Järjestötoiminnan tietopalvelu – Kansalaisyhteiskunta

Marxin kansalaisyhteiskunta

Aaro Harju, 18.4.2005

*Artikkeli

Karl Marxilla oli äärimmäisen negatiivinen käsitys kansalaisyhteiskunnasta. Marx rinnasti kansalaisyhteiskunnan porvarilliseen yhteiskuntaan ja kavensi sen käsittämään vain taloudellisen elämän, jossa jokainen tavoittelee itsekkäitä intressejään ja vieraantuu omasta inhimillisestä potentiaalistaan ja kanssaihmisistä. Marx laajensi Hegelin argumentteja ja hahmotteli kansalaisyhteiskunnan yhtenä hyväksikäytön, vieraantumisen ja sosiaalisen epäoikeudenmukaisuuden muotona. (Anheier & Glasius & Kaldor 2001, 12 - 13)

Hegel-kritiikissään Marx korosti taloudellisten intressien ja poliittisten instituutioiden välistä yhteyttä. Kiinnittäen päähuomion omistusoikeuteen, jonka kansalaisyhteiskunta hyväksyi, Marx väitti, että kansalaisyhteiskunnalta puuttui kyky ilmaista yhteiset, universaalit yhteiskunnalliset intressit. Kansalaisyhteiskunta turvasi kapitalistisen valtion tavoin hallitsevan luokan ylivallan. (Marx 1977, 81; Mahajan 2003, 178)

Kansalaisyhteiskunta oli Marxille jotakin valtion ulkopuolella olevaa. Tämä sisälsi jopa perheen ja heimon. Marxille kansalaisyhteiskunta ei synny näin vapauden idean ja perustuslaillisen demokratian esiin nousemisen kanssa, vaan on ollut kaiken aikaa, läpi historian. (Gupta 2003, 225)

Marx kuvasi kansalaisyhteiskunnan yksityisen, porvarillisen tyytyväisyyden sfääriksi. Hän yhdisti kirjoituksissaan kansalaisen ja porvarin sekä poliittisen osanottajan ja henkilökohtaisen taloudellisen pyrkimyksen merkitykset. Kommentissaan kansalaisyhteiskunnasta Marx siirsi käsitteen painon pois osallistuvan kansalaisuuden konnotaatioista kohti ihmisiä, jotka olivat kiinnostuneita omista taloudellisista intresseistään. Marxin silmissä kansalaisyhteiskunnan yksityisyys oli kaiken yläpuolella olevaa. Sitä hallitsi ahdas oman edun tavoittelu. Kansalaisyhteiskunnan vapaus oli hänen mukaansa etuoikeutettujen vapautta valtaväestön jäädessä ulossuljetuksi yhteiskunnasta. (Hefner 2003, 153)

Marx esitti purevan kritiikin vapauden illuusiosta erottamalla kansalaisyhteiskunta poliittinen yhteiskunta toisistaan. Kansalaisyhteiskunta pyrittiin luomaan, jotta omistavien luokkien ylivalta voitiin yhteiskunnassa varmistaa. (Elliott 2003, 7)