Järjestötoiminnan tietopalvelu – Johtaminen ja ohjaaminen

Työnohjaus järjestötoiminnan kehittämisessä

Riitta Rantala, Työnohjaaja, YTM, 31.12.2004

*Artikkeli

Suomalaiseen järjestökenttään työnohjaus tuli 1960-luvulla, jolloin työnohjaus otettiin käyttöön mm. A-klinikkasäätiössä ja Pelastakaa Lapset ry:ssä. Muissa kuin sosiaali- ja terveysalan järjestöorganisaatioissa työnohjaus ei ole vakiinnuttanut asemaansa niin vahvasti. Tänä päivänä järjestötyö on vastaavanlaisen muutoksen kourissa kuin muukin työelämä. Tästä johtuen työnohjaus voi olla yksi varteenotettava toiminnan kehittämisen väline muissakin kuin sosiaali- ja terveysalan järjestöorganisaatioissa. Työnohjausta voidaan tarjota sekä järjestöjohdolle, toimihenkilöille että vapaaehtoistoimijoille.

Työnohjaus käytännössä

Työnohjausta on vaikea määritellä yksiselitteisesti. Oleellista on mieltää työnohjaus osaksi omaa työtä, työssäoppimista ja ammatillista kasvua. Se on ikään kuin pysähtymistä arjen työn ääreen, mutta muutaman askeleen päähän, tutkivalla, reflektoivalla ja jäsentävällä otteella. Omat ja työryhmän/tiimin työstä nousevat kokemukset ja niiden tarkastelu ovat keskiössä. Tämän tarkastelun avulla opitaan tiedostamaan omia ajattelu- ja toimintatapoja. Työnohjauksessa on kysymys oppimisprosessista, jossa tutkitaan kokemusten kautta sisäistynyttä tietoa, joka ei ole ihmisen ulkopuolella vaan ihmisessä itsessään. Oppimiseksi tämä kokemus kääntyy, kun kokemusta reflektoidaan eli tutkitaan eri puolilta, tulkitaan ja sille annettuja merkityksiä tarvittaessa muutetaan. Näin työnohjauksessa tarjoutuu mahdollisuus omien ajattelu- ja toimintatapojen tutkimiseen, niiden uudelleen arviointiin ja sitä kautta ammatilliseen uudistumiseen ja kasvuun.

Työnohjauksessa ei sivuuteta myöskään tunteita, joita kaikenlainen työ ja yhdessä toimiminen herättävät. Reflektoinnin avulla kokemukset ja niihin liittyvät tunteet voivat saada uusia merkityksiä sekä tulkintoja ja samalla vapauttaa niihin mahdollisesti sitoutunutta energiaa. Tässä mielessä työnohjauksella voi olla terapeuttinen sivuvaikutus auttaessaan ohjattavaa löytämään uusia, luovia ratkaisuja työtilanteisiin. Työnohjauksella voi samalla olla vaikutuksia motivaation ja hyvinvoinnin tunteen lisääntymiseen työssä.

Tekemässäni työnohjauskyselyssä haastateltavani kuvasivat työnohjausta kehittämisen välineenä, mm. työssä oppimisen tehostamisessa, muutostilanteiden läpiviemisessä, tiimityön kehittämisessä, vuorovaikutuksen parantamisessa, johtamisen ja esimiestyön sparraamisessa ja valmennuksessa. Eräs haastateltava kertoi, että aluksi työnohjaus miellettiin valituskokouksiksi, kunnes oivallettiin lähteä avoimesti tutkimaan omaa työtä ja sitä, miten kukin itse ja kaikki yhdessä tekevät työtä.

Työnohjauksen välineet ja muodot

Keskeisin työnohjauksen väline on keskusteluun perustuva vuorovaikutusprosessi. Työnohjaaja ei anna valmiita malleja tai vastauksia ohjattavan esittämiin asioihin. Työnohjaaja toimii prosessissa asiakkaan omien oivallusten käynnistäjänä ja auttaa asiakasta löytämään uusia, luovia ratkaisuja ammatillisessa kasvussa ja työn kehittämisessä.

Henkilökohtaisen yksilötyönohjauksen lisäksi työnohjaukseen voivat kokoontua esim. eri yksiköiden samaa työtä tekevät työntekijät. He kokoontuvat ryhmänä työnohjaukseen, mutta pääpaino on edelleen omaan työtilanteeseen, esim. asiakassuhteeseen saatava työnohjaus. Työelämän nopeat muutokset ovat viime aikoina lisänneet työyhteisöjen tai tiimien työnohjauksen kysyntää. Viimeksi mainitussa työnohjauksessa päämääränä on koko työryhmän/tiimin yhteisen työn sekä yhteistyön tutkiminen ja kehittäminen.

Työnohjauksen aloittaminen ja kesto

Työnohjausta edeltää aina työnohjausta pyytävän yksilön, ryhmän tai työyhteisön tilanteen alkukartoitus, joita voi olla useitakin. Kartoituksessa selvitetään mihin työnohjausta tarvitaan ja voiko työnohjaaja omalla viitekehyksellään vastata näihin tarpeisiin. Samalla sovitaan työnohjauksen tavoitteista, työskentelytavoista ja käytettävistä metodeista. Perinteisesti työnohjauksen kokonaiskesto on usein ollut noin kaksi vuotta. Nykyisen työelämän muutosten myötä työnohjauksen kesto saattaa olla esim. muutamasta kerrasta puoleen – yhteen vuoteen. Yhdellä kerralla tavallisin työnohjauksen kesto on 1,5 tuntia.

Lähteet:

Keski-Luopa, Leila: Työnohjaus vai superviisaus. Työnohjausprosessin filosofisten ja kehityspsykologisten perusteiden tarkastelua. Oulu 2001.

Ojanen, Sinikka: Ohjauksesta oivallukseen. Ohjausteorian kehittelyä. Saarijärvi 2000.

Paunonen-Ilmonen, Marita: Työnohjaus. Toiminnan laadunhallinnan varmistaja. Helsinki 2001.