Järjestötoiminnan tietopalvelu – Kansalaisyhteiskunta

Tocquevillen kansalaisyhteiskuntakäsitys

Aaro Harju, 10.12.2004

*Artikkeli

Keskeinen 1800-luvun kansalaisyhteiskunta-ajattelija oli Alexis de Tocqueville. Klassisessa tutkimuksessaan "Democracy in America" hän väitti, että yksilöllisten vapauksien takaamiseksi tarvitaan, kuten hän asian ilmaisi, "demokraattisia keinoja". Nämä pitivät sisällään paikallisen itsehallinnan, kirkon ja valtion erottamisen, lehdistön vapauden, epäsuorat vaalit, itsenäisen oikeuslaitoksen ja ennen kaikkea "yhdistyksellisen elämän". (Anheier & Glasius & Kaldor 2001)

Tocqueville oli erityisen vaikuttunut yhdistysten merkityksestä amerikkalaisessa kansalaiselämässä. Hän nosti kirjassaan voimakkaasti esille ajatuksen, että aktiiviset yhdistykset ovat elinehto vapaudelle ja samanarvoisuudelle. Jos ja kun valtio otti hoitaakseen enemmän ja enemmän jokapäiväisen elämän toimintoja, kun työnjako tuli yhä kompleksisemmaksi ja kun vaatimukset vaurauden uudelleen jakamisesta kasvoivat, aktiivinen yhdistyssektori oli välttämätön kontrolloimaan valtion valtaa. (Anheier & Glasius & Kaldor 2001) Tällekin päivälle hyvin mielenkiintoinen ja pohdintaa ansaitseva ajatus. Tarvittaisiinko nytkin yhdistyssektorin kontrollia valtion ja muun julkisen sektorin todella merkittävää vallankäyttöä kohtaan?

Tocquevillen mukaan kansalaisyhteiskunta voimisti ja vahvisti demokratiaa. Hän peräänkuulutti vahvaa paikallista yhteisöllisyyttä, joka antoi ihmisille kuulumisen ja merkityksen tunteen. Hän vaati myös ihmisiltä uhrautumista yhteisön hyvän eteen. Paikalliset yhteisöt, yhdistykset ja myös uskonto olivat hänen mukaansa tarpeellisia välittäviä instituutioita ihmisten ja byrokraattisen valtion välissä. (Schwartz 1994)

Vapaaehtoiset yhdistykset eivät olleet vaihtoehto poliittiselle osallistumiselle vaan keino tehdä se tehokkaaksi. Vapaaehtoiset yhdistykset valtaistivat ihmisiä ja edistivät vastuullista, toisia ihmisiä tarpeen mukaan auttavaa kansalaisuutta. Samalla ihmisistä tuli myös uskollisia oman maansa kansalaisia. (Schwartz 1994)

Tocquevillen mukaan kansalaiset ovat yksilöinä voimattomia ja vallattomia. Liittymällä yhteen yhdistysten kautta he saavuttavat tarpeellisen voiman valtiota vastaan. Tocquevillen mukaan liian tunkeileva ja hallitseva valtio ei sinänsä tuhoa ihmistä, mutta se tyhmentää, sammuttaa innon, estää todellisena ihmisenä olemisen ja tekee ihmisistä lauman eläimiä. (Schwartz 1994)

Tocquevillelle lait olivat yhteiskuntaelämän perusta, mutta hänen mukaansa tavat sitovat kansakunnan yhteen, eivät lait. Hän korosti myös vapauden, uskonnon ja moraalin tärkeyttä. Tocquevillelle vapaus oli tärkeä asia, mutta ei ilman moraalisuutta. Moraalisuutta ei ollut puolestaan ilman uskoa. (Higgins 1994)

Tocqueville oli huolestunut jo yli 100 vuotta sitten siitä, että liiallinen individualismi ja materialismi tuottavat atomistisen yhteiskunnan, jossa ihmiset elävät erillään ja ovat muukalaisia toisilleen ja välinpitämättömiä toistensa kohtaloista. Yhteiskunnasta voi tulla yksilöiden kokoelma, joka elää vastustaen yhteisiä intressejä, tapoja, traditioita ja uskomuksia. Nämä kuitenkin tosiasiassa tekevät yhteiskunnan, antavat sille hengen ja identiteetin. Tocqueville ennusti, että tuloksena on demokraattinen despotismi ja heikentyneet kansalaisinstituutiot, joissa yksilöt seisovat yksin voimakkaan valtion rinnalla. Tocqueville varoitti tilanteesta, jossa ihminen on olemassa vain itselleen ja yksin itselleen. Hän kadottaa tällöin henkisesti identiteettinsä, kansalaisuutensa ja jopa maansa. (Eberly 1994; Schwartz 1994) Viisasta puhetta yli sata vuotta sitten.