olen istunut (halpojen puheluiden aikaan) pitkiäkin aikoja aivan hiljaa puhelimessa ja kokenut syvää yhteyttä toisessa päässä luuria pitelevään ihmiseen. Mutta jos olemme samassa tilassa, ja vain kuuntelemme toista katsomatta, on kohtaaminen kovin erilainen kuin myös katseiden kohdatessa. Katse rakentaa kohtaamisen, vaikkei sanaakaan sanottaisi. Joskus on parempi, ettei sanotakaan.

 

Synnyttyämme me opimme katsomaan ja puhumaan vähitellen. Kuuloaistimme toimii jo kohdussa. Enemmän tai vähemmän järjestelmällisesti meitä opetetaan suuntaamaan katseemme tiettyihin asioihin ja puhumaan tietyllä tavalla. Luonnon ehdoilla eläviä lapsia - luulisin - opetetaan myös kuuntelemaan luonnosta kuuluvia ääniä, koska ne ovat välttämättömiä hengissä selviämiseksi. Vasta ihan viime vuosina vuorovaikutustaitoja on myös kuuntelemisen osalta alettu opettaa jo koulussa - ehkei vielä kattavasti kuitenkaan. Muutenhan meille opetetaan kuuntelemista vasta kun syystä tai toisesta päädymme jollekin vuorovaikutuskurssille vaikkapa esimiestehtäviemme takia.

 

Joskus tai ehkä useimmiten, olemme vain kohtaavinamme. Emme katso emmekä kuuntele. Voi olla että kyse on haluttomuudesta, voi olla että kyse on kyvyttömyydestä, tai sitten on kyse vain tottumuksesta. Kuten Leino kirjoittaa: "Pimeäänkin tottuu; tottuu silmä erottamaan esineitä, ennen tuntemattomia; tottuu keuhkot ilmaan ennen tukahduttavahan; käsi tottuu kättelemään kättä, joka inholl' äsken syrjään työnsi; kieli tottuu toista haastamahan kuin on mieli; koko ruumis tottuu, - veri, veri vaan, sa miks et tyki tyytyväisnä tahtiin muiden kanssa? --- tähän en mä koskaan totu."

 

Olisikohan KKK , katso, kuuntele, keskity mahdollinen? Näistä voi seurata kosketetuksi tuleminen. Se koskee kumpaakin osapuolta. Yksipuolista kohtaamista ei ole olemassa. Tosi kohtaaminen on kokemus, jossa jalat irtoavat maasta, jossa tulen kosketetuksi sisintäni myöten, koko olemuksenani. Siitä syntyy riemullisen epätodellinen, leijuva tunne.

 


Tämä sivusto käyttää evästeitä sivuston käyttöä koskevien tietojen keräämiseksi. Kun käytät tätä sivustoa, hyväksyt evästeiden käytön.
Sulje

Evästekäytännöt

Tätä sivustoa käyttämällä hyväksyt, että voimme asettaa evästeitä tietokoneellesi tai mobiililaitteeseesi.

1. Mitä evästeet ovat?

Evästeet ovat pieniä datatiedostoja, jotka siirtyvät tietokoneellesi, kun otat yhteyden johonkin verkkosivustoon. Evästeet tallentuvat selaimen käyttämien tiedostojen yhteyteen.

Lisätietoa evästeistä saat sivulta www.aboutcookies.org.

2. Miksi evästeitä käytetään?

Evästeet tunnistavat tietokoneesi, kun tulet sivustolle uudelleen. Ne muistavat myös sivustolla aikaisemmin tekemäsi valinnat ja parantavat siten sivuston käyttökokemusta. Evästeiden avulla pystyy esimerkiksi tunnistamaan käyttäjän laitteet sekä mukauttamaan mahdollisia mainoksia sivuilla sekä mahdollisissa muissa palveluissa.

3. Mitä evästeitä käytetään?

Jotkin evästeet ovat sivustomme teknisen toiminnan ja käytön vuoksi välttämättömiä. Nämä evästeet eivät kerää käyttäjästä tietoa, jota voitaisiin hyödyntää markkinoinnissa tai muistamaan käyttäjän valitsemia sivustoja.

Suorituskykyä mittaavat evästeemme keräävät tietoa siitä, miten käyttäjät käyttävät verkkosivujamme (esim. eniten käytetyt sivut, mahdolliset virheviestit). Nämä evästeet eivät kerää käyttäjistä tunnistettavia tietoja, vaan ne ovat anonyymejä ja niitä käytetään ainoastaan parantamaan nettisivujen toimivuutta.

Sivuilla olevat kolmansien osapuolten liitännäispalvelut (esim. mainokset, YouTube-videot, Google-tilastointi tai Facebook-liitännäiset) saattavat tallentaa käyttäjän tunnistamiseen käytettävää tietoa, mihin emme valitettavasti voi vaikuttaa. Jos haluat estää niitä seuraamasta liikkumistasi verkossa, voit kytkeä ns. kolmannen osapuolen evästeet pois käytöstä selaimesi asetuksista. Ohjeet löydät selaimesi ohjesivuilta.

Sivuillamme saattaa olla myös painikkeita, jotka helpottavat sisällön jakamista eri verkkoviestintäympäristöihin ja sosiaaliseen mediaan. Jos käytät näitä painikkeita, valitsemaltasi palvelulta voidaan asettaa eväste päätelaitteellesi. Nämä evästeet eivät ole hallinnassamme. Lisätietoja kolmannen osapuolen evästeiden käytöstä saat kyseisen osapuolen verkkosivulta.

4. Evästeiden hallinta ja estäminen

Jos et halua vastaanottaa evästeitä, voit muuttaa Internet-selaimesi asetuksia niin, että saat ilmoituksen aina kun evästeitä ollaan lähettämässä tietokoneellesi. Vaihtoehtoisesti voit estää evästeiden käytön kokonaan. Evästeiden käyttöä voi rajoittaa tai sen voi estää Internet-selaimen kautta (katso tarkemmat tiedot selaimen ohjeista).

Jos estät evästeiden tallennuksen tai poistat ne käytöstä, jotkin verkkosivujemme toiminnoista eivät välttämättä toimi oikein.

Sulje