Järjestötoiminnan tietopalvelu – Kasvatus ja kasvaminen

Bildning i vår tid

Om bildningens möjligheter och vilkor i det moderna samhället

Bernt Gustavsson, Wahlströn & Widstrand 1996

*Seuraavassa kirjaesittely, kirjoittanut Seppo Niemelä

Näkökulma sivistykseen

Bernt Gustavsson on kansansivistysmies, kansanopiston opettaja, mutta ennen muuta pitkän linjan tutkija. Oppialana on aatehistoria ja sen hän myös tuntee, mutta Gustavssonin kiinnostuksen kohteena on ollut nykyaikaan sopivan sivistyskäsityksen kehittäminen. Tämän tulos on kirja Bildning i vår tid.

Kirja tekee tiliä monien vanhojen sivistyskäsitysten kanssa. Hyvin selvästi hän torjuu kaikki elitistiset kuvaukset, joissa sivistys olisi vain ohuen sivistyneiden yläkerroksen ominaisuus. Tältä osin uushumanismi – niin tärkeä kuin  se on historiassa ollutkin – saa kyytiä. Humanisti, vieläpä radikaalin humanismin kannattaja kirjoittaja kuitenkin on.

Oman käsityksensä Gustavsson ankkuroi tradition ohella Gadamerin ja erityisesti Ricourin hermeneutiikkaan, varsinkin käsitykseen traditiosta. Traditio on tässä ajattelussa tietty inhimillisen olemassaolon tukeva perusta, jolle ei kuitenkaan alistuta vaan jota koko ajan tulkitaan uudelleen.

Sivistys on Gustavssonin perusajatuksen mukaan kahden elementin,  tutun ja tuntemattoman, välinen suhde.  Se on vuorovaikutusta jokapäiväisesti tutun ja toisaalta uuden, tuntemattoman ja vieraan välillä. Tällaisena sivistytys on jokaisessa ihmisessä jatkuvasti käynnissä oleva loppumaton prosessi.

Prosessin molemmat osat ovat tarpeen. Jos emme opi uutta, pysähdymme omien ennakkoluulojemme rajoittamaan maailmankuvaan. Jos etsimme vain uutta yrittämättä ymmärtää sitä ja tehdä siitä omaa, meistä tulee vieraita suhteessa itseemme ja maailmaan.  

Sivistymisessä ja oppimisessa ihminen tavallaan jättää itsensä ja ylittää aiemmat rajoitteensa, jotta hän sitten voisi  löytää itsensä uudelleen kokonaisempana ja täydempänä. Tiedosta tulee persoonallista ja omaa siten, että me tulkitsemme uuden tiedon osaksi aiempaa maailmankuvaamme. Näin sivistys laajentaa maailmankuvaa.

Gustavsson näkee, että teema toistuu vanhoissa myyteissä ja kirjallisuudessa. Yksi esimerkki on Raamatun kertomus tuhlaajapojasta, joka joka jättää tutun ja turvallisen, lähtee retkelle tuntemattomaan ja palaa sieltä muuttuneena takaisin. Kertomuksen myötätunto on selvästi tuhlaajapojan puolella.

Sivistymiselle on oleellista se, että uskallamme asettaa itsemme ja omat tulkintamme maailmasta dialogiin ja kommunikaatioon toisten kanssa. Näin kohtaamme muita tulkintoja ja ymmärrystapoja. Tässä täytyy uskaltaa panna itsensä peliin ja uskaltaa jättää vanha itsensä,  jotta voi löytää uuden.

Gustavssonin näkökulma sivistykseen painottaa sivistystyön yhtä perimäistä tavoitetta. Ei riitä, että ihminen oppii uutta vain ulkolukuna ja kuormaa itsensä muistitiedolla. Oleellinen ja omaa aktiivisuutta vaativa prosessi on tiedon tulkitseminen osaksi omaa maailmankuvaa. Tämä vaatii oman pedagogiikkansa.

Gustavsson lähestyy samaa asiaa huomauttamalla siitä, että jo ruotsin sanassa bildning on tavallaan kaksi kantaa. Bild merkityksessä förebild eli esikuva tai opittava sisältö. Toinen on bilda merkityksessä forma tai skapa, joka on ihmisen omaa ja samalla luovaa toimintaa.

Kuvatut ajatukset ovat tuttuja jokaiselle sivistystyön tekijälle. Kutsumme ihmisiä liikkeelle irti arkipäivästä. Tutustutamme heitä uuteen ja tuntemattomaan, ehkä joskus pelottavaankin. Herätämme osanottajien dialogia ja yritämme saada eri ymmärrystavat kohtaamaan toisensa ja usein kiistelemäänkin. Kannustamme jokaista muodostamaan oman tulkintansa uudesta. Uskomme, että ihminen palaa sivistyskohtaamisesta arkipäiväänsä rikkaampana ja näkee arkensakin uusin silmin.

Kuvattuun sivistysprosessiin Gustavsson nivoo useita ajatuspolkuja sivistyksen historiasta sivistyksen ja yhteiskunnan suhteeseen. Hän pohtii sivistyksen ja demokratian suhdetta. Monikulttuurisuus saa oman lukunsa, samoin sivistystä edistävä pedagogia.

Kokonaisuus on hieno esimerkki pitkästä ponnistelusta sivistyksen käsitteen selventämiseksi. Sivistyksen olemukseen kuuluu, että sen sisältö pysyy jatkuvasti tulkittavana kiistakohteena. Jokaiselle oman sivistyskäsityksen tekijälle Gustavsson tarjoaa runsaasti herättäviä horisontteja.