Järjestötoiminnan tietopalvelu – Kansalaisyhteiskunta

Kuningaspelin kentät – Jalkapallo paikallisena ja globaalina ilmiönä

Toimittaneet Hannu Itkonen ja Arto Nevala 

Gaudeamus, Tampere 2007

*seuraavassa kirjaesittely, kirjoittanut Aaro Harju

Hannu Itkonen ja Arto Nevala ovat koonneet kiinnostavan kirjan maailman suosituimmasta urheilulajista, jalkapallosta. Kirjoittajina on tutkijoita mutta samalla myös jalkapalloasiantuntijoita eri Euroopan maista.

Dave Russelin mukaan englantilaisen yhteiskunnan uusi into jalkapalloa kohtaan ei ole muusta yhteiskunnasta ja kulttuurista erillinen ilmiö. Päinvastoin jalkapallon lumo liittyy laajemmin populaarikulttuurin viehätykseen postmodernissa nyky-yhteiskunnassa. Russelin mukaan voidaan jopa puhua modernin kulttuurin popularisoitumisesta, jolloin kulttuurituotteiden rooli arkielämässä korostuu. Samalla populaarikulttuurin esikuvat saavat tärkeän sijan julkkiskulttuurin ytimessä.

Media hallitsee tuotteiden ja kuluttajien keskinäisiä suhteita yhä enemmän. (Russel 2007, 33)

Jalkapallo ja erityisesti sen suuret turnaukset ovat kompensoineet muiden kansalaisyhteiskunnan käytäntöjen kuten uskonnon ja puoluepolitiikan merkityksen vähentymistä.

Russelin mukaan median osuus on ratkaiseva jalkapallon uudessa tulemisessa ja maapalloistumisessa. Englannin, Espanjan, Italian ja Saksan huippuliigojen pelejä seurataan ympäri maailman, ja näiden maiden jalkapallojoukkueilla on faneja kaikilla mantereilla.

Hannu Itkonen tarkastelee kirjassa jalkapalloa ilmiönä tukeutuen kulttuurintutkija Stuart Hallin näkemyksiin identiteetin kolmesta lähtökohdasta. Ensiksikään identiteetit eivät ole yksiselitteisiä ja yhteisesti hyväksyttyjä kulttuurisia konstruktioita. Toiseksi identiteettityössä ei ole kysymys ainoastaan oman aseman määrittelystä ja ymmärryksen lisäämisestä. identiteettityö on aina myös toiseuden tunnistamista ja tuottamista. Kolmanneksi identiteettejä tuotetaan aina historiallisissa ja yhteiskunnallisissa yhteyksissään.

Harri Heinosen mukaan jalkapallofanius ylittää nykyisin sukupuoli-, ikä-, luokka- ja maantieteelliset rajat. Jalkapallo ei ole vain valkoisen heteromiehen yksinoikeus. ”kentän laidalle” onkin ilmaantunut uusi kulutussuuntautunut kannattajatyyppi, jota kulttuurintutkija Steave Redhead on kutsunut postfaniksi. Käsite on sukua yhteiskuntatutkija John Urryn postturistille: tälle maailma on näyttämö, jossa voi nautiskella maailman tarjoamista lukuisista nautinnoista ja iloista. Hän on korkeakulttuurin pakoista vapautunut mielihyvän metsästäjä, joka tietää olevansa turisti ja aidosti ulkopuolinen. Postfanius ei enää perustu aidolle kasvokkain jaetulle yhteisöllisyydelle vaan median luomalle kuvitteelliselle läheisyyden tunteelle kaukaisten toisten kanssa.

Heinosen mukaan jalkapallokatsomoa voidaan tarkastella ikään kuin näyttämönä, jossa jokainen kannattaja performoi osallistumisen ja kannustamisen aktin. Jokainen yksittäinen kannattaja ja ryhmä tuovat näyttämölle viestin, jolla he ottavat kantaa sosiaalisen todellisuuden rakentumiseen. (Heinonen 2007, 142)

Saksalaisen jalkapalloasiantuntijan Dieter Jüttingin mukaan jalkapallosta kuten urheilusta yleisemminkin on tullut symbolisen vaikuttamisen osa-alue.