Järjestötoiminnan tietopalvelu – Järjestö- ja yhdistystoiminta

Paikkansa pitävät

Sosiaali- ja terveysjärjestöt paikallisina toimijoina

Marja Vuorinen, Riitta Särkelä, Anne Perälahti, Juha Peltosalmi, Pia Londén
Sosiaali- ja terveysturvan keskusliitto ry 2004

*seuraavassa kirjaesittely,kirjoittanut Sari Kuvaja

Keskusliittojen tuki tarpeen järjestöjen paikallisessa vaikuttamisessa

Sosiaali- ja terveysturvan vuonna 2003 käynnistyneessä Alueellinen tieto kehittämisen tukena -hankkeessa tuotetaan ajantasaista tietoa järjestöistä tuen ja palvelujen tarjoajina sekä paikallisina ja alueellisina toimijoina. Hankkeen tuloksena on kehitetty myös sosiaali- ja terveysjärjestöjen toiminnan eri tasoja kuvaava Järjestöbarometri.

Viisivuotisen hankkeen ensimmäinen raportti Sosiaali- ja terveysjärjestöt paikallisina toimijoina perustuu vuonna 2004 tehtyyn tutkimukseen. Se toteutettiin Itä-, Pohjois- ja Tunturi-Lapin seutukunnissa sekä Joensuussa ja Jyväskylässä, joten tulokset eivät raportin mukaan ole suoraan yleistettävissä koko maahan. Ne kuvaavat kuitenkin sosiaali- ja terveysyhdistysten tilannetta laajemminkin kuin vain pilottialueilla.

Selvitys antaa hyvän kuvan siitä, miten monipuolista sosiaali- ja terveysjärjestöjen toiminta sekä alueellisesti että sisällöllisesti on. Toiminnan painopisteet ovat vaihdelleet eri yhteiskunnallisissa tilanteissa. Järjestöillä on roolinsa kansalaisten järjestöinä: ne tarjoavat toimintamahdollisuuksia jäsenilleen ja muille kansalaisille. Monilla järjestöillä on myös etujärjestön asema ja sen mukaisia tehtäviä. Lisäksi järjestöt tuottavat erilaisia palveluja jäsenilleen sekä muille kansalaisille.

Raportissa esitellään myös valtakunnallisten kattojärjestöjen johdon suurimpia tyytyväisyyden ja huolen aiheita; tulokset perustuvat vuoden 2004 Sosiaalibarometrin kyselyyn. Eniten huolta järjestöissä aiheutti julkisten sosiaali- ja terveyspalvelujen saatavuus nyt ja tulevaisuudessa. Riskejä nähtiin myös kilpailuttamisen vaikutuksissa, ikärakenteen muutoksissa sekä terveyspalvelujen kaupallistumisessa. Suurin ilon aihe oli oman järjestön hyvä, osaava ja sitoutunut henkilökunta. Tyytyväisiä oltiin myös sosiaali- ja terveysturvan kysymyksiä koskevaan aktivoituneeseen kansalaiskeskusteluun.

Tärkeimmäksi painopisteeksi liittojen johto sekä aluetyöntekijät nostivat asiantuntijatyön, toiseksi edunvalvonnan. Paikallistasolla edunvalvontaa ei koettu erityisen tärkeäksi, vaikka vastaajien joukossa oli myös muun muassa asumispalveluja tuottavia sekä potilasjärjestöjä.

Raportissa tarkasteltiin erikseen paikallisyhdistysten toimintaa. Ruohonjuuritasolla yhdistykset tarjoavat ihmisille osallistumismahdollisuuksia muun muassa vertais- ja vapaaehtois- sekä harrastus- ja virkistystoimintaan. Yhdistykset kokoavat yhteen samankaltaisissa elämäntilanteissa eläviä ihmisiä ja vähentävät ja ehkäisevät näin syrjäytymistä ja yksinäisyyttä. Paikallistasolla toimintaan osallistuvat eniten yli 50-vuotiaat sekä eläkeläiset, myös sairauseläkkeellä olevat työikäiset. Opiskelijoita ja nuoria on mukana vähän, ja yhdistykset toivovatkin eniten nuorten aktiivisempaa osallistumista. Haasteena on, miten nuoria saataisiin mukaan, ja erityisesti juuri työttömiä ja syrjäytymisvaarassa olevia nuoria.

Vaikuttamistoiminnan suhteen paikallisten toimijoiden näkemykset eroavat valtakunnallisten liittojen ja alueellisten toimijoiden näkemyksistä. Valtakunnalliset liitot pitävät paikallista vaikuttamistoimintaa välttämättömänä, mutta vain pieni osa paikallisyhdistyksistä ajattelee samoin. Raportin johtopäätöksissä kehotetaankin valtakunnallisia järjestöjä tukemaan paikallisyhdistyksiään niiden vaikuttamistoiminnassa. Myös aluetyöntekijöiden ja liittojen yhteistyötä pitää tiivistää, jotta aluetyöntekijät voisivat toimia aktiivisempina välittäjinä valtakunnan ja paikallistason välissä.