Järjestötoiminnan tietopalvelu – Osallistuminen ja vaikuttaminen

Osallistuminen

Aaro Harju, 10.12.2004

*Artikkeli

Osallistuminen tarkoittaa mukanaoloa muiden määrittelemässä tilanteessa. Se voidaan ymmärtää laajana mukanaolona erilaisissa sosiaalisissa aktiviteeteissa, mutta se voidaan käsittää myös suppeampana poliittisena osallistumisena. Ainoa oikea tapa lienee tulkita osallistuminen mahdollisimman laajasti. Sitä voi ilmetä työelämässä, kansalaistoiminnassa ja yhteiskunnallisessa osanotossa. Osallistumisen muotoja voivat olla edustuksellinen, projektiorientoitunut tai suora ja avoin. (Richter 2000; Supper 2000)

Osallistumisessa voidaan nähdä erilaisia asteita ja muotoja. Osallistuminen voi tapahtua suunnittelun eri vaiheissa, ja sen merkitys voi vaihdella. Osallistumiseen sisältyy ajatus kansalaisesta aktiivisena subjektina, joka haluaa, osaa ja saa toimia välittömänä vaikuttajana itselleen tärkeissä yhteiskunnallisissa asioissa. (Viirkorpi 1993)

Arnsteinin (1969) kansalaisosallistumisen portaikkomallissa alimmat tasot ovat manipulointi ja terapia, joihin ei liity kansalaisosallistumista. Informointi, konsultointi ja näytteillepano/rajoitettu legitimiteetti ovat symbolisen osallistumisen tasoja. Varsinaisia osallistumisen tasoja ovat kumppanuus, vallan delegointi ja kansalaiskontrolli. Kansalaisosallistumisesta voidaan puhua vasta, kun tapahtuu todellinen vallan luovuttaminen kansalaisten käsiin ja kansalaiset voivat vaikuttaa päätöksentekoprosessiin. OECD:n Citizens as Partners -ohjelmassa edustuksellisen demokratian rinnalle ja sitä tukemaan tarvittavat uudet osallistumisen muodot jaetaan kolmeen osaan. Ensimmäinen on informaatio, toinen konsultaatio, kuten kuuleminen ja neuvonpito, ja kolmas osallistuminen, esimerkiksi aloitteiden teko. (Niemelä 2004)

Osallistumista pidettiin menneinä vuosikymmeninä kansalaishyveenä. Tämä takasi korkeat äänestysprosentit ja innokkaan omakohtaisen mukanaolon kansalaistoiminnassa. Lähestyttäessä viime vuosituhannen loppua perinteinen osallistuminen laimeni ja muutti muotoaan. Osallistuminen on nykyisin enemmän mukanaoloa muiden rakentamissa tilanteissa kuin omakohtaista aktiivista vaikuttamista. Tämä näkyy myös järjestöosallistumisessa, joka on tutkimusten mukaan vähentynyt aikaisemmasta. (Kurikka 1997; Suurpää 1996) Sen sijaan osallistuminen löyhiin, vapaamuotoisiin ryhmittymiin on lisääntynyt. Leena Suurpään mukaan varsinkin nuorten osallistumista leimaa tänä päivänä keveys ja satunnaisuus. Sitoutumista ja vastuunkantoa vältetään (Suurpää 1996). Toiminnallisen osallistumisen sijasta symbolinen osallistuminen on vahvistanut asemaansa (Jurvansuu 2002).