Järjestötoiminnan tietopalvelu – Johtaminen ja ohjaaminen

Työnohjaus johtamisen tukena

Riitta Rantala, Työnohjaaja, YTM, 31.12.2004

*Artikkeli

Johtajan tehtävä työyhteisössä vaatii aikuisuutta

Työnohjauksen käyttö johtamisen tukena on viime aikoina yleistynyt. Muuttuvan työelämän monenlaiset paineet, johtajaan kohdistuvat erilaiset odotukset, ihmisten keskinäisessä yhteistyössä vallitsevat ristiriidat ja niiden ratkaiseminen tuo omia jännitteitä johtamistyöhön. Johtajan työ on usein yksinäistä ja omaa johtamista koskeville kysymyksille on hyvä järjestää aikaa. Tällöin työnohjaus voi olla yksi keino keventää kuormaa, arvioida omaa työtä sekä saada vahvistusta omalle roolille johtajana. Johtajan on löydettävä itselle luonteva suhde omaan johtamistehtäväänsä. Roolina johtajuus haastaa ihmisen etsimään ja kehittämään aikuisuutta itsessään, mikä on suuri haaste kenelle tahansa.

Johtaja tai esimies voi hakeutua yksilötyönohjaukseen tai hän voi osallistua johtajista ja esimiehistä koostuvan ryhmän yhteiseen työnohjaukseen. Hän voi myös osallistua koko työyhteisölle tarkoitettuun työnohjaukseen. Vaikka johtajan tai esimiehen johtamistoiminta ei tällöin olekaan työskentelyn keskipisteenä, voi johtajuus saada vahvistusta osallistujien keskinäisen vuoropuhelun ja yhteisön erilaisten roolien selkiytymisen kautta. Työnohjaajan rooliin kuuluu työnohjauksessa tilannejohtajuus. Johtajan on kuitenkin varottava siirtämästä yhteisön johtajan roolia työnohjaajalle. Tämän on aina säilyttävä johtajalla itsellään.

Työnohjaaja strategioiden jalkauttamisen tukena

Strategiatyö on keino ohjata organisaation toimintaa. Näihin päiviin saakka strateginen suunnittelu on ollut johdon työtä ja suunnittelu on koskenut koko organisaatiota tai organisaation eri toimialoja korkealla tasolla. Valitettavasti strategiatyön tulokset ovat usein myös jääneet korkealle tasolle. Vähitellen strategisen suunnittelun sijasta on alettu puhumaan strategisesta johtamisesta. Tässä näkökulmassa halutaan korostaa sitä, että strateginen johtaminen ei ole vain johtajien asia, vaan kaikki työntekijät omalla osaamisellaan ja toimillaan vaikuttavat strategian muodostumiseen ja erityisesti sen toteutumiseen käytännössä.

Paperille hienosti kirjattu strategia ei olekaan työskentelyn tärkein lopputulos, vaan oleellisinta on se, miten työntekijät mieltävät strategian sisällön, ymmärtävät ja hahmottavat käsitteistön ja erityisesti miten he päivittäisessä työssään toimeenpanevat strategiaa. Kamensky on todennut, että strateginen johtaminen kehittyy voimakkaasti vuorovaikutusjohtamisen suuntaan. Tällöin koko henkilöstön voimin mietitään miten toimintaympäristön muutosta hallitaan ja organisaation toimintaa pidetään yllä ja kehitetään ympäristön muutosten edellyttämällä tavalla.

Vaikka vastuu strategiatyöstä onkin organisaation omalla henkilöstöllä, voi työnohjaaja tukea organisaatiota uudenlaisen strategisen työskentelyn kehittämisessä. Kokemukseni mukaan halua uudenlaiseen työskentelytapaan löytyy kaikista henkilöstöryhmistä, mutta niin johdon kuin työntekijöidenkin on tavallaan poisopittava vanhoista käytännöistä. Tässä taitava työnohjaaja voi toimia hyvänä peilinä. Työnohjaus tukee näin strategista johtamista tarjoamalla keskustelufoorumin strategisille kysymyksille. Yhteisenä tavoitteena on selvittää miten organisaation toiminta-ajatus, arvot, visio ja strategiat toteutuvat organisaation kaikkien jäsenten käytännön työskentelyssä.

Työnohjauksen avulla myös lähiesimiehet, jotka strategioiden maastouttamisessa ovat työntekijöitä lähimpänä, voivat lisätä vuorovaikutuksellista keskustelua toisaalta työntekijöiden, toisaalta johdon kanssa. Tämän keskustelun kautta on mahdollista arvioida onko arkipäivän toiminta yhdessä muotoiltujen strategioiden mukaista. Myös Strada-tutkimuksessa todettiin, että strategian tulkitsemista ja soveltamista voidaan edesauttaa vuorovaikutteisten menetelmien avulla. Henkilöstön osallistuminen strategiasta käytävään keskusteluun sekä oman roolin ja strategian välisen yhteyden tarkastelu helpottavat myös tämän tutkimuksen mukaan merkittävästi strategian toteutumista.

Lähteet:

Kamensky, Mika; Strateginen johtaminen. Helsinki 2003.