Järjestötoiminnan tietopalvelu – Aktiivinen kansalaisuus
Yksilöllinen kevytaktivismi haastaa perinteisen kansalaistoiminnan
Leo Stranius, 20.11.2008
*Artikkeli
Suomalaisten nuorten unelmat kiinnittyvät Sitran ja Tekesin keväällä 2008 tekemän tutkimuksen[1] mukaan yhä enemmän ystäviin ja perheeseen. Nuorilla ei ole kovaa paloa muuttaa maailmaa tai vaikuttaa yhteiskunnassa.
Kansalaisaktiivisuus ei ole välttämättä kuitenkaan kadonnut mihinkään. Se on vain muuttamassa muotoaan. Kun suomalaista kansalaistoimintaa ovat perinteisesti leimanneet läheinen kytkentä valtioon, yhdistysmuotoisuus ja hallinnon hierarkkisuus, uudenlaisen aktivismin keskiössä on yksittäinen ihminen.
Kevytaktivismissa kyse ei ole aktivismin tai aktiivisten ihmisten toiminnan vähättelystä - vaikka kieltämättä sellainen mielikuva itse käsitteestä voi syntyä. Parempia ehdotuksia otetaan toki miellellään vastaan. Olennaista on, että kevytaktivismissa toiminta ei kiinnity tai sitoudu vakiintuneisiin rakenteisiin vaan pikemminkin arjen valintoihin. Kevytaktivisti vaikuttaa kaupassa, bussissa, lounaalla ja lahjoittaessaan rahaa muille. Järjestöosallistumisen näkökulmasta hän poimii rusinat pullasta. Toisaalta hän tekee vaikuttamisen helpoksi ja mielekkääksi.
Kevytaktivismi ei tarvitse järjestöjä tai johtajia, sitä ei kiinnosta yhteiskunnallisten rakenteiden muuttaminen tai yleinen moraaliprotestointi. Kansalaistoiminta ei ole enää niinkään riippuvaista järjestöjen resursseista (järjestöjä pyörittävät palkatut ammattilaiset) kuin yksilöiden kyvystä toimia ja politisoida (julkisuuteen) uusia kysymyksiä. Tämä on luo kokonaan uusia mahdollisuuksia.
Kevytaktivismille on tyypillistä, että yhteiskunnallisuudesta siirrytään henkilökohtaisuuteen, asiantuntijuudesta ja vakavuudesta performatiivisuuteen ja karnevalismiin, pitkäjänteisuudestä projektimaisuuteen sekä kansainvälisyydestä tai paikallisuudesta verkkoon. Kevytaktivismi luo rakenteiden sijaan verkostoja ja siirtyy hallintokeskeisyydestä autonomisuuteen. Notkeassa ja kevyessä yhteiskunnassa osallisuuden sijaan halutaan vaikuttavuutta.
Huomioyhteiskunnassa, joka ponnistaa verkosta, mikä tahansa voi politisoitua, milloin tahansa, kenen toimesta tahansa. Orwelilainen isoveli valvoo ja Foucault'lainen panoptikon yhteiskunta kääntyvät päälaelleen. Yksilö valvoo toisia yksilöitä ja yhteiskuntaa.
Keveydellä taas viitataan sitoutumisen lisäksi siihen, että uusi aktivismi ei esitä yhteiskunnallisia vaatimuksia tai poliittisia ohjelmia. Moraaliprotestin sijaan "minä" vaikutan. Uusi aktivismi on siis byrokraattisesti kevyttä. Hyviä esimerkkejä tästä ovat Porkkanamafia[2], talonvaltaus, Facebook-vetoomukset tai vaikkapa se, että ihmiset maksavat mielummin järjestöjen suoraveloitusjäsenyyttä (feissaus) kuin osallistuvat itse toimintaan.
Aktivismi on kevyttä, koska sen mielenmaisema ja vaikuttamishorisontti kiinnittyvät usein yhteiskunnallisten rakenteiden sijaan yksilöön. Kevytaktivismi siis kikkailee yksilön valinnoilla.
Lisää aiheesta:
Helsingin Sanomien Vieraskynä 1.7.2008: Yksilöllinen kevytaktivismi on uutta kansalaistoimintaa
http://www.hs.fi/paakirjoitus/artikkeli/Yksil%C3%B6llinen+kevytaktivismi++on+uutta+kansalaistoimintaa/HS20080701SI1MA015df
City-lehti 18/2008: Kevytaktivistit
http://www.city.fi/artikkeli/Kevytaktivistit/2790/
________________________________________
[1] Sitra & Tekes (2008) Nuorten tulevaisuuskuvat -tutkimusraportti:
http://www.sitra.fi/julkaisut/muut/Nuorten%20tulevaisuuskuvat.pdf?download=Lataa+pdf
