Järjestötoiminnan tietopalvelu – Kasvatus ja kasvaminen

Kuulemisopinnot

Seppo Niemelä, 2.1.2008

*Artikkeli

Kansalaisten kuulemisesta on tullut lähes koko kehittyneessä maailmassa yksi hallinnon kehittämisen kohde. Sillä pyritään luomaan uusia siltoja kansalaisten ja hallinnon välille. Suomessa asiaa on kehitellyt hienosti valtiovarainministeriössä toimiva hallinnon kehittämisosasto.

Ajatuksena on, että kaikkiin hallinnossa esillä oleviin kehittämishankkeisiin liitetään ennalta suunnitellusti kansalaisten kuuleminen. Suomessa käytetään sanaa kuuleminen, vaikka osuvampi nimi on kansainvälisessä keskustelussa käytetty konsultointi.

Konsultoinnissa eli neuvonpidossa kansalaiset ja järjestöt tuovat tietonsa ja asiantuntemuksensa esiin ja mukaan asioiden valmisteluun. Tuloksena on määrä saada parempaa hallintoa.

Sivistystyö voisi tässä tulla hallintoa vastaan ja kehittyä oleelliseksi osaksi kansalaisten kuulemista. Ajattelen tässä kunnallisella tasolla erityisesti kansalais- ja työväenopistoja ja valtakunnallisella opintokeskuksia ja kansanopistojen lyhytkursseja.

Oppilaitoksilta tämä vaatisi kykyä tunnistaa ajankohtaiset uudistushankkeet ja tarttua niihin yhdessä hallinnon kanssa. Ne voisivat kutsua kursseilleen henkilöitä, joita puheena oleva hanke koskettaa tai muuten kiinnostaa.

Kurssit olisivat ihanteellinen tapa toimia, koska niissä voidaan yhdistää kolme kansalaismielipiteen muodostumisessa oleellista asiaa.

• Voitaisiin ensinnäkin perehtyä kyseessä olevan uudistuksen perusteisiin kuulemalla, miksi uudistukseen on lähetty, mitkä tavoitteet ovat ja mitä asiasta tiedetään.
• Voitaisiin käydä kurssilaisten kanssa keskustelua aiheesta ja ratkaisun vaihtoehdoista. Oleellista olisi se, että kurssilaiset voisivat tuoda esiin aihetta koskevan elämänkokemuksensa.
• Kolmanneksi voitaisiin erikseen järjestää vaikuttaminen eli se, miten keskustelujen tulokset saatetaan hankkeen valmistelijoiden tietoon.

Idea ei ole ihan uusi. Ruotsinkieliset järjestöt, mukana Svenska Studiecentralen, ovat järjestänet kokeilun, jossa erityinen niiden ja viranomaisten ryhmä tunnistaa ennalta asioita, jotka ovat tulossa päätöksenteon kohteeksi. Ajatuksena on perehtyä ajoissa asioihin ja vaikuttaa niihin opintotoiminnan menetelmiä käyttäen.

On kiinnostavaa, mitä tuloksia SAG-hanke (Samarbetsgruppen) saa aikaan. Niitä olisi hyvä soveltaa myös suomenkielisellä puolella.

Kansalaisten ja hallinnon suhde on nykydemokratiassa kovin ongelmallinen. Useilla ihmisillä on tunne siitä, että he eivät voi vaikuttaa valtion ja kuntien päätöksentekoon.

Hallinnon legitiimisyyten ei riitä se, että valtuutus päätöksentekoon haetaan määrävuosin vaaleissa, joissa kansalaiset pääosin mainonnan keinoin houkutellaan uurnille. Edustuksellinen demokratia edellyttää hyvin toimiakseen tunnetta siitä, että päätöksentekijät todella edustavat meitä ja meidän käsityksiämme.

Jatkossa tarvitaan monia keinoja – suoria ja sähköisiä - avata hallintoa kansalaisille. Kansansivistys voisi tarjota yhden tehokkaan keinon. Kuka jatkaa SAG:n aloittamalla polulla?