Järjestötoiminnan tietopalvelu – Järjestö- ja yhdistystoiminta

Pois salamyhkäisyys
– Lobbaus on välttämätöntä, jopa hauskaa

Sari Kuvaja, 16.1.2007

*Artikkeli

Erään määritelmän mukaan lobbaaja on eräänlainen tutka: hän selvittelee, tutkii, analysoi, järjestelee ja vakuuttaa. Kaikki eivät sovi lobbaajiksi, mutta parhaat lobbaajat voivat tehdä ihmeitä.

Wikipedian mukaan lobbaus tarkoittaa ”erilaisten intressiryhmittymien päättäjiä ja poliitikkoja kohtaan suuntaamia vaikuttamisyrityksiä oman asian ajamiseksi ja näkyvyyden kohentamiseksi yhteiskunnassa”. Kyseessä on siis vaikuttamisen yrittäminen; päättäjät ratkaisevat, miten he erilaisiin yrittämisiin milloinkin suhtautuvat.

Wikipediassa muistutetaan, että lobbausta on ainakin länsimaisen demokratian puitteissa harjoitettu siitä lähtien kun demokratiasta voidaan puhua. Tämän tulkinnan mukaan lobbaus on demokratiaan kuuluva vaikuttamisen väline eikä sodi demokratian pelisääntöjä vastaan. Vaikuttajan eli järjestötoimijan kannattaa nähdä lobbaus positiivisena mahdollisuutena, monet poliitikot ja päättäjät toivottavat nimittäin asiallisen lobbauksen tervetulleeksi.

Itseään kunnioittava lobbaaja ymmärtää asemansa vaatimukset. Hän tietää, että kun hän noudattaa lobbauksen pelisääntöjä, ovet päättäjien kabinetteihin aukeavat jatkossakin. Jos hän pelaa sääntöjen vastaisesti – lahjoo, vetoaa sukulaisuuteen, uhkailee, kiristää tai tavoittelee lobbauksella omaa etua – hän pilaa sekä oman että edustamansa yhteisön maineen.

EU-pääkaupungissamme Brysselissä toimii eräiden arvioiden mukaan noin 15 000 ammattilobbaria. Kansainvälisesti lobbauksesta on kehittynyt kova, kunnioitettu ja hyvin palkattu ammatti. Myös Suomessa toimii ammattilobbareita eli vaikuttamisen ammattilaisia. He ovat joko jonkin järjestön, toimialan tai yrityksen palveluksessa ja palvelevat lähinnä työnantajansa intressejä. He voivat työskennellä itsenäisinä yrittäjinä tai esimerkiksi yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen erikoistuneessa viestintätoimistossa, palvellen useita asiakkaita.

Järjestöjen työntekijät ovat usein lobbaajia ”oman toimensa ohessa”. Päättäjien tapaaminen ja järjestölle tärkeiden, ajankohtaisten asioiden viestiminen on osa heidän toimenkuvaansa. Aina lobbaaja ei edes tiedä tai tiedosta lobbaavansa, hän vain välittää päättäjille lisäinformaatiota asiasta, joka kiinnostaa molempia.

Lobbaus on viestintää, jonka tavoitteena on saada vastaanottaja katsomaan asiaa lobbaajan näkökulmasta ja ainakin ymmärtämään, ellei hyväksymään viestijän esittämät argumentit. Pelkistettynä lobbaus on eräänlaista henkilökohtaista myyntityötä, jossa lobbaaja pyrkii myymään edustamansa yrityksen tai järjestön asiaa lobattavalle. Lobbaaja laittaa itsensä peliin sanan varsinaisessa merkityksessä, sillä asiansa lisäksi lobbaajan on myytävä myös itsensä. Hänen on oltava uskottava, asiansa tunteva ja vakuuttava, ja pystyttävä vangitsemaan kuulijan mielenkiinto annetussa, usein hyvin lyhyessä ajassa. Hyvät esiintymis- ja argumentointitaidot tehostavat myyntityötä.

Lobbaushetkeen kannattaa valmistautua hyvin. Kotiläksyihin kuuluu perehtyminen lobbauksen kohteeseen, siis ihmiseen ja hänen taustoihinsa. Mitä hän tietää järjestöstä? Mistä hän pitää, mitä vieroksuu?

Koska päättäjillä on aikaa rajallisesti ja järjestön kannalta tärkeä tapaaminen saattaa kestää vain vartin, tapaamista kannattaa harjoitella etukäteen. Viesti on syytä tiivistää muutamiin avainkohtiin. Paperipinot ja pitkät perustelut annetaan avustajalle tai sihteerille. Henkilökohtaisessa tapaamisessa keskitytään tärkeimpään: kohtaamiseen kasvokkain.