Järjestötoiminnan tietopalvelu – Kasvatus ja kasvaminen


Viattomuudesta vimmaan

Lapsuudesta nuoruuteen -siirtymävaiheen tarkastelua

Tapio Kuure, Mika Vuori, Mika Gissler (toim.)
Nuorisotutkimusverkosto, Nuorisoasiain neuvottelukunta, Stakes
Helsinki 2002, ISBN 951-33-1303-4


*Seuraavassa tiivistelmä kirjasta. Tekstin sisältö on artikkelien kirjoittajien.


Varhaisnuorten romanttinen seurustelu
(Anna Anttila)

Jälkiteollinen yhteiskunta on synnyttänyt lapsuuden ja nuoruuden väliin uuden, varhaisnuorten ikäryhmän. Tässä noin 7-13 vuoden iässä lapsuuden identiteetti on murroksessa. Fyysinen puberteetti ja varhaisnuorisokulttuuri eivät kulje käsi kädessä: tytöt ja pojat voivat esimerkiksi eli seurustella julkisesti, vaikka murrosiän muutoksia ei vielä näkyisikään. Suomeen varhaisnuorten seurusteluinstituutio on kotiutunut Yhdysvalloista. ”Goin’ with” –instituutiossa yhteisön tiedossa olevat parisuhteet perustuvat yhteiseen sopimukseen, varsinaisella fyysisellä kanssakäymisellä ei ole merkitystä. Aineistojeni perusteella voi päätellä, että kaikilla peruskoululaisilla, myös alaluokkalaisilla, on käsityksiä kimpassa olemisesta ja rakkaudesta. Varhaisnuorilla on paljon pyrkimyksiä ja kaikenlaista seurusteluun liittyvää toimintaa. Seurustelu toteutuu aina vähintään ajatusten ja puheen tasolla, mielessä.


Varhaisnuorten seurusteluinstituutiossa lapset etsivät Sitä Oikeaa mutta ottavat rakkauden ja parisuhteen kuolemanvakavasti. Kumppania ei noin vain vaihdeta, aikuisten kertakäyttöajattelu ei istu varhaisnuorten rakkauskäsitykseen. Keskustelupalstoilla varhaisnuoruus esiintyy kovana aikana, johon vain rakastumiset tuovat onnentunteita. Kuva rakkaudesta on hyvin idealistinen ja satumainen. Sekä pojat että tytöt ovat rikkoneet rajoja kohden toista sukupuolta konkreettisilla lähestymisillään. Poikien rooli on ”romantisoitunut” ja tyttöjen ”aktivoitunut”. Varhaisnuorten seurusteluinstituutio ilmaisee kulttuurissa vallitsevaa parisuhteen merkitystä. Seurustelu on arvo, johon varsinkin tyttöjen on pyrittävä. Vakituisen seurustelusuhteen opetetaan suojaavan tyttöjä niin sanotulta huonolta maineelta. Aikuisten maailmassa lapsia pyritään varjelemaan fyysisiltä kontakteilta itsensä ikäisten toisten lasten kanssa ilmeisesti esiseksuaalisten kokemusten pelossa. Mutta eikö ole vaarallisempaa, jos ensimmäiset kontaktit sallittaisiin vasta sitten, kun suuret halut ja sukukypsyys on jo saavutettu?

Musiikkiharrastukset kehitystä tukemassa
(Erja Kosonen)

Musiikinkuuntelu ja soittaminen ovat suosittuja taideharrastuksia lasten ja myös nuorten keskuudessa. Harrastaminen voi olla omaehtoista ajanvietettä musiikin merkeissä eri tavoin ja/tai aktiivista opiskelua omien musiikillisten taitojen ja tietojen kehittämiseksi tietyssä tai tietyissä instrumenteissa. Tärkeät vuodet musiikkiharrastusten valikoitumisessa ja merkitysten pohdinnassa asettuvat murrosiän kynnykselle, esimurrosikään. Aina soitto ei suju. Haastatteluissa ilmeni esimerkiksi tyttöjen kriisivaihe soittamisessa 10-12 –vuotiaina. Silloin heidän oli aika pysähtyä miettimään, mitä soittaminen harrastuksena oli antanut ja mitä siltä odotti. Soitonopettaja on nuoren soittajan näkökulmasta erittäin tärkeä, koska opettajalta odotetaan ymmärrystä ja soittajan omien tavoitteiden huomioonottamista. Jos näin ei tapahdu, edellytykset hedelmälliselle yhteistyölle ovat huonot.

Nuoret soittajat korostavat vapautta itse sanella harrastamisensa ehdot niin, että positiivinen suhde musiikkiin ja soittamisessa tärkein, soittamisen ilo ja musiikista nauttiminen säilyvät. Ne puolestaan edellyttävät mieleistä musiikkia ja monipuolisuutta. Monet uskovat soittamisen ja musiikin eri muodoissaan olevan elinikäinen harrastus mutta ajatus määrätietoisesta soitonopiskelusta kouluajan jälkeen on vieras monelle. Ehkä ajan hengen mukaiseen ’tässä ja nyt’ –elämään ei pitkäjännitteisyyttä edellyttävä soittotaidon opettelu sovi lainkaan. Mutta mikä on riittävä soittotaito ja vaaditaanko siihen pitkäjännitteistä opiskelua? Malli soittamiselle otetaan perinteisesti ammattilaisilta mutta soittaminen voi tuottaa iloa ja musiikista voi nauttia myös ilman ammattimaista taitoa.

Harrastusten jääminen – nuorten luopuminen urheilusta
(Jari Lämsä)

Suomalaisessa arkipuheessa nuorten urheiluharrastus nähdään yleensä positiivisena vastakohtana useille yhteiskunnallisille ongelmille. Vaikka etenkin huippu-urheilun idealistinen kuva on monelta osin murskautunut lukuisten julkisten skandaalien myötä, uskotaan nuorisourheilun edelleen toimivan erinomaisena sosiaalistumisen väylänä. Urheiluharrastuksen lopettaminen voidaan nähdä muun muassa osana nuoren kasvua ja kehitystä tai yksilön ja järjestelmän ristiriitana.


Syyt urheiluharrastuksen lopettamiseen ovat moninaiset. D. Gouldin mukaan lopettaminen johtuu pääasiassa liiallisesta kilpailusta, voittamisen yliarvostuksesta ja valmennuksellisista puutteista. Yhteenvetona voidaan puhua kolmesta erilaisesta urheiluharrastuksen lopettajatyypistä. Ensimmäinen tyyppi on kokeilija, joka vaihtaa harrastuksia niihin kyllästyttyään. Toinen tyyppi on sitoutunut nuori, jolla urheiluharrastus on osa identiteettiä. Tyytyminen harrasteluun kilpaurheilun sijasta johtaa kuitenkin valitettavan usein vähitellen harrastuksen unohtamiseen. Kolmas tyyppi on urheilussa menestynyt nuori, joka on panostanut urheiluun enemmän kuin muihin elämän osa-alueisiin. Tässä tilanteessa urheilu-uran lopettaminen ei ole helppoa mutta huippu-urheilu panostaa vain kaikkein lahjakkaimpiin.

Hyvästit lapsuudelle? – päihteisiin liittyvät kulttuuriset käytännöt varhaisnuoruudessa
(Sakari Karvonen)

Mikä tekee päihteistä nuorille niin kiehtovia, että perusyhtälö nuoruuden ja päihteiden käytön tai ainakin niiden kokeilun yhteydestä näyttää melkeinpä ajattomalta lainalaisuudelta? Aikuisten keskuudessa alkoholin käyttö on niin yleistä, että sitä voidaan pitää erottamattomana osana kulttuuriamme, joten nuoruudessa tapahtuvaa juomisen opettelua voidaan pitää kulttuurisen käytännön sisäistämisenä. Erityisen selvästi tämä havaitaan humalahakuisen alkoholinkäytön suosimisessa. Peter Franzkowiak korostaa sekä alkoholinkäytön että tupakoinnin alkuvaiheen sosiaalisuutta. Kokeilu- ja opetteluvaiheen jälkeen sosiaaliset käytöt korvautuvat tottumuksen vakiintuessa yksilöllisemmillä tavoitteilla, kuten alkoholinkäyttö stressin lievityksessä tai tupakka rentouttavana taukona.


Suomalaista yhteiskuntaa luonnehtii kaksi ristikkäistä trendiä, joiden seurauksena sekä päihteiden kulttuurinen asema että nuoruus itsessään ovat muutoksessa. Yhtäältä kasvavan siirtolaisuuden seurauksena kuva yhtenäiskulttuurisesta suomalaisuudesta on alkanut säröillä ja toisaalta myöhäismodernille yhteiskunnalle luonteenomainen rakenteellinen muutos pitenevine koulutusurineen ja viivästyvine työ- ja perhetransitioineen on monimutkaistanut elämänvaiherooleja. Tuloksena on suomalaisen päihdekentän monimuotoistuminen.

Seiskalta kasille – Nuoret ja vanhemmat muutoksessa
(Anna Rönkä, Anna-Maija Poikkeus, Johanna Viheräkoski)

Yläasteelle siirtymä on iso hyppäys , jolloin muutoksia tapahtuu niin nuoren kehossa ja mielessä kuin hänen elinympäristössään ja ihmissuhteissaan. L. M. Fenzelin mukaan nuori selviytyy todennäköisesti hyvin uuteen luokka- ja kouluyhteisöön siirtymisestä, jos hänellä on hyvä ystävä ja kavereista koostuva suojaverkko ja lisäksi taito solmia uusia kaverisuhteita. Nuoruusiässä ystävien ja vertaisryhmien merkitys on tärkeä nuoren identiteetin ja itseluottamuksen rakentumisessa, sosiaalisten taitojen kehittymisessä ja ennen kaikkea jokapäiväisenä emotionaalisen tuen lähteenä.


Eriasteiset masennusoireet, kielteinen kehonkuva, päihteidenkäyttö ja viihtymättömyys koulussa ovat yläasteikäisten keskuudessa varsin yleisiä. Samanaikainen irtaantuminen lapsuudenkodin riippuvuussiteistä vaatii koko perheeltä surutyötä ja vanhempi-nuori –suhteiden uudelleen neuvottelemista. Lukuisat eri puolilla maailmaa tehdyt tutkimukset osoittavat, että vanhemmuus, joka tarjoaa nuorelle lämpöä ja kannustusta mutta samalla valvontaa, edistää parhaiten yläasteikäisen nuoren hyvinvointia. Tässä hyvin keskeistä on nuoren oman ajattelun tukeminen.

Rippikoulu ja Prometheus-leiri aikuistumisriitteinä
(Kati Niemelä)

Aikuistumisriittinä pidetyllä rippikoululla on Suomessa poikkeuksellisen vahva asema. Noin 90 % jokaisesta ikäluokasta käy sen 15 vuoden iässä. Monet nuorista haluavat käydä rippikoulunsa nimenomaan leirimuodossa, eristäytyneenä kuten heimoyhteiskunnissa. Prometheus-leiri on lähes identtinen rippikoululeirin kanssa, erona on uskonnollisen sisällön puuttuminen. Vahvasta historiallisesta taustastaan huolimatta rippikoulun merkitys aikuistumisriittinä on heikentynyt. Yhteiskunnan täysivaltainen jäsenyys ei enää millään tavoin edellytä rippikoulun käymistä. Monet nuoret ovat kokeilleet jo paljon ennen rippikoulua niitä asioita, joihin aikaisemmin vaadittiin ”lupa” eli rippikoulun käynti.


Jouko Sihvon mukaan nuoret ja heidän vanhempansa kuitenkin kaipaavat nuoruuteen sijoittuvaa rituaalinomaista tapahtumaa. Tämän päivän juureton ja irrallinen ihminen tarvitsee elämäänsä muotoja ja riittejä riippumatta siitä, kuuluvatko ihmiset kirkkoon vai eivät. Erilaisten riittien ja rituaalien kautta ihmiset tuntevat jäsentyvänsä johonkin ja kokevat turvallisuutta. Vaikka rippikoulun ja Prometheus-leirin muodollinen merkitys aikuistavana tai aikuisuuteen ”siirtävänä” tapahtumana on pieni, monet nuoret kuitenkin odottavat ja myös kokevat niiden aikuistavan ja itsenäistävän heitä.

Lapsuuden yhteiskunnallinen ja institutionaalinen olemus
(Anna Raija Nummenmaa, Jorma Virtanen)

Lapsuutta ja nuoruutta elämänvaiheena koskevat tulkinnat ovat historiallisesti ja sosiaalisesti muotoutuneita. Ne ovat saaneet ja saavat erilaisia tulkintoja riippuen siitä, minä aikakautena, missä yhteiskunnassa ja yhteiskunnallisessa tilanteessa niitä tarkastellaan ja kenen äänellä lapsuudesta puhutaan. P. Pulman ja O. Turpeisen mukaan lapsuus määritellään ja lapsiin kohdistuvat toimenpiteet organisoidaan paljolti yhteiskunnallisessa ja valtiollisessa kokonaisuudessa. Lapsista on tullut moninkertaisen yhteiskunnallisen huolenpito- ja valvontajärjestelmän kohteita.


Lapsuuden tutkiminen ja tulkitseminen yhteiskunnan ja kulttuurin osana; eikä pelkästään yhteiskuntaan ja kulttuuriin valmistavana elämänvaiheena; on nostanut tutkimuksessa keskeisiksi lasten oman äänen kuulemisen ja lasten oikeudet. Lapsen mielipidettä on aina kuunneltava sellaisissa asioissa, jotka lapsi voi ymmärtää. Yhteiskunnan tehtävänä on hänen oikeuksiensa toteuttaminen. L. Alasen mukaan yhteiskuntaa valottavan tietotuotannon laajentaminen koskemaan lapsilähtöisen tiedon tuottamista on yksi muoto yhteiskunnallisen ”äänen” antamisesta lapsiväestölle. Moderneissa yhteiskunnissa lapsia koskevaa informaatiota on paljon mutta lapsista lähtevää tietoa ei juuri kerätä.


 


Tämä sivusto käyttää evästeitä sivuston käyttöä koskevien tietojen keräämiseksi. Kun käytät tätä sivustoa, hyväksyt evästeiden käytön.
Sulje

Evästekäytännöt

Tätä sivustoa käyttämällä hyväksyt, että voimme asettaa evästeitä tietokoneellesi tai mobiililaitteeseesi.

1. Mitä evästeet ovat?

Evästeet ovat pieniä datatiedostoja, jotka siirtyvät tietokoneellesi, kun otat yhteyden johonkin verkkosivustoon. Evästeet tallentuvat selaimen käyttämien tiedostojen yhteyteen.

Lisätietoa evästeistä saat sivulta www.aboutcookies.org.

2. Miksi evästeitä käytetään?

Evästeet tunnistavat tietokoneesi, kun tulet sivustolle uudelleen. Ne muistavat myös sivustolla aikaisemmin tekemäsi valinnat ja parantavat siten sivuston käyttökokemusta. Evästeiden avulla pystyy esimerkiksi tunnistamaan käyttäjän laitteet sekä mukauttamaan mahdollisia mainoksia sivuilla sekä mahdollisissa muissa palveluissa.

3. Mitä evästeitä käytetään?

Jotkin evästeet ovat sivustomme teknisen toiminnan ja käytön vuoksi välttämättömiä. Nämä evästeet eivät kerää käyttäjästä tietoa, jota voitaisiin hyödyntää markkinoinnissa tai muistamaan käyttäjän valitsemia sivustoja.

Suorituskykyä mittaavat evästeemme keräävät tietoa siitä, miten käyttäjät käyttävät verkkosivujamme (esim. eniten käytetyt sivut, mahdolliset virheviestit). Nämä evästeet eivät kerää käyttäjistä tunnistettavia tietoja, vaan ne ovat anonyymejä ja niitä käytetään ainoastaan parantamaan nettisivujen toimivuutta.

Sivuilla olevat kolmansien osapuolten liitännäispalvelut (esim. mainokset, YouTube-videot, Google-tilastointi tai Facebook-liitännäiset) saattavat tallentaa käyttäjän tunnistamiseen käytettävää tietoa, mihin emme valitettavasti voi vaikuttaa. Jos haluat estää niitä seuraamasta liikkumistasi verkossa, voit kytkeä ns. kolmannen osapuolen evästeet pois käytöstä selaimesi asetuksista. Ohjeet löydät selaimesi ohjesivuilta.

Sivuillamme saattaa olla myös painikkeita, jotka helpottavat sisällön jakamista eri verkkoviestintäympäristöihin ja sosiaaliseen mediaan. Jos käytät näitä painikkeita, valitsemaltasi palvelulta voidaan asettaa eväste päätelaitteellesi. Nämä evästeet eivät ole hallinnassamme. Lisätietoja kolmannen osapuolen evästeiden käytöstä saat kyseisen osapuolen verkkosivulta.

4. Evästeiden hallinta ja estäminen

Jos et halua vastaanottaa evästeitä, voit muuttaa Internet-selaimesi asetuksia niin, että saat ilmoituksen aina kun evästeitä ollaan lähettämässä tietokoneellesi. Vaihtoehtoisesti voit estää evästeiden käytön kokonaan. Evästeiden käyttöä voi rajoittaa tai sen voi estää Internet-selaimen kautta (katso tarkemmat tiedot selaimen ohjeista).

Jos estät evästeiden tallennuksen tai poistat ne käytöstä, jotkin verkkosivujemme toiminnoista eivät välttämättä toimi oikein.

Sulje