Järjestötoiminnan tietopalvelu – Osallistuminen ja vaikuttaminen

Ihmisestä ja valtiosta tekee oivallisen oikeudenmukaisuus

Mia Hemming, 30.11.2007

*Artikkeli

Valtiollisen elämän järjestävä periaate on oikeudenmukaisuus. Oikeudenmukaisuudessa on valtion tehtävä ja tarkoitus, ja sen luonto.

Näin ajatteli Aristoteles valtion tehtävästä. Valtio on valtio oikeudenmukaisuuden kyvystä, ilman sitä on kyse jostakin muusta yhteisöstä eikä siitä yhteisöstä, jonka muodostavat inhimilliset ihmiset. Inhimilliset ihmiset ovat ihmisiä, joilla on kyky oikeudenmukaisuuden harjoittamiseen.

Valtiollinen yhteisö on se yhteisö, jossa määritellään haitallista ja edullista, hyvää ja pahaa, oikea ja väärää. Määrittely tapahtuu vertaisten toimesta ilman alistussuhteita, jonka tähden kyseisiä asioita joudutaankin yhdessä määrittämään, koska ei ole ketään, joka vain auktoriteetillaan ilmoittaisi, miten asiat ovat ja miten ne ovat aina olleet. Nämä määrittelyt puetaan sitten laeiksi ja oikeudeksi, joita aina tarpeen tullen tarkistetaan.

Oikeudenmukaisuus on valtiollisen elämän paras päämäärä, jota kohti kaikkien toimien ja keinojen tulee lopulta pyrkiä. Oikeudenmukaisuus on valtion luonto, joka vasta tekee valtiosta hyvän, sillä valtion tulee toteuttaa luontoaan eli tehtäväänsä ollakseen hyvä ja onnistunut.

Myös ihmisen järjestävä periaate on oikeudenmukaisuus, koska ihminen on valtiollinen olento ja valtiollisen yhteisön järjestävä periaate on oikeudenmukaisuus. Siksi ihminen on valtiollinen olento, koska missään muussa ympäristössä hän ei pääse toteuttamaan tarkoitustaan eli olemaan oikeudenmukainen. Siksi ihmisen tehtävä ja tarkoitus, korkein päämäärä ja hänet hyväksi ihmiseksi tekevä hyve on oikeudenmukaisuus, koska se on ainoastaan ihmistä määrittävä ominaisuus. Ainoastaan ihminen kykenee oikeudenmukaisuuteen, ainoastaan hän kykenee havaitsemaan ja määrittämään haitallista ja edullista, hyvää ja pahaa, oikeaa ja väärää.

Oikeudenmukaisuus on itseriittoista toimintaa. Oikeudenmukaisuus on oma päämääränsä eikä se hae mitään itsensä ulkopuolelta, kuten vaikkapa kaupankäynti on väline johonkin muuhun, voittoon, tavaraan tai muuhun sellaiseen. Oikeudenmukaisuus on toimintana itse tarkoituksena, koska oikeudenmukaisuus on valtion ja ihmisen päämäärä ja luonto. Oikeudenmukaisuus on itseriittoisena toimintana ihmisen onnelliseksi tekevää toimintaa. Itseriittoisuus on parasta, itseriittoisuus määrittää monia Aristoteleen tulkintoja ihmisen elämästä ja miten ihmisen tulisi pyrkiä elämään.

Lainsuojaton ihminen on huono ihminen, koska hän ei järjesty oikeudenmukaisuuden periaatteella. Siksi lainsuojaton ihminen saa aikaan tuhoa toiminnallaan, koska häneltä puuttuu kaikesta toiminnasta oikeudenmukaisuuden taju.

Ihmisen hyve ei ole luonnonmukaisuus

Koska ihmisen järjestävä periaate on oikeudenmukaisuus, ihminen ei voi koskaan ottaa toiminnalleen mallia luonnosta, hän ei voi mitään toimintaa tai valintaa perustella luonnon tarjoamin esimerkein, sillä luonnon olioiden järjestävä periaate on toinen kuin ihmisen. Jos ihminen toimii luonnon esimerkin mukaisesti, tai tekee valintoja perustellen niitä luonnon toiminnalla, hän toimii vastoin omaa luontoaan, järjestysperiaatettaan, hän alentaa itsensä ihmistä alemmaksi, hän tekee itsestään epäinhimillisen, hän rikkoo luonnon järjestystä. Hänen tulee tuntea oma luontonsa, eikä harhautua muiden päämääriä tavoittelemaan.

Aristoteles tarkoittaa puhuessaan luonnosta ihmisen yhteydessä ihmisen järjestävää periaatetta. Luonto on myös muiden elävien olioiden järjestävä periaate ja ihmisen luonto on olla oikeudenmukainen, ei luonnon mukainen siinä merkityksessä, että hänen tulisi johtaa perusteita toiminnalleen jonkun toisen elävän olion toiminnasta. Hänen ei tule sellaisen toiminnasta perusteita etsiä, koska hänen ja muiden elävien olioiden luonto on eri. Oikeudenmukaisuus on ihmisen järjestävä periaate, hänen ei tule pyrkiä luonnonmukaisuuteen ymmärrettynä eläinten kaltaisuuteen. Siksi ihminen on ihminen, ja siksi ihminen eroaa muista eläimistä, koska hänellä on kyky oikeudenmukaisuuteen ja hän rikkoo luonnon järjestystä, jos hän pyrkiikin luonnonmukaisuuteen eli eläinten kaltaisuuteen.