Järjestötoiminnan tietopalvelu – Kasvatus ja kasvaminen

Sivistys vai ammatti

Seppo Niemelä, 28.1.2008

*Artikkeli

Aikuiskasvatuksen tai -koulutuksen – miten vain – sisällä tapahtui 1900-luvun lopussa painopisteen muutos ihmistä ja yhteiskuntaa koskevasta sivistystiedosta työelämää koskevaan ammatilliseen osaamiseen. Ammatillisen aikuiskoulutuksen tulolla oli vahvat perusteet.

Tieteellisen ja teknisen kehityksen mukana ammateista on tullut vaativampia. Työelämän ja -tehtävien kehitys on ollut nopeaa. Eikä tässä kaikki: globalisaation mukana työtä siirtyy muihin maihin ja samalla uutta työtä syntyy. Moni joutuu vaihtamaan ammattia. Ammatillisen oppimisen ja sitä tukevan aikuiskoulutuksen haaste on valtava.

Asenneilmastoamme selittää edelleen laman vaikutus. Suomalaiset joutuivat monille yllätyksenä 1990-luvulla tilanteeseen, jossa maan taloudellinen pohja petti. Ihmiset kokivat traagisia kohtaloita työn loppumisen ja lainataakkojen alla.

Yksi laman seuraus on valtion lähes kouristusta muistuttava takertuminen siihen, miten taloutta voidaan vahvistaa. Näin ajatteleville suomalaisten ikääntyminen ja globalisaation haasteet tuovat riittämiin uutta pelättävää. Ehkä näin voi ymmärtää sen, miksi ammattitaidolla on niin ylivoimainen paino kaikessa koulutuksessa. Koneesta otetaan kaikki irti.

Samaan aikaan sivistystiedon asema on heikentynyt. Parhaiten on pärjännyt osa persoonallisuuden kehityksestä, erityisesti käden taidon ja taiteen harrastaminen. Ne ovat tärkein ja usein ainoakin osa kansalaisopistojen tarjontaa. Sekin on osa sivistystä, mutta vain osa.  Itsenäisen ajattelun ja vahvan  persoonallisuuden kehittäminen sekä toisaalta aktiivinen kansalaisuus on kuivunut melko pieneksi.

Niinpä yhteiskunnan tarkastelijaa kohtaa merkillinen näky. Aikuiskoulutus valmistautuu puristamaan viimeisenkin pisaran irti tuotantokoneesta. Samaan aikaa ihmisiä putoaa pois työelämästä syistä, jotka kertovat ongelmista ihmisenä ja kansalaisena toimimisen alueilla.

Taustana ovat elämän mielekkyyden ja yhteisöllisyyden ongelmat. Niistä kertoo kasvava lääkkeiden käyttö, osaltaan alkoholi ja huumeet, masennus, yksinäisyys, ihmissuhdevaikeudet, sairastavuus, suuri koulupudokkaiden määrä, ulkopuolisuus suhteessa omaan yhteiskuntaan, osallisuuden ja osallistumisen heikkeneminen ja voimattomuus.

Voimattomuuden kokemus yhdessä päälle kaatuvien ongelmien kanssa näyttää synnyttävän  turhautumisesta kumpuavan vihan kulttuurin, jolla voi laajetessaan olla suuri vaikutus.

Yksin jo ilmastomuutokseen sopeutuminen tulee olemaan valtava haaste. Kyetäänkö se kohtaamaan yhteistoimiin ja järjestäytyneesti vai onko edessä  ristiriitoihin hajoavat yhteiskunta?

Ongelmat ovat eräänlainen hätähuuto sen puolesta, että tarvitaan uusi tasapaino sivistystiedon ja ammattitiedon välille. Sivistystieto on tavallaan ydin, jonka päälle onnistunut työelämä rakentuu. Jos ydin kutistuu ja lamaantuu, kärsii päällyskin. Siksi persoonallisuuden kehityksen, yhteisöjen toiminnan ja yhteiskunnan osallisuuden kysymykset  tulee myös aikuiskoulutuksessa ottaa ihan uudenlaisen huomion kohteeksi.

Koko koulutuspolitiikassa ja myös aikuiskoulutuksessa tarvitaan uutta asennetta. Meitä ihmisinä ja kansalaisina kohtaavat ongelmat tulee olla vakavasti. Tarvitsemme sekä vanhan sivistysosaamisemme että paljon uutta. Ammattikasvattajienkin on hyvä havahtua huomaamaan, että heidän työnsä valuu hukkaan, ellei se saa rakentua monipuolisen persoonallisuuden ja yhteistyökykyisen kansalaisuuden pohjalle.