Järjestötoiminnan tietopalvelu – Osallistuminen ja vaikuttaminen

Lainsuojaton ihminen on huono ihminen

Mia Hemming, 30.11.2007

*Artikkeli

Sellainen ihminen, jolla olisi mahdollisuudet valtiolliseen elämään, mutta joka ei tuollaista elämää vietä, on joko kelvoton ihminen tai sitten hän on ihmistä voimakkaampi, jonka päämäärä on toinen kuin ihmisen ja valtion päämäärä. Ihminen, joka on valtiollisen elämän ulkopuolella, ei voi toteuttaa tarkoitustaan, täyttää tehtäväänsä, eli hän on kelvoton ihminen, epäonnistunut tehtävässään.

Näin ajatteli Aristoteles ihmisen inhimillisyydestä. Ihmisestä teki ihmisen eli inhimillisen hänen kykynsä valtiolliseen elämään.

Jumala ja jotkut enkelin kaltaiset olennot voivat valtiollisen elämän ulkopuolella toteuttaa tarkoitustaan, sillä heidän tarkoitustaan täyttävä toimintansa on muu kuin ihmisen. Jumalan toiminta on hänen olemisensa, enkelien kaltaisten toiminta on jotakin jumalan ja ihmisen toiminnan väliltä.

Valtion ulkopuolella oleva ihminen on sotimista himoitseva, sillä hän ei kykene näkemään isompaa kokonaisuutta, johon hän kuuluisi vaan ainoastaan omat toimensa ja väkivalta on hänen toimintamallinsa, sillä hänen järjestysperiaatteensa on vastakkainen valtion järjestysperiaatteelle sekä ihmisen järjestysperiaatteelle, jota ihminen voi toteuttaa vain valtiollisessa elämässä.

Jos ihminen on erossa valtiollisesta elämästä, häntä voidaan yhä kutsua ihmiseksi, mutta toimintansa perusteella hän ei ole enää ihminen. Kaikki asiat määritellään niiden tehtävän tai kyvyn perusteella siten, että sellainen, joka ei enää tehtävää täytä tai käytä kykyään, ei ole enää sama kuin se, joka tehtäväänsä täyttää ja käyttää kykyään, vaikkakin hän voi olla vielä samanniminen. Tällainen ihminen on lainsuojaton, eläen omien lakiensa mukaisesti, jotka eivät lakeja olekaan, koska ne eivät nouse oikean ja väärän, hyvän ja pahan erottamisesta, pikemmin hänen toimintansa tapahtuu välttämättömyyden pakosta tai hän toimii halujen ja himojen pakottamana. Hän ei tällöin ole myöskään vapaa olento, sillä kaikki hänen toimintansa on pakotettua toimintaa.

Jos ihminen elää valtiollisen yhteisön ulkopuolella eli lainsuojattomana, hän on elävistä olennoista kaikkein huonoin. Hän ei ole vain ihmisistä huonoin vaan myös sellaista elävistä olennoista huonoin, jotka toteuttavat toiminnallaan tarkoitustaan, jotka ovat siten onnistuneita olentoja täyttäessään tehtäväänsä. Lainsuojaton ihminen on epäonnistunut ihmisenä, huonompi onnistuneita olentoja. Hän on myös turmiollisin väärämielisenä, sillä ihminen on varustettu kyvyillä ja taidoilla, jotka väärin käytettyinä saavat aikaan sellaista tuhoa, johon muut eläimet eivät kykene.

Lainsuojaton ihminen on ihminen, jolla olisi mahdollisuudet valtiolliseen elämään

Aristoteles ei edellisessä luvussa tarkoita niitä ihmisiä, joihin alussa viittasin, jotka olivat ennen Aristoteleen aikaisia ihmisiä tai ikään kuin vasta tulossa valtiollisiksi ihmisiksi luonnollisen kehityksen myötä. Hän tarkoittaa ihmisiä, joille on mahdollista olla hyviä ihmisiä, mutta jotka eivät toteuta osaansa valtiollisina olentoina. Tällainen ihminen ei osallistu poliittiseen elämään ja toimintaan, hän on jättäytynyt sen ulkopuolelle eikä tunne siihen mitään mielenkiintoa. Aristoteles viittaa häneen ihmisenä, joka ei toteuta tarkoitustaan, joka ei ole osa toimintansa kautta valtiollista yhteisöä, ei osallistu toiminnallaan tai mielenkiinnollaan poliittiseen elämään.

Edellisen jaottelun lisäksi ovat vielä ne ihmiset, jotka eivät kykene poliittiseen elämään, mutta heitä ei voi sanoa kelvottomiksi ihmisiksi, koska heidän kohdallaan päämäärä ei ole sama kuin niiden, jotka kykenevät poliittiseen elämään. Heidän hyvyytensä ja onnistumisensa mitataan heidän tehtävänsä hyvällä täyttämisellä.

Puhuessaan kelvottomista ihmisistä, jotka ovat jättäytyneet valtion ulkopuolelle, Aristoteles puhuu vertaisistaan. Hän ei silloin puhu alemmistaan, sillä heitä ei mitata sillä samalla mitalla, joilla mitataan ihmisiä, jotka ovat valtiollisia olentoja. Siten hän voi puhua kelvottomina ihmisinä vain niistä, joiden luonto on olla valtiollinen olento, mutta jotka eivät tuon luontonsa mukaisesti elä.