Järjestötoiminnan tietopalvelu – Kansalaisyhteiskunta

Gramscilainen kansalaisyhteiskuntakäsitys

Aaro Harju, 10.12.2004

*Artikkeli 

Kirjassaan "Prison Notebooks" Antonio Gramsci käsitteli muiden teemojen ohella myös kansalaisyhteiskuntaa. Hänen palasi tulkinnassaan Marxista Hegeliin, joka näki kansalaisyhteiskunnan kaikenlaisena sosiaalisena vuorovaikutuksena, ei vain taloudellisena. Gramsci (1971) menee tästä askeleen pitemmälle ja erottaa kansalaisyhteiskunnan käsitteen taloudellisesta vuorovaikutuksesta. Gramsci katsoo kansalaisyhteiskunnan koostuvan kulttuurisista instituutioista, etenkin kirkosta, mutta myös kouluista, yhdistyksistä, ammattiliitoista ja muista vastaavista instituutioista. (Anheier & Glasius & Kaldor 2001)

Gramsci (1971) näkee kansalaisyhteiskunnan kahdella hyvin erilaisella tavalla. Toisaalta hän tarkastelee sitä kulttuurisena "superrakenteena", jonka kautta porvarillinen luokka käyttää hegemoniaansa pitääkseen työväenluokan alisteisessa asemassa. Gramsci näki kansalaisyhteiskunnan paikkana, missä valtio operoi vahvistaakseen porvarillisen vallan näkymättömiä, käsittämättömiä ja hienovaraisia muotoja kasvatuksellisten, kulttuuristen ja uskonnollisten systeemien ja instituutioiden kautta. Toisaalta kansalaisyhteiskunta oli hänelle jonkinlainen kiila valtion ja luokkarakenteisen talouden välissä. Gramsci näki kansalaisyhteiskunnalla olevan jonkinlaista vallankumouksellista potentiaalia siirtää porvaristo pois hallitsevasta asemasta. (Van Til 2000; Anheier & Glasius & Kaldor 2001)

Antonio Gramsci (1982) painottaa kansalaisyhteiskunnan käsitteensä valtion, poliittisten ja ideologiskulttuuristen prosessien suhteisiin. Tästä näkökulmasta kansalaisyhteiskunta on yhtäältä jotakin, joka tuottaa ja uusintaa valtiota kuvitteellisena ja yhteiskuntaa ideologisena yhteisönä. Toisaalta se tuottaa ja uusintaa ne pelisäännöt, joiden puitteissa ihmiset toimivat keskinäisessä vuorovaikutuksessa. Molemmissa tapauksissa kansalaisyhteiskunta synnyttää sisältämänsä vuorovaikutuksen tuloksena normi- ja moraaliyhteisyyttä. (Lehtonen 1990)

Gramsci (1971) uskoi, että vallankumous ei voi tulla yllättäen, päinvastoin kuin Venäjällä vuonna 1917. Vallankumous tulee pitkän asemasodan kautta ja tässä taistelussa kansalaisyhteiskunta edusti Gramscille juoksuhautoja, joissa ja joiden yli tämä sota taistellaan. Tämä näkemys vahvisti sitä käsitystä, joka useimmilla ihmisillä nykyään on: kansalaisyhteiskunta toimii ja vaikuttaa valtion ja markkinoiden välissä. Tärkeää on tosin pitää mielessä, että Gramsci tarkoitti tämän idean kansalaisyhteiskunnasta, yhteiskunnallisen vuorovaikutuksen ei-valtiollisesta ja ei-taloudellisesta alueesta, olevan vain väliaikainen ja strateginen vaihe, väline vallankumouksellisessa taistelussa. (Anheier & Glasius & Kaldor 2001)