Järjestötoiminnan tietopalvelu – Kasvatus ja kasvaminen

Sivistystyön haasteita: kansaterveys

Seppo Niemelä, 28.1.2008

*Artikkeli

Ruotsin kansansivistysneuvoston julkaisema Folkbildningens framsyn -asiakirja vuodelta 2004 kiinnittää paljon huomiota kansanterveyden ja kansansivistyksen suhteeseen. Asia on ajankohtainen myös Suomessa, ei vähiten erityisen terveyden edistämisen politiikkaohjelman vuoksi.

Asiakirjan  mukaan Ruotsissa on  merkkejä siitä, että kansanterveys heikkenee. Paikallaan istuminen, epäterveet ruokatottumukset ja sosiaalisten kontaktien puute vaikuttavat hyvinvoinnin varjopuolina kansanterveyteen kielteisesti.  Alkoholinkulutus kasvaa ja yhä useammat nuoret kokeilevat huumeita. Työstressin ja sairaspoissaolojen kasvu kertoo psykososiaalisista sairauksista. Erikseen nostetaan esiin paine, jonka yleistyvä työelämän ja yksinhuoltajuuden yhdistelmä tuo.

Näihin, osin uusiin ongelmiin ei ole yksinkertaista vastausta. Yhtä vähän on kaikille ihmisille ja kaikkiin tilanteisiin sopivaa ratkaisua. Siksikin olisi hyvä muiden keinojen lisäksi selvittää vapaan sivistystyön mahdollisuudet.

Napakasti asiakirja toteaa, että sivistystyö sellaisenaan edistää kansanterveyttä. ”Kun ihminen ottaa askeleen – passiivisuudesta aktiivisuuteen, paikallaan istumisesta liikkeeseen, yksinäisyydestä sosiaaliseen yhteyteen – tapahtuu jotakin myönteistä.” Lisäksi oma luova toiminta tukee identiteettiä ja tarkoituksellisuutta ja myötävaikuttaa näin terveyteen.

Kohderyhmistä nostetaan esiin nuoret ja tarve omaksua jo varhain terveellinen elämäntyyli. Toinen kohde on kasvava eläkeikäisten ryhmä. Mahdollisuus aktiiviseen vanhenemiseen on jatkossa kansanterveyden kannalta erityisen tärkeä. Jo nyt opintopiirit, kulttuuritapahtumat tai kansanopistokurssit lisäävät monen ikäihmisen osallisuutta ja elämän laatua.

Keinoista asiakirja nostaa esiin erityisesti kolme: ennalta ehkäisevän työn, kansansivistyksen keinoin tehtävän kuntoutuksen ja tuen itseapuryhmille.

Sivistystyön organisaatiot ilmaisevat valmiutensa kehittää kustannustehokkaita toimia ennalta ehkäisevään työhön. Niiden erityinen vahvuus on kyky rikkoa ihmisten eristäytyminen ja ulkopuolisuus. Asiakirja muistuttaa hyvänä kehittämisen lähtökohtana siitä kansansivistyksen traditioin piirteestä, jossa arvostetaan jokaisen ihmisen mahdollisuutta kehittyä ja kykyä ottaa vastuu. Kehitystyöhön tarvitaan viranomaisia, kansalaisjärjestöjä, yrityksiä ja ammattijärjestöjä.

Pitkäaikaissairaudet ja varhainen eläköityminen ovat yhteiskunnalle kalliita ja aiheuttavat samalla inhimillistä kärsimystä. Molemmat voivat heikentää terveyttä, erityisesti jos ne johtavat sosiaaliseen eristymiseen ja passiivisuuteen. Asiakirja uskoo, että sivistystyöllä on jo nyt ja se voi kehittää tehokkaita metodeja kohdata yksityisten ihmisten kuntoutuksen tarpeet. Yksi hyvä tapa tähän on kansanopiston kurssien kehittäminen kuntoutumisen näkökulmasta. Olisi tärkeää muuttaa sosiaalisen tuen säännöt niin, että ne mahdollistavat sivistysopinnot yhtenä kuntoutumisen muotona.

Jatkossa on välttämätöntä painottaa jokaisen ihmisen vastuuta terveydestään. Tähän tulee luoda tosiasialliset edellytykset. Sivistystyö voi tukea ja rohkaista ihmisten tahtoa ottaa vastuuta omasta terveydentilastaan. Tässä tarkoituksessa luentojen, kurssien ja muun tiedotuksen ohella oma-apuryhmät, lähimmäistyö, potilasyhdistykset sekä muut vapaaehtoiset ryhmät ja verkostot ovat itsestään selviä yhteistyökumppaneita.

”Pieni, keskusteleva ryhmä on ehkäpä paras tapa saada uusia ajatuksia antamaan näkökulmaa omaan tilanteeseen ja voimaa kestäviin elämäntavan muutoksiin”, asiakirjassa todetaan.

Asiakirjan ajatukset sopivat kohta kohdalta Suomeen. Sivistystyö parantaa jo nyt monen ihmisen terveyttä ja elämänlaatua. Se voisi olla paljon tehokkaampi ja ulottaa vaikutuksensa laajemmalle. Yksi tapa lähestyä asiaa on sosiaalinen pääoma, jolle sivistystyö on turboympäristö. Kannustan sivistystyötä menemään rohkeasti mukaan keskusteluun ja toimintaan kansanterveyden hyväksi.