Järjestötoiminnan tietopalvelu – Osallistuminen ja vaikuttaminen

Kunnallinen vai kunnollinen kansanvalta?

Suomalaisten käsityksiä kuntademokratiasta

Peter Ekholm, Karina Jutila, Pentti Kiljunen
Ajatuspaja e2, 2007

*seuraavassa kirjaesittely, kirjoittanut Sari Kuvaja

Kuntalainen osallistuu, jos uskoo sen vaikuttavan – harva uskoo

Kansanvalta on alennustilassa, väittää Christoffer Grönholm Ajatuspaja e2:n julkaiseman, kuntien demokratiatilaa käsittelevän julkaisun esipuheessa. Räväkästi otsikoitu sisällysluettelo jatkaa provokatiivista tyyliä: nyt ei ole kyse perinteisestä tutkimusraportista, vaikka empiirisiin aineistoihin teos pohjautuukin.

Tutkimuksen näkökulma on kuntalaisten. He arvioivat kotikuntiaan asuin- ja elinympäristöinä, kertovat mielipiteensä vallasta ja sen käytöstä, arvioivat omia vaikuttamisen mahdollisuuksiaan ja kuvaavat osallistumisensa motiiveja. Lopuksi katsotaan tulevaisuuteen ja pohditaan, miten kuntalaisten asemaa päätöksenteossa voitaisiin vahvistaa ja osallistumista aktivoida. Tutkimuksen aineisto on koottu toukokuussa 2007; tulokset perustuvat 850 henkilön vastauksiin.

Kuntalaisten mielestä kuntavaikuttajien vallan määrä on kunnissa pääosin sellainen kuin sen pitääkin. Sen sijaan noin 60 prosenttia vastaajista kokee, että kuntalaisten vaikutusmahdollisuudet ovat liian vähäiset. Silti kuntalaiset ovat keskimäärin tyytyväisiä oman kunnan tilaan ja olosuhteisiin. Kirjoittajat pohtivatkin, elääkö kunnissa järjestelmä omaa elämäänsä ja kansalainen omaansa. Toisaalta selkeä enemmistö, 64 prosenttia, kuntalaisista on kiinnostunut kotikuntansa päätöksenteosta ja politiikasta. Nuorimmista ikäluokista kuntapolitiikkaa seuraa noin kolmannes, vanhemmista yli 70 prosenttia.

Kuntalaiset osoittautuvat tässä niin kuin monessa muussakin tutkimuksessa skeptisiksi omien vaikutusmahdollisuuksiensa suhteen. Puolet suomalaisista arvioi omat vaikutusmahdollisuutensa kotikunnassaan huonoiksi tai melko huonoiksi. Vajaa kolmannes ei pidä niitä huonoina, mutta ei hyvinäkään. Vastaajien koulutustaustoilla tai sukupuolella ei ollut juurikaan merkitystä siihen, millaisiksi vaikuttamisen mahdollisuudet arvioitiin. Mitä lähempänä kansalaisia ja mitä rajatummalla alueella – kuten esimerkiksi kaupunginosa- tai kylätasolla – toimitaan, sitä paremmiksi vaikutusmahdollisuudet koetaan.

Äänestämistä pidetään tärkeänä. Näin ajattelee moni sellainenkin, joka ei vaaleissa äänestä. Äänestämisen ohella kansalaiset pitävät muitakin demokratian keinoja tärkeinä: noin puolet vastaajista arvostaa kuulemistilaisuuksia, mielipidekyselyjä ja neuvoa-antavia kansanäänestyksiä. Henkilökohtaisten vaikuttamiskeinojen, kuten mielipidekirjoitusten, tehoon uskoo runsas kolmannes. Hiukan enemmän on heitä, jotka ajattelevat, että asioihin voi vaikuttaa ottamalla suoraan yhteyttä virkamiehiin tai luottamushenkilöihin. Tämä kysely viestii samaa, mitä monet muutkin tutkimukset: suomalaiset eivät arvosta mielenosoituksia eivätkä muutakaan kansalaistottelemattomuutta. Vain harva lähtisi barrikadeille terveysasemansa, lastensa päiväkodin tai koulun puolesta.

Kyselyn mukaan suomalaisilla on vaikeuksia määritellä poliittisten puolueiden roolia kuntatasolla ja mieltää, mitä puolueiden paikallisyhdistyksillä olisi tarjottavanaan. Puolueet koetaan välttämättömiksi, mutta niiden rooli kapeaksi. Vastaajista vain runsas kolmannes oli sitä mieltä, että puolueet nostavat kuntalaisten tarpeita ja ongelmia julkiseen keskusteluun. Vielä pienempi osa, vain 27 prosenttia, pitää puolueita uudistajina. Niitä ei koeta myöskään paikallisen yhteisöllisyyden rakentajiksi. Kirjoittajat arvioivat, että puolueista pitäisi tulla kansalaisten silmissä pyyteettömämpiä ja niiden pitäisi tehdä enemmän vapaaehtoistyötä kuntalaisten hyväksi, jotta niiden suosio kasvaisi.

Noin 60 prosenttia kuntalaisista arvioisi osallistuvansa paikallispolitiikkaan, mikäli todella kokisi voivansa vaikuttaa tärkeinä pitämiinsä asioihin. Jos kaupunginosayhdistyksillä tai muilla paikallisilla toimijoilla olisi julkista rahaa käytettävänään oman asuinalueensa hyväksi ja yhdistys saisi itse päättää rahan jaosta, motivaatio osallistumiseen vahvistuisi entisestään.

Tutkimuksen mukaan vain kolmannes nuorista on kiinnostunut kotikuntansa asioista. Silti yli 70 prosenttia nuorista haluaisi enemmän poliittista päätöksentekoa ja puolueita koskevia asioita koulujen opetukseen. Nuoret, samoin kuin heitä vanhemmatkin ikäluokat, osallistuisivat enemmän, jos kokisivat siten voivansa todella vaikuttaa tärkeinä pitämiinsä asioihin.

Johtopäätöksissä kirjoittajat vertaavat äänestäjiä kauppojen kanta-asiakkaisiin: pääasia, että palvelut toimivat ja asiat hoituvat. Passiivinen tyytyväisyys ja poliittinen voimattomuus voivat ennen pitkää kuitenkin heikentää poliittisen päätöksenteon hyväksyttävyyttä. Kirjoittajien mielestä sellainen poliittinen tai järjestöllinen toimija, joka kykenee tarjoamaan uskottavan kanavan vaikuttamiselle niin, että vaikuttamisesta tulee jos ei hauskaa niin ainakin kivaa, voittaa kansalaisten suosiota.