Järjestötoiminnan tietopalvelu – Järjestö- ja yhdistystoiminta

Ruohonjuurella suhisee

– paikalliset nuorisoyhdistykset osana kolmatta sektoria

Päivi Kurikka
Suomen Nuorisoyhteistyö Allianssi ry, Suomen Kuntaliitto
Helsinki 1999, ISBN 951-9094-70-9

*Seuraavassa tiivistelmä raportista. Tekstin sisältö on raportin kirjoittajan.

Kuva nuorisojärjestöistä paikallistasolla on monipuolinen mutta samalla pirstaloitunut. Järjestöjen toimintakenttää tarkasteltaessa on nimittäin helppo sanoa, että niiden toiminnasta on löydettävissä koko yhteiskunnan rakenne pienoiskoossa. Nuorisojärjestöjä toimii niin poliittiseen edunvalvontaan ja yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen pyrkimisen, sosiaalisen ja henkisen hyväntekeväisyyden kuin myös pienimuotoisen erikoisalojen harrastamisen sekä itsensä kehittämisen parissa. Tämä on eräs järjestötoiminnan rikkauden merkki.

Yhdistyskenttä muutoksessa

Yhdistyskenttäkin toimii yhä kansainvälistyvämmässä ympäristössä. Kansainvälistyminen sinänsä tuo esille uudenlaisia järjestötoiminnan kohteita, joita varten on syntynyt toimivia järjestökokonaisuuksia. Toisaalta toimintaympäristön laaja-alaistuminen on korostamassa paikallisuuden merkitystä. On ajateltavissa, että kauas viety päätösvallan käyttämisen mahdollisuus, kommunikaatiojärjestelmien globalisoituminen ja yhä eriytyneempi työnjako ajavat yksittäisiä tai ryhmissä toimivia ihmisiä hakemaan jälleen sosiaalisen kollektiivisuuden tunnetta.

Jo 1980-luvulta lähtien ja varsinkin 1990-luvulla nuorisojärjestökenttään on ilmestynyt suhteellisesti selvästi enemmän jäsenmäärältään pieniä yhdistyksiä. Toiminnan päämäärän ja laadun suhteen ne ovat painottuneet erikoisalan harrastustoimintaan. Tässä mielessä niin jäsenmäärältään kuin toiminnan volyymiltaankin suurten yhdistysten perustamisen aika on ohi. Järjestökenttä on viime vuosien kehityksen myötä eriytynyt entisestään. Tämä tulee tuomaan esille jaon perinteisen järjestötoiminnan sekä palvelujen tuotantoon ja myymiseen keskittyvän, yritysmäisen järjestötoiminnan välillä.

Kuitenkaan juuri nuorisosektorilla tätä ongelmaa ei ole ilmennyt tai ilmenemässä kovinkaan mittavassa määrin, sillä kunnissa nuorisotoimen palvelujen järjestäminen on muita hallinnonaloja vahvemmin nimenomaan kunnan vastuulla. Tätä tukee myös raportin kuva kuntien ja nuorisojärjestöjen välisen ostopalvelutoiminnan vähäisyydestä. Järjestöt vielä korostavat oman toimintansa ei-kilpailullisuutta. Kilpailua toiminnan tai palvelutuotannon tasolla koetaan olevan lähinnä vain muiden järjestöjen kanssa taisteltaessa jäsenistä ja taloudellisista resursseista.

Vapaaehtoisuus ja sen haasteet

Kahtiajakautuminen tulee asettamaan kovat haasteet vapaaehtoisuudelle ja sen motiivipohjalle. Nuorille järjestötoimintaan osallistumisen motiivit pohjautuvat paljolti toiminnasta saatavaan sosiaaliseen palkitsevuuteen, jolloin siitä saatava konkreettinen hyöty jää toissijaiseksi. Järjestön hyväksi tapahtuvaa varojenkeruutakin (on se sitten vaikka palvelujen myyntiä) tehdään siksi, että sen avulla on mahdollista harrastaa ja saavuttaa mielihyvää. Jos toiminta muuttuu suorituspainotteiseksi sopimuksellisuudeksi, ei sille tältä pohjalta voi povata jatkuvuutta.

Nuorisojärjestöjen toiminta perustuu ennen kaikkea vapaaehtoisuuteen, konkreettisesti toimintaa pyöritetään noin 90 %:sesti vapaaehtoisvoimin. Vapaaehtoistoiminta on siis tärkeää ja sen rooli tulee korostumaan tulevaisuudessa entistä enemmän. Halukkuutta lisätyövoiman palkkaukseen on vain rajallisesti. Esteen sille muodostaa ennen kaikkea palkkaamiseen tarvittavien varojen puute ja raskaat työnantajavelvoitteet. Myös järjestön toiminnan satunnaisuus on työpaikkojen tarjoamismahdollisuuksia vähentävä tekijä.

Uusien haasteiden esiinnostaminen yhdistystoiminnassa ja nimenomaan nuorisosektorilla on tärkeää. Oleellinen kysymys on se, kuinka järjestötoiminnan kenttä pystyy muuttamaan yksilötasolla tapahtuvan asenne-, arvo- ja uskomusmuutoksen uskottavaksi toiminnaksi. Järjestötoiminnan kriisistä puhuttaessa on usein viitattu juuri tähän ristiriitaan. Järjestöjen on kyettävä laajentamaan ja tarkistamaan toimintansa perustaa ja päämääriä sekä kilpailemaan monen nuorille tärkeän ”ajatusmaailman muokkaajan” kuten tiedonvälityksen ja kaupallisuuden kanssa. Nuoren on vaikea kokea samaistumista toimintaan, joka arvomaailmaltaan on hänelle vieras. Halu toimia konkretisoituu silloin, kun toiminnan päämääränä on oman lähiympäristön ja siinä elävien niin ihmisten kuin eläintenkin hyvinvoinnin laadun parantaminen.

Nuorisojärjestöjen rooli

Tällä hetkellä moni nuorisoyhdistys kokee taloudellisen elossapysymisen ja uusien varainhankintakeinojen löytämisen ohella ongelmaksi toiminta-ajatuksensa hämärtymisen sekä toiminnan päämäärättömyyden. Tämä koskee erityisesti useita perinteisintä toimintaa harjoittavia yhdistyksiä. Paikallisella tasolla nuorisojärjestöjen aktiivit kokevat liian usein puurtavansa yksikseen, ilman toimivia yhteistyökontakteja joko kunnalliseen hallintoon tai muihin järjestöihin. Yhteiseksi nimittäjäksi yhteistoiminnalle olisi helppo täsmentää kokonaisvaltainen vastuunotto nuorten elinoloista paikallisella tasolla. Se pitää sisällään niin nuorten aineellisen, henkisen ja sosiaalisen kuin fyysisenkin hyvinvoinnin. Tämä kokonaisuus voisi paikantaa myös nuorisojärjestöjen roolin ja tehtävän keskustelussa kolmannesta sektorista sekä siihen liitetyistä odotuksista.