Järjestötoiminnan tietopalvelu – Osallistuminen ja vaikuttaminen

Demokratia kasvaa alhaalta ylös

Aimo Ryynänen

*Kansalaisfoorumi.net-verkkolehti, 28.8.2008

Historia on osoittanut, että kansanvalta ei suinkaan ole hallitsijoiden lahja hallittavalle kansalle, vaan se on kansan itsensä pitänyt hankkia. Siksi se ei myöskään voi toteutua ylhäältä ohjattuna, vaan ”alhaalta”.

Myöskään kansanvallan vahvistamista ei ole mahdollista määrätä pelkästään ylhäältä käsin, vaan se on saavutettavissa pelkästään kansalaisten itsensä aktiivisuuden ja kytkeytymisen kautta. Nämä saksalaisen Konstanzin yliopiston professorin Ekkehart Steinin tuoreeseen artikkeliin1 sisältyvät näkemykset ovat oivallisella tavalla osoittautuneet tosiksi ajankohtaiseen kotimaiseen keskusteluumme peilaten.

Kyse on pormestarin valinnasta. Vielä vuosi sitten hallinto- ja kuntaministeri antoi julkisuuteen lausunnon (Aamulehti 26.5.2007), jossa hän katsoi suomalaisille riittäväksi sen, että he saavat valita tasavallan presidentin. Suoraan pormestarivaaliin siirtymistä hän vastusti. Tänä kesänä valmistuneessa kyselytutkimuksessa suuri kansalaisenemmistö kannatti kuntansa johtajan valinnan siirtämistä asukkaiden valtaan.

Tästä käynnistyi myös (jälleen kerran) keskustelu aiheesta. Tämän seurauksena sama ministeri sitten käytti puheenvuoron, jossa hän kannatti suoraa vaalia ja asian lainsäädännöllistä valmistelua. Vankkaa taustatukea tuli myös pääministeriltä. Monissa keskustelukannanotoissa asian toivottiin etenevän. Tosin yhtä lailla on ollut sellaisia puheenvuoroja, joissa on varoiteltu kaikenlaisista suoraan vaaliin liittyvistä ongelmista. Niihin en kuitenkaan tässä puutu.

Esimerkki osoittaa, että kansalaisilla on kiinnostusta sen suhteen, kuka on kunnassa keskeinen vallankäyttäjä. Kuntalaiset haluavat päättää siitä itse, eivät jättää sitä vaalien jälkeisiin jälkipeleihin tai poliittisten ryhmäsopimusten varaan. Pormestarikysymys muun ohella osoittaa, miten varovaista suomalaisen suoran demokratian vahvistamisessa on oltu. Näin on siitä huolimatta, vaikka haluamme ylpeillä kansainvälisillä foorumeilla vahvasta kansanvaltaisesta kunnallisesta itsehallinnostamme. Erään tuoreen kansainvälisen luokittelun mukaan olemme suoran demokratian kehittämisessä ”pelokkaiden luokkaan kuuluvia”.

Viime aikoina toteutetut kunnalliset kansanäänestykset ovat nostaneet keskustelua niiden merkityksestä ja vaikuttavuudesta. Tähän on ollut kolme eri aihetta. Ensiksikin joissakin tapauksissa valtuustot ovat tehneet täysin toisenlaisen päätöksen kuin mikä on ollut melko selkeän kansalaismielipiteen näkemys. Esimerkiksi Joutsenon kaupunginvaltuusto päätti joulukuussa kaupungin liittymisestä Lappeenrannan kaupunkiin, vaikka edeltävässä kansanäänestyksessä yli 73 % äänestäneistä oli ollut kuntaliitosta vastaan.

Toinen aihe keskusteluun on periaatteellisempi. Voiko kuntalaisilla olla edellytyksiä ottaa kantaa moniulotteisiin asiakysymyksiin, joiden yksityiskohdista he välttämättä eivät voi olla selvillä? Eikö parempi ole, että valitut luottamushenkilöt perehtyvät asioihin ja perehtymisensä perusteella sitten tekevät oikeat päätökset? Ja kolmanneksi esille nostettuna kysymyksenä voi epäillä sitä, soveltuvatko kuntaliitoksen kaltaiset asiat kansanäänestyksen aiheiksi. Niissä tunteiden katsotaan olevan ratkaisevassa asemassa kannanmäärittelyjä tehtäessä.

Esille nostetut kysymykset ovat perustellusti sellaisia, joiden suhteen varmasti tarvitaan jatkokeskustelua. Aluksi on kuitenkin paikallaan tuoda esille kansanäänestyksiä koskevat tosiseikat. Kuntalain mukainen kunnallinen kansanäänestys on vain neuvoa-antava. Valtuustolla on aina lopullinen valta ja vastuu asian ratkaisemisessa. Tässä suhteessa suomalainen järjestelmä poikkeaa monista eurooppalaisista maista.

Mutta kun valtuusto päättää järjestää kansanäänestyksen, voi tietysti pitää selvänä, että valtuusto ei voi jättää täysin huomiotta sen tulosta. Aikanaan valtiollisesta kansanäänestyksestä säädettäessä korostettiin sitä, että vaikka tuloksella ei olekaan oikeudellista sitovuutta, on sillä poliittinen merkitys. Tuloksen tulisi toisin sanoen vaikuttaa lopullisen päätösvallan käyttäjien harkintaan. Jos he päätyvät toisenlaiseen lopputulokseen, tulisi tämä sitten perustella asiallisesti.

Kuntaliitoksen kaltaista asiaa voi tietysti pitää sellaisena, jonka kaikkiin yksityiskohtiin ja vaikutuksiin kunnan asukkailla ei ole mahdollisuutta perehtyä. Poliittisille kysymyksille on tunnusomaista, että ei ole olemassa yhtä oikeaa tietoa asioiden tilasta saati sitten käsitystä ja ymmärrystä siitä, mitä niille tulisi tehdä. Politiikan tehtävänä on puheen ja debatin kautta valottaa eri puolia, kysyä eri vaihtoehtojen perään, esittää uskottavia vaihtoehtoja, tuoda esille vastakkaisia argumentteja vaihtoehtojen tueksi tai kaatamiseksi ja lopulta tehdä päätöksiä tässä ajassa ja paikassa, kuitenkin ottaen huomioon tulevien sukupolvien oikeus luoda oma maailmansa.

Suomalaisessa järjestelmässä kuntalaiset pannaan ”kylmiltään” – ilman edellä kuvatun kaltaista vaihetta – ottamaan kantaa periaatteellisesti merkittäviin asiakysymyksiin. Eikö oikeampi järjestys olisi se, että ensin asiaan perehtyneet käyvät asiasta keskustelun, tulevat asian kanssa julkisuuteen vuoropuhelua varten ja sen jälkeen tekevät asiantuntemukseensa ja palautteeseen perustuvan päätöksen? Kansalaisten suora vaikutusmahdollisuus ei kuitenkaan päättyisi tähän. Heillä tulisi olla mahdollisuus saattaa päättäjien ratkaisu arvioitavakseen. Toisin sanoen kansanäänestys asiasta toteutettaisiin vasta tämän jälkeen. Kansalaisilla tulisi olla mahdollisuus arvioida sitä, ovatko päätöksentekijöiden johtopäätökset ja perustelut heidän mielestään kestäviä.

Maamme kuntalaki ei käytännössä tällaista menettelyä mahdollista. Se, järjestetäänkö kansanäänestys vai ei, on valtuuston harkintaan perustuvaa. Toisaalta kansanäänestys järjestetään ikään kuin väärin päin.

Millaisia vaikutuksia sitten kuvatulla käsittelyjärjestyksen muuttamisella olisi? On tietysti selvää, että kansanäänestysten toteuttaminen ei voi kunnissa olla jokaviikkoista käytäntöä. Mutta jo tietoisuus siitä, että kuntalaiset voivat siirtää asiapäätöksen omaan ratkaisuvaltaansa kansanäänestyksen kautta, voi vaikuttaa päätöksenteon laatuun. Päättäjät – valtuusto viime kädessä – joutuvat arvioimaan, miten asian kävisi kansanäänestyksessä. He joutuvat siis pohtimaan huolellisemmin eri vaihtoehtoja ja ennen muuta perustelemaan ratkaisunsa nykyistä huomattavasti paremmin. Tätä tavallaan ennakollista vaikutusta ei pidä vähätellä.

Usein esitetään epäilyjä, että kansanäänestyksissä asiat ratkaistaisiin asia-argumenttien asemesta tunteilla. Ihmisten tuntemusten merkitystä ei kuitenkaan pidä vähätellä asiankysymyksiinkin kantaa otettaessa. Kaikkeen päätöksentekoon – niin eduskunnan kuin valtuustojenkin – sisältyy sellaisia tekijöitä, joita ei tuoda julki varsinaisina päätösten perusteluina. Lopullisena harkintana sitten syntyvässä ratkaisussa on aina mukana eri painoisena niin asia-argumentteihin kuin omiin henkilökohtaisiin tuntemuksiin ja vakaumuksiin perustuvaa ainesta.

Aimo Ryynänen
Kirjoittaja on Tampereen yliopiston kunnallisoikeuden professori

1 Demokratie durch Gemeindeselbstverwaltung. Kirjassa: Die Gemeinde (toim. Götz Frank ja Heinrich-Wilhelm Langrehr). Mohr Siebeck, Tübingen 2007.


Tämä sivusto käyttää evästeitä sivuston käyttöä koskevien tietojen keräämiseksi. Kun käytät tätä sivustoa, hyväksyt evästeiden käytön.
Sulje

Evästekäytännöt

Tätä sivustoa käyttämällä hyväksyt, että voimme asettaa evästeitä tietokoneellesi tai mobiililaitteeseesi.

1. Mitä evästeet ovat?

Evästeet ovat pieniä datatiedostoja, jotka siirtyvät tietokoneellesi, kun otat yhteyden johonkin verkkosivustoon. Evästeet tallentuvat selaimen käyttämien tiedostojen yhteyteen.

Lisätietoa evästeistä saat sivulta www.aboutcookies.org.

2. Miksi evästeitä käytetään?

Evästeet tunnistavat tietokoneesi, kun tulet sivustolle uudelleen. Ne muistavat myös sivustolla aikaisemmin tekemäsi valinnat ja parantavat siten sivuston käyttökokemusta. Evästeiden avulla pystyy esimerkiksi tunnistamaan käyttäjän laitteet sekä mukauttamaan mahdollisia mainoksia sivuilla sekä mahdollisissa muissa palveluissa.

3. Mitä evästeitä käytetään?

Jotkin evästeet ovat sivustomme teknisen toiminnan ja käytön vuoksi välttämättömiä. Nämä evästeet eivät kerää käyttäjästä tietoa, jota voitaisiin hyödyntää markkinoinnissa tai muistamaan käyttäjän valitsemia sivustoja.

Suorituskykyä mittaavat evästeemme keräävät tietoa siitä, miten käyttäjät käyttävät verkkosivujamme (esim. eniten käytetyt sivut, mahdolliset virheviestit). Nämä evästeet eivät kerää käyttäjistä tunnistettavia tietoja, vaan ne ovat anonyymejä ja niitä käytetään ainoastaan parantamaan nettisivujen toimivuutta.

Sivuilla olevat kolmansien osapuolten liitännäispalvelut (esim. mainokset, YouTube-videot, Google-tilastointi tai Facebook-liitännäiset) saattavat tallentaa käyttäjän tunnistamiseen käytettävää tietoa, mihin emme valitettavasti voi vaikuttaa. Jos haluat estää niitä seuraamasta liikkumistasi verkossa, voit kytkeä ns. kolmannen osapuolen evästeet pois käytöstä selaimesi asetuksista. Ohjeet löydät selaimesi ohjesivuilta.

Sivuillamme saattaa olla myös painikkeita, jotka helpottavat sisällön jakamista eri verkkoviestintäympäristöihin ja sosiaaliseen mediaan. Jos käytät näitä painikkeita, valitsemaltasi palvelulta voidaan asettaa eväste päätelaitteellesi. Nämä evästeet eivät ole hallinnassamme. Lisätietoja kolmannen osapuolen evästeiden käytöstä saat kyseisen osapuolen verkkosivulta.

4. Evästeiden hallinta ja estäminen

Jos et halua vastaanottaa evästeitä, voit muuttaa Internet-selaimesi asetuksia niin, että saat ilmoituksen aina kun evästeitä ollaan lähettämässä tietokoneellesi. Vaihtoehtoisesti voit estää evästeiden käytön kokonaan. Evästeiden käyttöä voi rajoittaa tai sen voi estää Internet-selaimen kautta (katso tarkemmat tiedot selaimen ohjeista).

Jos estät evästeiden tallennuksen tai poistat ne käytöstä, jotkin verkkosivujemme toiminnoista eivät välttämättä toimi oikein.

Sulje