Järjestötoiminnan tietopalvelu – Järjestö- ja yhdistystoiminta

Vertaansa vailla

Ajankohtaiskuva sosiaali- ja terveysjärjestöistä

Marja Vuorinen, Riitta Särkelä, Anne Perälahti, Juha Peltosalmi, Leena Peisa, Pia Londén, Anne Eronen Sosiaali- ja terveysturvan Keskusliitto ry 2005

*seuraavassa kirjaesittely, kirjoittanut Sari Kuvaja

Vaikuttamistoiminta vahvistuu, pienet yhdistykset ahdingossa

Vertaansa vailla on Sosiaali- ja terveysturvan keskusliiton vuonna 2003 käynnistyneen Alueellinen tieto kehittämisen tukena -hankkeen toinen raportti ja jatkoa vuonna 2004 julkaistulle raportille Paikkansa pitävät. Ensimmäisessä raportissa ajankohtaistietoja taustoitettiin kuvauksella sosiaali- ja terveysjärjestöjen asemasta ja tehtävistä sekä niissä tapahtuneissa muutoksissa eri yhteiskunnallisissa tilanteissa. Toisessa raportissa tarkastelua pohjustaa kuvaus toimintaympäristön muutoksista ja niiden vaikutuksista järjestöjen toimintaan ja toimintaedellytyksiin.

Raportin toimittajien mukaan erityisesti kilpailulliset ja elinkeinopoliittiset tavoitteet tuovat huolenaiheita järjestöille ja uhkaavat kaventaa niiden toiminta- ja elintilaa. Euroopan unionin sisämarkkinoiden kehittäminen ja siihen liittyvä sääntely koetaan uhaksi, samoin verottajan tiukentunut linja yleishyödyllisen toiminnan määrittelyssä. Raha-automaattiyhdistys on vetäytynyt joidenkin ennen tukemiensa palvelujen rahoittamisesta pyrkien näin selkeyttämään elinkeino- ja yhdistystoiminnan rajoja.

Myönteistäkin on tapahtunut: raportin kirjoittajat tervehtivät ilolla pääministeri Matti Vanhasen ensimmäisen hallituksen kansanalaisvaikuttamisen politiikkaohjelmaa. Nyt kun ohjelma sellaisenaan on päättynyt, nähtäväksi jää, mitä pysyvää se toi kansalaisvaikuttamiseen ja yhteiskunnalliseen keskusteluun. Hyödyttikö ohjelma kansalaisia vai vain asiaan jo vihkiytyneitä?

Sosiaali- ja terveysjärjestöjen paikallistason toiminta on monimuotoista eikä siitä eikä yhdistyksistä ole helppo muodostaa yhtä yhtenäistä kokonaiskuvaa. Tässä raportissa paikallisyhdistykset on ryhmitelty neljään tyyppiin niiden toiminnan painopisteiden perusteella. Eniten yhdistyksiä, lähes kolmannes, kuuluu vertais- ja vapaaehtoistoimijoihin. Niiden toimintaan osallistuu paljon eri tavoin vammaisia ja pitkäaikaissairaita. Palvelujen tarjoajat ja pienimuotoiset toimijat olivat tässä aineistossa keskenään yhtä suuria: molempiin luettiin kuuluvaksi noin neljännes yhdistyksistä. Pienimuotoisissa yhdistyksissä harrastetaan ja virkistytään. Joka kolmannen jäsenmäärä on ollut silti laskussa.

Palvelujen tarjoajat puolestaan hallinnoivat keskimääräistä suurempia talousarvioita. Ne tarjoavat asumispalveluja muun muassa vanhuksille, vammaisille, mielenterveyskuntoutujille ja päihdeongelmaisille. Muille yhdistyksille keskeistä vaikuttamis-, vapaaehtois- ja vertaistoimintaa on niukasti. Laaja-alaisia toimijoita on vajaa viidennes yhdistyksistä. Toiminnassa korostuvat asiantuntijatehtävät ja vaikuttamistoiminta sekä tiedonvälitys, ihmisten ohjaus ja neuvonta. Näissä yhdistyksissä vaikuttamistoimintaa pidetään selvästi muihin ryhmiin kuuluvia yhdistyksiä tärkeämpänä.

Myös aluetasolla järjestöjen toiminnassa on eroja, ja eroja on myös siinä, miten aluetason toiminta on organisoitu. Tässä raportissa kuvataan valtakunnallisten järjestöjen aluetoimintaa. Niiden aluetyöntekijät arvioivat keskeisimmäksi työnsä sisällöksi paikallisyhdistysten tukemisen. Myös suurimmat haasteet liittyvät paikallistoimintaan: miten vahvistaa yhdistysten vapaaehtoistoimintaa sekä lisätä keskinäistä yhteydenpitoa ja muuta vuorovaikutusta. Valtakunnallinen järjestöjohto puolestaan odottaa tiivistä aluetyön ja valtakunnallisen työn suhdetta ja toivoo aktiivisempaa vaikuttamistyötä sekä paikallis- että aluetason toimijoilta.

Järjestöjen toimintaympäristömuutokset tuntuvat myös aluetasolla, joko suoraan tai valtakunnallisten järjestöjen kautta. Aluetyöntekijät arvioivat muutokset järjestöjohtoa pienemmiksi, mutta muutoksen hallinnan tunne oli heillä huomattavasti heikompi kuin johtajilla.

Raportin kirjoittajat arvioivat, että erityisesti paikallistasolla järjestöjen toimintaedellytykset ovat eriytymässä. Suurilla, laaja-alaisilla yhdistyksillä menee hyvin, ne saavat rahoitusta, niiden palveluilla on kysyntää ja jäsenmäärä kasvussa. Sen sijaan pienistä on tulossa entistä pienempiä; hiipuvia toimijoita, joiden jäsenmäärä hupenee ja taloudellinen tilanne vaikeutuu. Kirjoittajat peräänkuuluttavat kunnilta nykyistä parempaa järjestötoiminnan tuntemusta, järjestöiltä aktiivisempaa otetta suhteissa kuntapäättäjiin. Järjestöyhteistyö kannattaisi huomioida esimerkiksi kuntien hyvinvointistrategioissa. Myös Raha-automaattiyhdistykseltä odotetaan edelleen tukea järjestöjen alueelliselle ja paikalliselle toiminnalle.

Raportin johtopäätöksissä ennakoidaan vaikuttamistyön nousua niin valtakunnan, alue- kuin paikallisellakin tasolla. Valtakunnallisilla järjestöillä on jo nyt tunnustettu asema erilaisissa työryhmissä ja toimikunnissa. Kuulemistoiminnassa ja järjestöjen osallistumismahdollisuuksissa on kirjoittajien mielestä kuitenkin edelleen paljon kehitettävää. Vaikuttaminen ei saisi typistyä sattumanvaraiseksi, mikä on yleistä etenkin paikallis- ja aluetasoilla. Tässä haastetta on kuulijoilla mutta myös kuulluksi tulemista haluaville. Kirjoittajat kehottavat järjestöjä tiiviimpään yhteistyöhön muiden järjestöjen, mutta myös ministeriöiden, viranomaisten ja kuntien kanssa.