Järjestötoiminnan tietopalvelu – Osallistuminen ja vaikuttaminen

Kansalaisten osallistuminen on muuttanut muotoaan

Aaro Harju, Helsingin Sanomat 1.5.2007

Susanna Rahkonen ja Mikael Fogelholm analysoivat kirjoituksissaan (HS 15.4. ja 21.4.) äänestysinnon heikkenemistä ja kansalaisten osallistumisen vähenemistä. Fogelholmin johtopäätös oli, että kansalaisten osallistuminen on vähentynyt todennäköisesti pysyvästi.

Tiettyjen väestöryhmien osalta tämä pitää paikkansa. Syrjäytyneet, syrjäytymiskierteessä olevat, monet maahanmuuttajat sekä yksityisyyteen kietoutuneet ihmiset jäänevät osallistumisen ulkopuolelle jatkossakin. Heitä on vaikeaa, ellei peräti mahdotonta aktivoida osallistumaan yhteisiin ja yhteiskunnallisiin asioihin.

Toinen puoli totuutta on se, että osallistumisen tavat ovat muuttuneet. Tähän Rahkonen ja Fogelholm eivät kiinnittäneet huomiota. Postmodernit suomalaiset, Anu Kantolan mainitsemat boheemit porvarit osallistuvat, mutta uudella tavalla.

He toimivat yksilöllisissä, hyvin valikoiduissa puitteissa. He harrastavat erilaisia asioita ja ovat aidosti kiinnostuneita heille itselleen tärkeistä asioista. He liikkuvat erilaisissa verkostoissa, joista osa on hyvinkin löyhiä. He luovat myös uusia verkostoja. Osa näistä on kohtaamisyhteisöjä, osa virtuaalisia tapaamispaikkoja.

Osallistuminen muuttaa koko ajan muotoaan. Liikkuvuus on avainsana. Tämän vuoksi boheemien porvarien osallistuminen jää helposti näkymättömäksi.

Perinteisen osallistumisen vahvistumisen perään ei kannata haikailla. Sen aika on ohi. Katse tulee suunnata uudenlaisen osallistumisen tunnistamiseen, hyväksymiseen ja vahvistamiseen.

Perinteinen osallistuminen säilyy mutta hiipuu vähitellen. Uusi osallistuminen monipuolistuu ja vahvistuu.

Politiikka tulee tuoda uuden osallistumisen areenoille, jos poliittisen toiminnan halutaan olevan jatkossa muutakin kuin mainoskampanjoita ja äänestämistä. Vanhoin asentein ja keinoin se ei kuitenkaan onnistu. Tarvitsemme uutta näkemystä ja uusia menetelmiä.

Yhteiset asiat kiinnostavat boheemeja porvareita. Tietoisuuden lisääntyminen ympäristöarvoista, kuluttamisen ymmärtäminen yhtenä vaikuttamisen muotona, nettiadressien allekirjoittaminen jne. ovat tästä osoituksia. Samoin kokoomuksen hyvä tulos vaaleissa todistaa nuorten ja keski-ikäisten halusta etsiä uudenlaista yhteiskuntapoliittista suuntaa. Puolueelle, joka esitti vaihtoehdon toteutetulle politiikalle, haluttiin antaa mahdollisuus näyttää, kykeneekö se aikaansaamaan mainostamansa muutoksen.

Postmodernit osallistujat haluavat toimia ja vaikuttaa, mutta he haluavat tehdä sen omalla tavallaan – 2000-luvun keinoin ja uuden vuosituhannen toimintaympäristössä.

Aaro Harju
Filosofian tohtori
Helsinki