Järjestötoiminnan tietopalvelu – Aktiivinen kansalaisuus

Aktiivinen kansalaisuus yhteiskunnallisessa kontekstissa

Aaro Harju, 18.4.2005

*Artikkeli

Elävään ja innostavaan kansalaisyhteiskunta-ajatukseen sisältyy vahvasti käsitys ihmisten osallistumisesta, osallisuudesta, kohtaamisesta ja vastuunkantamisesta toisista ihmisistä ja yhteisistä asioista. Osallistuminen voi tapahtua poliittisessa sfäärissä (puoluetoiminta, vaalien organisoiminen, luottamustehtävien hoito), oman elämän viihtyvyyden sfäärissä (harrastustoiminta, yhdistystoiminta) ja auttamisen sfäärissä (sosiaali- ja terveysjärjestöissä tehty vapaaehtoistyö). Kaikki nämä ovat tärkeitä ja arvokkaita osallistumisen paikkoja kansalaisyhteiskuntakontekstissa, tosin erilaisia ja erilaisesta motiiviperustasta lähteviä. Kaikki tuottavat omalla tavallaan osallisuutta ja mahdollistavat toisten ihmisten kohtaamisen sekä toiminnan ja vaikuttamisen yleisellä tasolla, ihmisen itsensä ja kotipiirin ulkopuolella.

Edellä kuvatut aktiviteetit tapahtuvat aina julkisessa tilassa. Jürgen Habermasin julkisen tilan käsite on olennainen tarkasteltavan teeman kannalta. Habermasille julkinen tila on kansalaisten diskursiivisen vuorovaikutuksen institutionalisoitu areena. Tälle areenalle on kaikilla kansalaisilla vapaa pääsy, joten osallistumisen tasa-arvoisuus on turvattu. Tämä areena on käsitteellisesti erillään valtiosta ja markkinoista: se on paikka diskurssien tuottamiselle ja kierrätykselle, jotka voivat periaatteessa olla kriittisiä valtiota ja markkinoita kohtaan. (Fraser 2003, 84-86)

Habermasille julkinen tila oli ennen muuta diskursiivinen paikka, mutta sen voi ymmärtää yhtä hyvin olevan myös toiminnallinen areena. Kun diskurssi ja toiminta yhdistetään, tulee habermasilaisesta julkisesta tilasta oiva paikka vapaaehtoistoiminnalle. Tällaisia paikkoja tarvittaisiin runsaasti kaikkien ihmisten lähipiirissä. Kansalaisyhteiskunnan tulisi ne järjestää ja turvata niiden aukiolo.

Myös toinen Habermasin käsite on kiinnostava tarkasteltavan teeman kannalta. Vapaaehtoistoiminnan voi nähdä habermasilaisen elämismaailman ilmentäjänä vastakohtana systeemimaailmalle. Elämismaailmassa rakennetaan yhteisyyttä ja yhteisymmärrystä kielen ja kommunikaation avulla. Elämismaailmassa saavutetaan konsensus julkisella dialogilla. Jurgen Habermasin mukaan rahan ja vallan systeemisen integraation voimat pyrkivät kolonialisoimaan ja ovat jo osin musertaneet symbolisen integraation vyöhykkeen, joka liittyy kotiin, perheeseen ja ihmisten välisiin suhteisiin. (Habermas 1986, 14-16; Gupta 2003, 214; Hautamäki 2004) Siksi on tärkeää tehdä koko ajan työtä elämismaailman puolesta. Kansalaisyhteiskunnan kontekstissa tapahtuva vapaaehtoistoiminta on yksi tällaisen työn muodoista.

Hallituksen kansalaisvaikuttamisen politiikkaohjelmassa pureudutaan ihmisten kansalaisosallistumisen ja -vaikuttamisen lisäämiseen. Politiikkaohjelman tavoite on edistää aktiivista kansalaisuutta, kansalaisyhteiskunnan toimintaa, kansalaisten yhteiskunnallista vaikuttamista ja edustuksellisen demokratian toimivuutta. (Harju 2004, 9) Vaikka hallituksella on suurin huoli poliittisen toiminnan laimeudesta, ohjelman käytännön toteutuksessa ymmärretään, että ihmisten yhteiskunnallinen aktiivisuus voi lisääntyä vain kansalaisten kaikenlaisen aktiivisuuden, vireyden, kiinnostuneisuuden ja kansalaisosaamisen ansiosta. Kenestäkään ei tule suoraan innokasta ja osaavaa poliittista vaikuttajaa, vaan hän joutuu kasvamaan ja harjaantumaan tähän rooliin moniportaisen oppimisen kautta. Kansalais- ja vapaaehtoistoiminnassa toimiminen on yksi parhaista kasvattajista myös yhteiskunnalliseen osallistumiseen ja osaamiseen.

Hallituksen kansalaisvaikuttamisen politiikkaohjelma osoittaa, että kansalaisten kaikenlainen aktiivisuus on tällä hetkellä suuren mielenkiinnon kohteena. Sen varaan rakennetaan paljon. Perimmältään kysymys on demokratian tulevaisuudesta. Ilman aktiivisia kansalaisia kansanvalta ei pysy elävänä, ja jos kansanvalta murenee, häviävät tärkeät vapauden sfäärit kansalaisten omaehtoiselta toiminnalta.