Järjestötoiminnan tietopalvelu – Kansalaisyhteiskunta

Gemeinschaft ja Gesellschaft

Aaro Harju, 10.12.2004

*Artikkeli 

Ferdinand Tönnies lanseerasi vuonna 1887 kaksi tärkeää käsitettä, Gemeinschaft ja Gesellschaft. Gemeinschaft on käännetty yleisesti sanalla yhteisö ja Gesellschaft sanalla yhteiskunta. Gemeinschaft heijastaa intiimiä, yksityistä, ehkä jopa poissulkevaa elämää yhdessä. Sitä luonnehtii ymmärtäminen, sopimuksellisuus, yhteistyö ja solidaarisuus. Yhteisö viittaa tyypillisesti ryhmään ihmisiä, jotka jakavat saman paikallisuuden tai intressit. (Ebeling 1994)

Tönnies erotti toisistaan veren, paikan ja mielen Gemeinschaftin. Veren Gemeinschaft viittaa sukulaisuuteen, erityisesti perheeseen. Tönnies sijoitti tämän yhteisömuodon kotiin, jossa ihmiset ovat liittyneet toisiinsa biologisilla perusteilla kotitalousaktiviteetein. Paikan Gemeinschaft viittaa naapurustoon, jossa ihmiset liittyvät yhteen jaetun paikallisen huolenpidon kautta. Tämä yhteisömuoto sijoittuu kyliin, jotka liittävät ihmiset yhteen fyysisillä perusteilla kansalaisaktiviteetein. Mielen Gemeinschaft viittaa ystävyyteen, jossa ihmiset ovat sitoutuneet toisiinsa yhteisten intressien ja uskomusten kautta. Tönnies sijoitti tämän yhteisömuodon kaupunkeihin tai kirkon piiriin, joka tuo sen jäsenet yhteen kulttuuristen tai uskonnollisten syiden tai aktiviteettien perusteella. (Ebeling 1994)

Gesellschaft edustaa enemmän ihmisten rinnakkaiseloa riippumattomina toisistaan. Gesellschaft on persoonattomampi, diffuusimpi ja laajemmalle alueelle ulottuva kuin Gemeinschaft. Gesellschaftia luonnehtii epäluottamus, vastakohtaisuus, kilpailu ja irrallisuus. Se on tilapäinen ja pinnallinen, kun taas Gemeinschaft on Tönniesin mukaan kestävä ja alkuperäinen yhdessäolon muoto. Gesellschaftissa jokainen ajattelee itseään ja yrittää tuoda esiin tärkeytensä ja etunsa kilpailussa muiden kanssa. Gesellschaft kuvastaa ihmisten rationaalista tahtoa ja Gemeinschaft luonnollista tahtoa. (Ebeling 1994)

Tönniesin mukaan mitä vähemmän ihmiset ovat kontaktissa toistensa kanssa, sitä enemmän he ovat toisiaan vastaan. Ihmiset käyttäytyvät tällöin kuin oman tahtonsa ja kykyjensä vapaat agentit. Ilman yhteisöllistä sidettä ihmiset tulevat antagonistisiksi toisiaan kohtaan taistelussa yksilöllisten tavoitteidensa saavuttamiseksi. Ihmiset alkavat käyttää helposti toisiaan hyväkseen. Tuloksena on hyväksikäyttöä yhteisen edun sijasta. (Ebeling 1994) Pohdinnan arvoisia ajatuksia tämänkin päivän suomalaisessa yhteiskunnassa.