Järjestötoiminnan tietopalvelu – Kansalaisyhteiskunta

Kansalaisyhteiskunnan ja valtion jännite

Aaro Harju, 10.12.2004

*Artikkeli

Kansalaisyhteiskunta-käsitettä syvällisesti pohtinut Don E. Eberly (1994) vaatii uutta tasapainoa valtion ja kansalaisyhteiskunnan välille. Keskeistä uudistuneelle tasapainolle on kansalaisuus-käsitteen palauttaminen nykyistä täydellisemmäksi ja laajemmalle ulottuvaksi. Täysi kansalaisuus turvaa ihmisille monipuoliset osallistumisen muodot. Sitä kautta syntyy elämän tarkoituksellisuus ja tyydyttävyys.

Hyvin järjestetty kansalaisyhteiskunta ja poliittinen yhteiskunta ovat Eberlyn mukaan dialektisessa jännitteessä keskenään. Poliittisella vallalla tulee olla rajat, miten pitkälle se tunkeutuu ihmisten elämään. Eberly peräänkuuluttaakin hyvää tasapainoa, vuorovaikutusta ja luovaa jännitettä valtion ja kansalaisyhteiskunnan välille.

Eberlylle kansalaisyhteiskunta on aidosti demokraattinen yhteiskunta, jossa demokratia mahdollistaa ihmisille oman elämän hallinnan yhtä hyvin kuin kansalaisten vetämisen mukaan prosesseihin, joissa muodostetaan julkista elämää. Demokratiasta on tullut Eberlyn mukaan esimerkiksi Amerikassa ohjelmia, asiantuntijavaltaa, kun sen tulisi olla ihmisten aitoa ja monipuolista osallistumista. Jos demokratiaa halutaan puolustaa, on keksittävä uusia sääntöihin perustuvia tapoja mahdollistaa ihmisille jokapäiväisten huolten ja pyrkimysten artikulointi sekä mahdollisuus välittää vaatimuksensa tavoilla, jotka vahvistavat, eivät heikennä, heidän osanottoaan.

Eberly tunnustaa, että hyvän yhteiskunnan rakentaminen ei ole helppoa, mutta siihen kannattaa pyrkiä. Hyvän yhteiskunnan toteutuminen edellyttää kansalaisuuden vahvistumista, ihmisten vastuuta omasta elämästä sekä julkisten instituutioiden uudenlaista toimintaa. Hyvä yhteiskunta ei voi olla nivottu yhteen ohjelmien myötä vaan se tulee olla aikaansaatu yksilöiden yhteisten pyrkimysten kautta.

Toimivassa kansalaisyhteiskunnassa tarvitaan hyvää ja tiivistä yhteyttä kansalaisten aktiivisen osanoton ja päätöksentekijöiden välillä. Tämä tuo oikeutuksen ja elinvoiman päätöksenteolle. Nykyisellään kansalaiset on eristetty merkityksellisestä roolista yhteiskuntahallinnan muodostamisessa. Eberly kysyykin, mitä tapahtuu demokratialle, jos sen perusinstituutioilta puuttuu oikeutus ja luotettavuus.