Järjestötoiminnan tietopalvelu – Kasvatus ja kasvaminen
To educate, empower or economise?
Lifelong Learning in Civil Society Organisations. A Comparative Study of Finland and Great Britain
Marion Fields, RUSE, Turun yliopisto 2005
*seuraavassa kirjaesittely, kirjoittanut Sari Kuvaja
Järjestöissä oppiminen täyttää myös poliittisia tavoitteita
– osin tiedostamatta
Elinikäinen oppiminen ja aktiivinen kansalaisuus ovat keskeisiä koulutuspoliittisia tavoitteita Euroopan unionissa ja sen jäsenmaissa. Poliittiset toimijat näkevät myös kansalaisyhteiskunnan toimijoilla, erityisesti kansalaisjärjestöillä, merkittävän roolin oppimistavoitteiden saavuttamisessa.
Marion Fields lähestyi väitöstutkimuksessaan elinikäistä oppimista kansalaisjärjestöissä yhtäältä järjestöjen, toisaalta politiikan toimijoiden näkökulmasta. Tutkijan tavoitteena oli selvittää niitä mekanismeja, jotka ovat tuoneet järjestöt mukaan koulutuspolitiikkaan ja elinikäisen oppimisen kontekstiin ja sitä, millaiseksi järjestöt kokevat roolinsa tässä yhteydessä. Koska keskustelu aktiivisesta kansalaisuudesta sekä kansalaisuuden sisällöstä ja tulkinnasta ylittävät maiden väliset rajat, tutkimuksen empiirinen aineisto kerättiin kahdesta maasta: kysely osoitettiin yhteensä 1500 järjestölle Suomessa ja Englannissa. Vastausprosentti oli Suomessa 57 %, Englannissa 43 %. Kaikkiaan vastauksia tuli 783 järjestöltä.
Kansalaisjärjestöissä tapahtuu oppimista monin eri tavoin. Aktiiviset jäsenet oppivat kuin itsestään: osallistumalla ja olemalla mukana. Oppiminen tapahtuu usein tiedostamatta, ja sen mahdolliset hyödyt konkretisoituvat ehkä vasta myöhemmissä elämän vaiheissa. Koulutus ei tällöin ole järjestön eikä ehkä jäsenenkään tavoite, vaan toiminnan sivutulos. Silti jäsen hyötyy oppimastaan, samoin järjestö ja ehkä yhteiskuntakin.
Monet järjestöt tarjoavat myös koulutusta jäsenilleen. Koulutustavoitteet voivat nousta järjestön toiminta-ajatuksesta: ihmisoikeusjärjestö avaa jäsenilleen kansainvälisten ihmisoikeussopimuksien kiemuroita, liikuntajärjestö kouluttaa aktiiveja ohjaajiksi. Myös hallinnollisten tehtävien hoitaminen saattaa edellyttää tietojen säännöllistä päivittämistä.
Yhä useampi järjestö tai muu kansalaisyhteiskunnan toimija tarjoaa koulutusta myös esimerkiksi maahanmuuttajille, työttömille tai työttömyysuhan alaisille. Näillä järjestöillä koulutus on toiminnan ydintä. Ne ovat myös tietoisimpia yleisistä koulutuspoliittisista tavoitteista ja siitä, miten tavoitteet vaikuttavat esimerkiksi rahoituspäätöksiin. Monet muut järjestöt saattavat Fieldsin mukaan suhtautua jopa vihamielisesti tavoitteisiin, jotka eivät nouse järjestöjen itseymmärryksestä, vaan ovat ulkoa annettuja. Mutta myös sellaiset järjestöt, joille koulutustoiminta on osa perustehtävää, saattavat, osin vastentahtoisesti, joutua muokkaamaan koulutus- ja kurssitarjontaansa poliittisia tavoitteita vastaavaksi. Tämä voidaan tulkita ainakin osittaiseksi uhaksi järjestöjen autonomialle.
Fieldsin mukaan useimpien järjestöjen ja niiden jäsenten näkökulmasta oppiminen on ennen kaikkea voimaantumista: järjestötoiminnassa saadut tiedot ja taidot vahvistavat itsetuntoa ja kehittävät yksilöä sekä auttavat häntä selviämään yhteiskunnassa. Näin oppiminen edistää myös yhteistä hyvää. Yhteiskunnan – poliittisten päättäjien ja rahoittajien – näkökulmasta yhteisen hyvän edistäminen tarkoittaa sitä, että järjestöissä tapahtuva elinikäinen oppiminen parantaa työllistymistä ja edistää aktiivista kansalaisuutta. Se puolestaan lisää talouskasvua ja sosiaalista yhtenäisyyttä. Tutkijan mielestä yhteisen hyvän erilaisissa tulkinnoissa piilee ristiriidan aineksia.
Tutkimuksen tavoitteena oli myös selvittää järjestöissä tapahtuvan oppimisen taloudellisia vaikutuksia ja sitä, kannattaako yhteiskunnan ohjata taloudellista tukea järjestöissä tapahtuvan oppimisen edistämiseksi. Järjestöjen toimintaan osallistuu monia syrjäytymisvaarassa olevia, joita yhteiskunnan muut toimijat eivät tavoita. Näin järjestöjen tukemiselle löytyy myös puhtaasti taloudellisia perusteluja.
Tutkija pohtii myös sitä, kenen tulkintaa aktiivisesta kansalaisuudesta järjestöissä tapahtuva elinikäinen oppiminen edistää. Järjestöille aktiiviseen kansalaisuuteen liitetään vahvasti osallisuus ja osallistuminen; elinikäisen oppimisen tavoitteeksi nähdään yksilöiden voimaantuminen. Oppiminen ei ole itsetarkoitus, vaan väline, mutta se ei ole väline virallisten koulutuspoliittisten tavoitteiden saavuttamiseksi. Tärkeintä on, että yksilö kokee olevansa osallinen. Yhteiskunta taas asettaa elinikäiselle oppimisille selkeämpiä hyötytavoitteita, samoin aktiiviselle kansalaisuudelle.
