Järjestötoiminnan tietopalvelu – Osallistuminen ja vaikuttaminen

Demokratia tulevaisuuden myllerryksessä

Yhteiskunnallinen vaikuttaminen uudessa viitekehyksessä

Mika Mannermaa
Eduskunnan tulevaisuusvaliokunta 2006

*seuraavassa kirjaesittely, kirjoittanut Sari Kuvaja

Suomalainen muuntuu monikoksi ja heimoutuu verkossa

Keväällä 2007 toimintansa päättäneen eduskunnan tulevaisuusvaliokunta käynnisti toimikautensa loppupuolella demokratiaa koskevien tilaisuuksien sarjan. Keskustelujen taustaksi valiokunta tilasi selvityksen tulevaisuudentutkija Mika Mannermaalta. Demokratia tulevaisuuden myllerryksessä visioi tulevaisuutta myös nykyisen ja ehkä sitä seuraavankin eduskunnan käyttöön, sillä selvityksen aikajänne ulottuu aina vuoteen 2107. Painopiste on kuitenkin seuraavissa kymmenessä vuodessa, vuoteen 2017, jolloin Suomi itsenäisenä valtiona täyttää 100 vuotta.

Mannermaa nostaa yhteiskunnallisiksi megatrendeiksi erityisesti globalisaation ja sen eri ilmenemismuodot, tietoyhteiskunnan muuttumisen ja muuntumisen sekä demografiset muutokset, joita hän kuvaa osuvalla otsikolla ”Suomalainen harmaantuu keskuksiin ja muuntuu monikoksi”. Kirjoittajan mukaan kymmenen vuotta on pitkä aika, jos tarkastellaan esimerkiksi talouden ja teknologian muutoksia. Yhteiskunnalliset muutokset tapahtuvat hitaammin, mutta nekin onnistuvat joskus yllättämään, kuten tapahtui esimerkiksi Berliinin muurin murtuessa ja sosialismin romahtaessa.

Mika Mannermaa esittelee parisenkymmentä teesiä siitä, miltä maailma saattaisi näyttää vuonna 2017 erityisesti demokratiaan liittyvissä kysymyksissä. Hän ennakoi Euroopan yhdistymisen etenevän, mutta takellellen, ilman mainittavaa edistystä. Eurooppalaisia demokratiamalleja ja arvoja ei omaksuta itsestään selvästi muualla maailmassa. Edustuksellinen vaikuttaminen muodostaa edelleen demokratian rungon, vaikka äänestysaktiivisuus onkin ollut laskussa Suomessa ja muissa Suomen kaltaisissa yhteiskunnissa. Suomen puoluekartta ei Mannermaan arvion mukaan juurikaan muutu seuraavien kymmenen vuoden aikana. Sen jälkeen muutoksia onkin sitten luvassa: puolueet sellaisina kuin ne nyt ymmärrämme hiipuvat, ja niiden tilalle muodostetaan aatteellisia ja intressiryhmiä, joista monet ovat virtuaalisia ja lyhytaikaisia.

Väestön ikääntymistä ei näissäkään visioissa voi ohittaa. Vanhemmat ikäluokat ovat nuorempia tottuneempia äänestämään, mikä ulottuu äänestyskäyttäytymisen välityksellä edustuksellisiin elimiin: ikääntyvä eduskunta tekee näköisiään päätöksiä. Mutta mikä on ikääntyvän yhteiskunnan suhde globaalivaikuttamiseen? Luoko 30–40-vuotiaiden sukupolvi omat vaikuttamisen muotonsa ja kanavansa, viitaten kintaalla eduskunnalle ja muille edustuksellisille elimille? Nuoremmilla sukupolvilla on käsissään talouselämän dynamiikka ja teknologinen valta – ja kyky käyttää sitä.

Kansanäänestysten Mannermaa ei usko yleistyvän Suomessa, sen sijaan sähköisistä mielipidetiedusteluista tulee rutiinia jopa niin, että seurauksena voi olla ihmisten kiinnostuksen hiipuminen. Maahanmuuton lisääntyessä monikulttuurinen demokratiakeskustelu vahvistuu. Kuljemme kohti vähemmistöjen ja uusheimojen maailmaa; osa heimoista toimii vain virtuaalisesti. Vuoden 2017 jälkeen tämä kehitys vain vahvistuu.

Vaalikampanjointi siirtyy valtaosin mediaan, etenkin vuorovaikutteiseen verkkoon, jo ennen vuotta 2017. Virtuaaliosallistuminen saa erilaisia muotoja: kansalainen voi seurata lautakunta- tai valtuustotyöskentelyä netistä tai osallistua sähköisiin kaupunki- ja kaupunginosakokouksiin. Virtuaalidialogeja voidaan järjestää myös ylikansallisina eivätkä luokittelut perustu välttämättä maantieteellisiin lajeihin: Mannermaa mainitsee esimerkkinä globaalin virtuaalisen homoparlamentin.

Mannermaa toivoo ja myös ennakoi, että mitään laaja-alaista, pitkän aikavälin vaikutuksia omaavaa päätöskokonaisuutta ei tulevaisuudessa enää tehdä ilman riippumatonta tulevaisuusarviota ja siihen liittyvää kansalaiskeskustelua

Entä sitten maailma vuoden 2017 jälkeen? Mannermaa myöntää, että mitä kauempana tarkasteltava ajanjakso on, sitä enemmän luovaa liikkumatilaa ennakoijalla on – ja toisaalta pitääkin olla. Hän on vahvasti sitä mieltä, että meillä on edessämme globaalidemokratian pakko: globaali talous tarvitsee pelisäännöt, jotta ihmisiä ja ympäristöä voidaan suojella jättiyritysten vaikutusvallalta. Globaalidemokratialle vaihtoehtoinen skenaario on alueellisten blokkien vahvistuminen, mutta Mannermaa pitää edellistä jälkimmäistä parempana. Kaikkia muita vaihtoehtoja hän pitää vielä huonompina, jopa katastrofisina.

Globaalit ja paikalliset ympäristöongelmat kärjistyvät jo ennen vuotta 2017; sen jälkeen ne oireilevat niin voimakkaasti, että ne on pakko kohdata. Kohtaaminen voi tapahtua kovan paineen alla. Pystyykö demokratia hoitamaan tilanteen ja käsittelemään ongelmia vai tarjoavatko suoran toiminnan liikkeet, jopa militantit sellaiset, tehokkaammilta vaikuttavia ratkaisuja?