Järjestötoiminnan tietopalvelu – Aktiivinen kansalaisuus

Kompetenssit aktiiviseen kansalaisuuteen

Aaro Harju, 18.4.2004

*Artikkeli

Ihmisen tulee hallita tietyt ydinpätevyydet ennen kuin hän voi toimia aktiivisena kansalaisena. Nämä pätevyydet voi ryhmitellä tiedoiksi, taidoiksi sekä arvoiksi ja asenteeksi.

Aktiivisen kansalaisuuden lähtökohtana ovat tietyt perustiedot. Näitä ovat ensinnäkin perustuslaissa määritellyt kansalaisen perusoikeudet ja kansalaisvelvollisuudet. Toisen tietoryhmän muodostavat kansalaisen oikeus saada tietoa, esittää mielipiteensä julkisista asioista sekä osallistua ja vaikuttaa. Julkisuuslaki, kuntalaki sekä maankäyttö- ja rakennuslaki antavat nykyisin paljon mahdollisuuksia mielipiteenilmaisuun ja vaikuttamiseen. Kansalaiset tuntevat nämä mahdollisuudet huonosti, mikä vähentää ihmisten aktiivisuutta. Kolmas asiakokonaisuus koskee yhteiskunnan päätöksentekoelimiä kuntatasolta eduskuntaan, Euroopan komissioon ja parlamenttiin. Samaan ryhmään kuuluvat puolueet, ammattiyhdistykset ja media. Kaikki nämä on tunnettava pääpiirteissään, jotta ihminen voi olla todellisesti aktiivinen kansalainen. Hyvä lisä tähän kaikkeen on kansakunnan historian, kulttuurin ja suurten yhteiskunta-ajattelijoiden ajatusten pääpiirteittäinen tuntemus.

Pelkät tiedot eivät tee kuitenkaan kenestäkään aktiivista kansalaista. Tarvitaan myös taitoja. Perustaidot ovat samat kuin ihmiselämässä muutenkin. Ihmisen sosiaalisena ja työtä tekevänä olentona pitää osata puhua, kirjoittaa, kuunnella, keskustella ja olla kanssakäymisessä muiden kanssa. Aktiivisen kansalaisuuden toteutumiseksi tähän on lisättävä osallistumisen ja yhteistyön tekemisen taidot. Jalostuneempiin taitoihin kuuluvat perustelemisen, neuvottelemisen ja vaikuttamisen osaaminen sekä kyky hahmottaa yhteiskuntaa, arvottaa asioita, ratkaista konflikteja ja olla oikealla tavalla kriittinen.

Marianne Horsdal (2004, 52) on osuvasti todennut, että aktiivisen kansalaisen tulee kyetä nousemaan tuoliltaan julkisessa kokouksessa esittämään näkemyksensä käsiteltävänä olevaan asiaan. Tähän toteamukseen kiteytyy paljon pätevän aktiivisen kansalaisen kriteereistä. Tällainen kansalainen omaa sen verran tietoa, että hän rohkaistuu ottamaan kantaa asiaan. Hän omaa taidon käyttää perustellun puheenvuoron, ja hän uskaltaa nousta seisomaan yleisön joukosta ilmaistakseen henkilökohtaisen näkemyksensä.

Aktiivisen kansalaisuuden toteutuminen edellyttää Horsdalin (2004, 52) mukaan kulttuurisesti yhteistä symbolista kieltä. Yhteisen kielen ja ilmaisuarsenaalin puuttuminen on yksi syy maahanmuuttajien ja pakolaisten passiivisuuteen. Kun ihmisten ilmaisu on rajoittunutta ja yhteiset käsitesisällöt puuttuvat, aktiivinen osallistuminen ja vaikuttaminen on vaikeaa. Toinen syy erityisesti pakolaisten passiivisuuteen on asiantuntija Mikko Cortes Tellezin (2004) mukaan heidän unelmansa paluusta kotimaahan. Vaikka ajatus olisi miten epärealistinen, se tuottaa väliaikaisuuden tunteen. Jos ihminen on vain käymässä täällä, miksi hän perehtyisi maan kulttuuriseen ja yhteiskunnalliseen järjestelmään ja miksi hän osallistuisi. Tällaisessa tunnetilassa aktiivinen kansalaisuus jää haaveeksi.

Tietojen ja taitojen lisäksi aktiivinen kansalaisuus edellyttää arvoja ja asennetta. Ihmisen tulee olla kiinnostunut oman yhteisön ja yhteiskunnan asioista. Ihmisen pitää tuntea, että on tärkeää perehtyä yhteisiin ja ottaa niihin kantaa. Yhteisillä asioilla täytyy olla tiettyä itseisarvoa käytännöllisten merkitysten lisäksi, muuten ihmiset eivät aktivoidu.

Demokratia ei säily, elleivät ihmiset ole valmiita puolustamaan sitä ja toimimaan tavalla, joka turvaa kansanvallan toteutumisen. Historiassa löytyy paljon esimerkkejä eri puolilta maailmaa siitä, miten diktatuurit ovat syrjäyttäneet demokratian, kun ihmisten kansanvallan arvostus on herpaantunut. Demokratian itsepuolustuksen tulisi olla jatkuvasti menossa tai ainakin mielessä. Luottamuksen säilyminen demokratiaan edellyttää luonnollisesti vallan käyttäjiltä paikallisella, kansallisella ja eurooppalaisella tasolla sitä, että vallanpitäjät käyttävät valtaa eettisesti ja moraalisesti oikein. Vallan väärinkäytökset nakertavat pahiten demokratian perustaa, ja tästäkin on valitettavan paljon esimerkkejä.

Aktiivinen kansalaisuus ei ole vain oikeuksia ja vapauksia. Se edellyttää myös vastuuta ja velvollisuuksien hoitamista, muuten järjestynyt yhteiskunnallinen elämä ei ole mahdollista. Nykyisin on vallalla kaikissa länsimaissa asenne, että oikeuksia perätään kerkeästi, mutta huonommin tiedostetaan vastuu yhteisistä asioista ja muista ihmisistä. Tällainen asennoituminen nakertaa yhteisöjä ja yhteiskuntia sisältä päin eikä ole pitkällä aikavälillä kestävä ajattelu- ja toimintamalli. Siksi aktiivisen kansalaisuuden perusarvoihin tuleekin kuulua huoli yhteisestä hyvästä. Tämän huolen pitäisi olla nykyistä keskeisemmin esillä kasvatuksessa ja medioissa.

Monikulttuurisen kansakunnan arvoihin kuuluvat edelleen suvaitsevaisuus ja erilaisuuden sietokyky, toisten ihmisten kunnioittaminen, kaikkien ihmisten ihmisoikeuksien puolustaminen sekä sosiaalisen oikeudenmukaisuuden hyväksyminen. Postmoderni aktiivinen kansalainen allekirjoittaa kaikki nämä arvot ja myös toimii niiden mukaisesti omassa elämässään.